Miksi taiteessa kuvataan niin paljon alastomia naisia?

Taas kävin näyttelyssä, jossa oli kuvattu hartaudella naisten rintoja ja takapuolta. Näitä on nähty niin paljon, että alan uskoa että taiteilijat ei saa koskaan riittävästi seksiä, niin pitää käyttää satoja tunteja elämästään jonkun mehevän tissityön värkkäämiseen että saa jotenkin purkaa turhaumansa. Mikä siinä on, ettei taiteilijat vois joskus kuvata jotain muutakin? Vai pitäiskö mun jotenkin ymmärtää taidetta eri tavalla?