Meidän Perheen nettijatkot: Harvalla varaa perheasuntoon

Meillä kolme alle kouluikäistä lasta ja asumme 90 neliön rivarissa maaseututajamassa, kauniissa maisemissa järven rannalla. Molemmilla vakityöt ja korkeakoulututkinnot. Silti edes maaseudulla ei ole itsestäänselvää että voisi rakentaa järkevän kokoisen kodin perheelle. Kyllä meitä ainakin hirvittää kuukausilyhennyksen määrä, jos muuttaisimme meille sopivankokoiseen kotiin.



Huolimatta tasokkaista koulutuksista ja töistä, yhteenlaskettu palkkamme (jos olisin töissä, nyt hoitovapaalla) on noin 5000 euroa/kk, joskin kolme äitiyslomaa ja hoitovapaata on takana joten se on verottanut tulotasoa selvästi, kuten myös miehen opintovapaat -hän valmistuu tänä vuonna yliopistolta, aiemmin amk-tutkinto. Molemmilla on oltava työn takia hyvä auto, koska ajamme kaikenmailman korpia työn luonteen takia, joten siihenkin menee paljon rahaa. Samoin kolmen lapsen asioihin, erityisesti hoitomaksuihin.



Nyt olemme tinkineet kaikista reissuista, lehtien tilauksista, vaatteiden ostosta (paitsi lapsille), kodin tarpeellistenkin pikkuremonttien teosta ja laitteiden uusinnasta jotta voin olla hoitovapaalla kunnes nuorimmainen täyttää edes 1,5 v.



Olemmekin päätyneet änkemään näihin neliöihin toistaiseksi vaikka todellisuudessa tarvitsisimme neljä makuuhuonetta ja työhuoneen kotiin eli ainakin 150 neliötä. Tontit ei ole meillä päin kalliita, mutta talon rakennus on missä tahansa. Vanhoja isompia omakotitaloja on harvoin tarjolla ja laatu on mitä milloinkin. Ainut todellinen vaihtoehto olisi rakentaminen, mutta n. 200-300 t euron laina pistää miettimään. Sitten ei tarvitsisi edelleenkään muuta kuin käydä töissä, hoitaa lapset ja maksaa laskut, ylimääräisiin juttuihin ei jäisi enää mitään. Muuhunkin saisi jäädä rahaa kuin aivan pakollisiin menoihin!



Olisin saanut toisaalta työn pääkaupunkiseudulta jossa palkka olisi ollut n.1000 euroa suurempi kuin nyt, mutta totesimme että 2500 euron kk-palkka maaseutuympäristössä on enemmän kuin 3500 euroa Helsingissä -jos ei huomioi kahden auton pakollisuutta maalla. Joten päädyimme jatkamaan elämäämme siellä missä viihdymme, olkoonkin että palkat on pienempiä.

Olemme 4 henkinen perhe, joka etsii omistusasuntoa Espoosta tai miettii vaihtoehtoisesti rakentamista, mutta nämä hinnat ...

Tienestimme ovat keskitason yläpuolella, minulla on akateeminen loppututkinto (DI) ja olen koulutustani vastaavassa työssä. Mieheni on myös hyvässä työssä ja hänellä on autoetu, joudumme siis ylläpitämään vain yhtä autoa. Lapset ovat päiväkoti-ikäisiä, joten kaksi äityslomaa hoitovapaalisällä on täälläkin takana, mutta silti kaiken järjen mukaan meidän pitäisi kyetä ostamaan edes 90-100 neliön rivari Espoosta, mielellään läheltä lasten päiväkotia ja minun työpaikkaa, mutta ... huonolta näyttää!

Rakentaminen olisi mukava vaihtoehto, koska mieheni osaisi ja olisi halukas tekemään paljon työtä itse. Tuttavapiiristä löytyisi myös eri vaiheille ammattimiehiä, mutta alle 120 000 euron tontista on Espoossa turha haaveilla ... 200 000 ainakin päälle taloon, pihaan, liittymiin ym. Että taas keikutaan yli 300 000 euron, jota ei järkevällä laina-ajalla kyllä maksa millään pois!

Hitas-asuntojen hinnat Helsingin puolella ovat aivan pimeitä, Kirkkonummi on myös kallis, Nummelakin alkaa olla jo kovissa hinnoissa ja sieltä Espooseen töihin ja päivähoitoon kulkeminen ei houkuta. Lapset haluamme pitää englanninkielisessä hoidossa ja jatkossa koulussa, jotta ulkomailla hankittu kielitaito säilyisi. Nummela ja Kirkkonummi eivät tarjoa englanninkielistä perusopetusta valitettavasti! Nummela ei edes päivähoitoa.

Ostettiin pienempiä asuntoja ensin. Saatiin puolet perheasunnon hinnasta kasaan aika nuorina sen ansiosta, että asuntojen hinnat ovat nousseet niin paljon.



Pienempiin neliöihin tottui nopeasti, ja pienet lapset loppujen lopuksi tarvitsivat vähän tilaa. He olivat kuitenkin siellä missä vanhemmatkin.



Ympäristökunnat eivät olleet meille vaihtoehto; syrjässä asuminen, pitkät matkat, niihin menevä raha ja mahdollinen kahden auton tarve, lasten pitkät hoitoajat ja heidän kuskaamisensa tulevaisuudessa eivät houkutelleet. Eivätkä monet ympäristökunnatkaan kai kovin halpoja enää ole?



Velkaa on silti riittämiin nytkin! Kerrostaloon tai pk-seudun laitamille muuttamalla olisi ollut nopeasti velaton, muttei näin tyytyväinen.



Espoo mekin raakattiin heti pois hintojen takia. Kuntien sijaan kateltiin kuitenkin enemmän hyviä alueita, niitä kun löytyy ympäri pk-seutua.

tontille ei kannata enää mitään 200k¿ taloa (siis Älväriä tai Designiä) edes rakentaa. Talon täytyisi olla suhteessa maan arvoon mikä on tällä hetkellä ihan kohtuuton. Eli minimissään saat laskea talolle ja tontille min 350k¿ (laskettu 120k¿ tontti ja omalla työllä tehty max 120m2 talo).

Tollero:

tontille ei kannata enää mitään 200k¿ taloa (siis Älväriä tai Designiä) edes rakentaa. Talon täytyisi olla suhteessa maan arvoon mikä on tällä hetkellä ihan kohtuuton. Eli minimissään saat laskea talolle ja tontille min 350k¿ (laskettu 120k¿ tontti ja omalla työllä tehty max 120m2 talo).

Tosin meille älavri ei ole koskaan ollut muutenkaan vaihtoehto, jos rakennamme niin haluamme sitten mahdollisimman mieluisat ratkaisut niin pohjassa, materiaaleissa, varustelussa kuin muussakin. Sen verran olemme pohjatyötä asialle tehneet, että tiedämme melko tarkasti mitä haluamme ja missä hinnoissa suurella oman työn osuudella sekä hyvillä suhteilla (=hinnoilla) saada rakennusmateriaaleja, talotekniikkaa, takkaa yms. mennään ... talon osuus ilman tonttia, liittymiä, perustuksia olisi siis noin

200 000 - 220 000 euroa. Tämä talo olisi kylläkin isompi kuin 120m2, mutta ei mikään jättiläinen. Jostakin Nummelasta saisimme vielä tontin niin, että asiaa voisi harkita, mutta Espoossa on kyllä ' hiljainen pakko' ja halu pysyä, ellei tosiaan asumisen siteämätön kalleus aja meitä pois :-(

Mutta minusta rivarit ovat vielä kohtuuttomammissa hinnoissa suhteessa. 250 000 - 470 000 realistisesti tällä hetkellä pyynnit, toteumista ja tulevaisuudesta ei kyllä tietoa. Kerrostaloasumiseen emme ole oikein tottuneet, eikä se meidän harrastustenkaan puolesta olisi oikein hyvä vaihtoehto. Että on aika onneton tilanne :-(

Asuntojen hinnat tuskin enää lähivuosina nousevat huikeaa kyytiä, ja jos nousevat niin silloin nousevat ne isommatkin. On totta, että jos pääsisi kohtuuhinalla johonkin pieneen asuntoon kiinni niin pääomaa kertyisi, kun lainaa saisi maksettua, mutta millään myyntivoitoilla en usko isomman rahoitukseen ... Muistan hyvin ajan vuosituhannen alusta, kun Veikkolassa oli 200 000 - 250 000 euron omakotitalo ihan hintava. Nyt hintapyynnit alkavat keskimäärin 330 000, että ei missään vain pienet asunnot ole nousseet ... eli se ' myyntivoitto' hukkuu kyllä siihen, että sen seuraavankin asunnon hinta on noussut.

Ei ollut mahdollista näillä tuloilla lähteä edes etsimään pk-seudulta muuta kuin kerrostaloasuntoa, joten me ratkaistiin kasvava tilantarve ja oman rauhan kaipuu muuttamalla vajaa 70km pääkaupunkiseudulta, idylliseen pikkukuntaan. Puoliso käy edelleen Helsingissä töissä, ajaa sen tunnin suuntaansa, mutta etsii samalla töitä lähempää. Minä teen freelancerina hommia ja odottelen äitiyspäivärahan alkua.



Meillä on siis 180t. lainaa ja sillä sai täältä 120 neliötä hyväkuntoisessa pintalaittoa oman maun mukaiseksi korkeintaan kaipaavassa hirsitalossa melkein hehtaarin tontilla.



Ei tästä päätöksestä oikein mitään huonoa voi löytää, loppujen lopuksi yhteinen aikakin on lisääntynyt kun molemmat voi järjestä työaikaansa niin että tekee kerralla pidempiä päiviä ja sitten on enemmän vapaita kotona. Kunnan palvelut tuntuu hämmentävän toimivilta pääkaupunkiseudun kohtuuttomiin jonoihin tottuneelta, yksityisiä palveluita ei ole enää ollut tarve käyttää täällä. Ainoa miinus on, että pitää olla kaksi autoa mutta me on ratkaistu se niin että pienempää ja taloudellisempaa käytettynä ostettua käytetään enemmän ja isoa, enemmän kuluttavaa ja saastuttavaa käytetään vain isompien kauppareissujen ja isompien ihmismäärien kuljetuksen yhteydessä.

asunnoilla ei välttämättä tee kummoista voittoa vähään aikaan. Me ostettiin sattumalta ensiasunto juuri ennen hintojen rajumpaa kohoamista.



Vaikka myös aina seuraava asunto, etenkin tämä viimeisin perheasunto on ollut kallis, ollaan netottu minusta hyvin. Pienissä neliöhinnat nousevat enemmän kuin isoissa, etenkin hyvien paikkojen asunnoissa. Nousu on itseasiassa ollut käsittämätöntä.



Jos nyt ostaisimme ensiasunnon, lainaa tulisi 270-290 000¿. Ei mitään mahdollisuuksia moiseen. Nykyisellä lainasummallamme saisimme ehkä kaksion pk-seudulta!



Suurin riski on tilanne, jossa kodin joutuu myymään hintatason ollessa matala. Mutta riski on tietysti sitä pienempi, mitä enemmän on omaa rahaa pohjalla. Ja toisaalta sitä pienempi, mitä halutummalla paikalla asunto on.



Hyvässä kohteessa, pitkäaikaisessa kodissa ja ok omarahoituksella ei ole samalla tavalla väliä, ovatko hinnat korkeat vai matalat kun asunnon ostaa. Hankalin yhtälö lienee iso perheasunto pk-seudulta keski- tai pienituloisena ilman omarahoitusta ja ostoaika juuri nyt.



Katsoimme myös aso- ja osa-asuntoja. Olin yllättynyt, miten kannattamattomia vaihtoehtoja ne olivat. Esim. Aso-rivarissa kk-menot nousivat yksiin lyhennysten kanssa eikä pieni sijoitus päässyt edes kasvamaan vapaasti.



Kokonaisuutena tilanne on huono. Espoo ja Vantaa ovat suureksi osaksi pelkkää pusikkoa ja samaan aikaan halukkaita rakentajia ja asunnon ostajia olisi pilvin pimein. Jopa radanvarret hyödyntämättä ja perheet joutuvat muuttamaan hajanaisille asuinalueille ympäristökuntiin, automatkojen päähän.

Vaihtoehtona olisi ollut Espoossa uusi erillistalo alle 120neliötä tai ympäristökaupungeista (siis ei kunnista) uusi 150neliötä omakotitalo. Päädyimme jälkimmäiseen. Tuohon parin vuoden takaiseen nähden hinnat ovat todella karanneet käsistä. Isojen perheasuntojen hinnat ovat sen verran korkeat että jos keskituloinen haluaisi sellaiseen muuttaa, niin pitäisi jo omistaa kohtalaisen kokoinen asunto josta saa hyvät rahat. Meillä ei tuota ongelmaa ole, koska aikanaan saimme itse rakennettua ja sitä kautta netottua.



Helsinkiin en edes haluaisi muuttaa- riittää että käyn siellä päivittäin töissä. Helsingistä on negatiivinen mielikuva ja palvelut ovat huonoja. Vantaakaan ei niin innostanut ja Espoon ongelmana oli hajanainen " monta keskustaa" (tiettyjen palveluiden vuoksi pitäisi kuitenkin matkustaa) ja varsinkin alueellisesti meille parhaiten sopiva Espoon keskus on niin luotaan poistyöntävä kuin olla ja saattaa. Espoossa meitä kiinnosti rauhalliset pientaloalueet, jotka olivatkin sitten niitä " pussinperiä" liikenteellisesti tai idyllisyyden jatkumisesta ei ollut takeita kun alueita tiivistettiin. Monen Espoon alueen osalta suunta meidän työpaikkakeskittymiin ei olisi ollut kovin fiksu ja jotkun alueet olivat myös liian kalliita.



Päätöksenä päädyimme ympäristökaupunkiin. Työmatkat ovat pitkät, vievät omalla autolla n. 30-40minuuttia. Julkisillakin pääsisimme, mutta omalla autolla säästää aikaa. Tosin meillä on se kaksi autoa (yhdelläkin pääsisimme jos kulkisimme työmatkat samaa matkaa, mutta lasten päivien lyhentämiseksi lomitamme työaikamme). Toisaalta vaikka asuisimme Espoossa käyttäisimme varmaan kuitenkin kahta autoa, julkisilla kulkeminen ei oikein innosta. Toisaalta moni helsinkiläinenkin kulkee töihin sen puolisen tuntia, jos sattuu asumaan eri puolella kaupunkia. Ja työpaikka voi vaihtua ja firma muuttaa- suuntana pikemmin pois Helsingistä kuin Helsinkiin (oman alani työpaikat enimmäkseen länsipuolella Espoo -akselilla).



Työmatkojen vastapainona on se että kaikki muu on lähellä. Kaupunkin kaikki palvelut ovat 1km päässä ja lapsilla turvallinen alue liikkua, koulut lähellä ja sopivan kokoisia. Kaupunki tarjoaa kaupat/erikoisliikkeet ja palvelut, uima- ja jäähalleineen, ammatillisine kouluineen ja lukioineen reilun 1km päässä. Naapurit tuntevat toisensa ja alue ei liian iso. Kun lapset kasvavat, niin liikkuma-alue on sellainen että nuorison löytää helposti.



Me siis päädyimme siihen että voimme hyvin ajaa niitä työmatkoja, mutta kun pääsemme kotiin emme jaksa enää kykkiä siellä ruuhkassa hoitamaan asioita kauppaan ja harrastuksiin. Työmatkoja lisäksi hyvitetään siedettävästi verotuksessa, aikaa siinä tosin menettää. Isona plussana huomasimme että lasten harrastukset ovat todella paljon halvempia kuin Helsinki-Espoo linjalla. Lisäksi löysimme sen talon, jossa uimaranta on 500m päässä. Ehkä suurin ero on vielä ihmisissä, on mieletön ero miten elämänmeno muuttuu kun ajaa töistä kotiin! Täällä pysyy paremmin jalat maassa, kun ihmiset ovat aika paljon muutenkin orientoituneita muuhunkin kuin töihin.