Meidän avioliitossa on kyllä ärsyttävintä se,

Kannattaisiko sun konkreettisesti viikon ajalata kirjata kaikki luvan pyytämiset, luvan saamiset ja miehen kyselemättä menemiset ylös? Liittäisit sen vaikka kirjelappuseen jonka jätät miehen luettavaksi? Voisi olla helpompaa nostaa kissa pöydälle noin kirjallisesti, kun sanomiset eivät tuota tulosta, aiheuttavat vain naureskelua ja riitaa.



Sitten muista, että jos tuo on inhottavinta ja häiritsevintä teidän parisuhteessa, siitä voi ehkä päästä pois, mies saattaa tajuta ettei voi toimia noin. Tuo on vielä ratkaistavissa oleva asia, ainakin sellainen, että voit vielä yrittää selvittää sitä.



Ymmärrän, että miehen käytös on sinusta todella ahdistavaa ja lapsellista. Tuollainen tuntuisi todella pahalta. En silti tarjoa palstamammojen vakio vastausta; "jätä se sika!". Tuossa ei _välttämättä_ ole kyse arvostuksen puutteesta ja siitä, että miehesi olisi totaalisovinisti. Se voi olla myös tietämättömyyttä, ymmärtämättömyyttä jne. Tuollaiset jutut kannattaa selvittää ennen kuin tekee hätiköityjä päätöksiä.

Oma isäni on narsisti. Hän ei ole aina ollut yhtä paha, mutta vuosien mittaan paheni ja silloin paheni kontrolli meistä kaikista mutta eniten äidistäni. Äitini ei saa viipyä edes työmatkallaan ruuhkan takia puolta tuntia kauempaa ilman järkyttävää huutoa ja meteliä. Kun isäni ei jaksa odottaa kotona yksin...



En sano, että miehesi on narsisti. Mutta ei yksinkertaisesti ole normaalia, että mies ei näe tilanteen epäreiluutta ja korjaa sitä. Minusta sinun on sanottava asiat hänelle nyt aivan suoraan. Jos aikoo mennä metsästysretkille, ne lasketaan kaikki omaksi vapaaksi, jonka aikana toinen perheen aikuisista hoitaa lapsia, ja sinä olet oikeutettu aivan samoihin vapaisiin ja yökyliin. Sen sijaan jos sinä kyläilet kerhon aikana jonkun luona, on se ruokatuntiin tai kahvitaukoon verrattavissa oleva asia. Kai se mies käy töissä syömässä? Ehkäpä vielä jonkun työkaverin kanssa? Entä kahvilla?



Nyt kirjaamaan kaikki omat ajat ylös. Ihan kaikki. Ja joka kuukausi katsotte, kumpi on saanut niitä enemmän, jolloin toinen voi sitten niitä käyttää seuraavassa kuussa enemmän. Jos mies ei suostu, sano suoraan, että hän on epänormaalia ja lähenee narsistista käytöstä. Tulosta netistä tietoa narsismista (tavoitteena siis läheistensä kontrollointi) ja sano, että et jää avioliittoon narsistin kanssa. JOs olet väleissä miehen puolen suvun kanssa, voisit ehkä myös heiltä kysellä, miksi mies käyttäytyy näin. Onko kotona opittu malli?

Vaadi oikeuksiasi, kyllähän nyt aikuinen ihminen saa käydä kahvilla ja harrastuksissa ihan ilmoittamalla asiasta puolisolleen.

Mun mies on kans erittäin vahva luonne ja on tosiaan yrittänyt ja yrittää edelleenkin että mun pitäisi kysyä lupa tai yrittää estää lähtöni (ei fyysisesti mutta sanallisesti)



mutta mä en anna niin tapahtua. En joka päivä laukkaa jossain, ja huolehdin, että on myös perheen yhteistä aikaa, ja miehellä omaa vapaa-aikaa, mutta jos olen harrastukseeni/kaverilleni menossa, ilmoitan miehelle että "huomenna sitten menen sinne ja sinne, sulla ei ole mitään, joten älä sovikaan, olet lasten kanssa"



ja sitten vaan menen.



Joskus on mies jäänyt oveltakin vielä huutelemaan mutta olen pitänyt pääni ja mennyt vaan.

siihen ei tarvitse kysyä lupaa. Tuo asetelma vaan pahenee vuosien myötä jos annat tilanteen jatkua. Ongelma on miehesi, ei sinun, jos pidät puolesi omaan elämääsi.

eihän sitä jaksa sitten kukaan. Monen päivän kyräily, ovien paiskominen ja mies kiukuttelee jopa lapsille sitten. Ja jos nyt menisin johonkin, mies soittaa ja möykkää, huutaa. Sitten jos luurin laittaa kiinni, saa sitten kuulla kuinka "toinen on ollut huolissaan mitä on tapahtunut". En vain jaksa sitä! Enkä halua, että lasten tarvitsee kärsiä, se kai on syy, miksi en vain "ota sitä omaa tilaa".



Mies on kotona saanut sen mallin, että mies päättää kaikesta. Jos suurin piirtein katto putoaa talosta päälle ja miestä ei huvita korjata sitä, se sitten jätetään korjaamatta. Ääripää esimerkki. :) On mies yrittänyt jopa niitä sukista vinkumisia yms, mutta ne olen jättänyt sikseen. Siis jos ei ole puhtaita jotain mitä nyt just tarvitsee, sitten valitetaan vaimolle tai jokin tavara on kadoksissa, niin vaimoa ensin syytetään ja yleensä se löytyy omilta jäljiltä.

Ennen määräili enemmän, olen nyt uhkaillut että myyydään tämä asunto ja muutetaan kumpikin omiin asuntoihin. Ei kuulemma käy, ei halua myydä, eikä pysty minunkaan osutta ostamaan. En lähde miehen kanssa kaupoillekaan, mitä ehdotan ei käy, käyköön itsekseen. Minä käyn usein aikuisen tyttären kanssa asioilla, eipähän tule riitaa.

miten joku voi elää tuollaisten miesten kanssa. En oikein ymmärrä sitäkään, mitä tällaisen miehen päässä liikkuu. Ilmeisesti omatunto ei kolkuta ollenkaan. En ymmärrä.

Tilanne on huolestuttava. Minulla meni 20 vuotta tämän tajutakseni. Ex-mieheni ei ollut raivohullu, vaan erittäin kohtelias ja "järkevä". Mutta kun luin ensimmäiset narsismia käsittelevät kirjat, niin sisuskaluni kääntyivät nurin ja olin sekaisin monta päivää. Se osui ja upposi. Kaiken muu kuin solvaamisen osalta.



En pidä itseäni narsistin "uhrina", mutta silti sitä siedin. Miksikö? Koska olen kiltti. Olen aina ajatellut, että rakastaminen on sitä, että antaa toiselle periksi. Että parisuhteet ovat aina vaikeita, kaikilla ihmisillä on huonoja puolia ja nämä ovat vain minun mieheni huonoja puolia.

Suurimpana oli syy siihen, että olin ollut niin nuori, kun menimme yhteen. En tiennyt, että toisenlaisia miehiä ja parisuhteita voi edes olla oikeassa.



Suosittelen ap, että luet kirjat Sata tapaa tappaa sielu ja naimisissa naristin kanssa. Voi olla, että miehesi on kaikilta muilta osin ok, eikä kirjat kolahta. Mutta jos se kirja vääntää sisuskalusi nurin tunteen tasolla - niin sitten sinun pitää tehdä jotain toimenpiteitä.

Mutta en usko, että mies mikään narsisti on. Erittäin hallitseva persoona vain. Ja kai se monestakin olisi mukavaa olla siinä sanelijan osassa. Ehkäpä minullekin sopisi, että mies tekee aina niin kuin minä haluan ja minulle sopii tai lapset...



Tänään ärsyttää pienetkin asiat.



Kipaisin lehden laatikosta ja en ehtinyt kahvin kera pöytään istua, niin mies istui jo siinä lukemassa. Menin sitten sanomaan, että hain sen lehden ja otin vain kahvin ja aikomus oli se lukeakin. "älä ole taas lapsellinen, onpa pikkumaista". Noh, mies luki lehden ja minä hörpin kahvin odotellen.



Lapset saa tänään pelata, on ns. pelipäivä. Mies valitsee pelin ja laittaa sen päälle. Lapsilla on lempipeli, mutta kun mies sattuu "sille päälle", sitä ei saa pelata kun hän nyt niin sanoo.



Meidän elämä on sellaista pientä valtapeliä päivittäin, pientä hallintaa joka asiassa, kaikki on odottavalla kannalla, mitä nyt mies sanoo johonkin. Ajatelkaas, en voi yhdellekään lapselle luvata mitään kahdenkeskistä tekemistäkään. En, ennen kuin asiasta on ensin kysytty miehen mielipide, voidaanko mennä vaikka uimaan tai johonkin.



Että mun pää kohta halkeaa!!!

No niin, nuo kaikki esimerkit löytyvät mainitsemistani kirjoista. Juuri noin narsistinen ihminen toimii: päättää miten haluaa, ei voi luottaa. Minulle selkesi kirjojen lukemisen jälkeen se, mitä olin vuosikymmenet ihmetellyt, eli kaksoisviestintä. Puhuu ensin yhtä ja sitten toista. Mies saattoi illalla soittaa radiota kovalla ja sitten aamulla haukkua lapset pystyyn siitä, kun eivät menneet illalla aikaisemmin nukkumaan (vaikka sängyssä valveilla olivatkin).



Minulta meni tämän kokonaisuuden tajuamiseen 20 vuotta.