Olen päätynyt tekemään vielä yhden lapsen, vaikka "olosuhteet" lienevät sitä vastaan

Tässä syitä, miksi lasta _ei_ kannattaisi "tehdä":



- mieheni ei tee kotitöitä laisinkaan ja osallistuu lastenhoitoon vain, kun häntä sattuu huvittamaan

- minulla ei ole työpaikkaa, olen siis työtön, ja tiedän että äitiyslomalle ja hoitovapaalle jääminen tekee cv:stä tulevaisuudessa vieläkin huonommin "myyvän"

- talo alkaa käydä pieneksi, jos saisimme vielä yhden lapsen, kaksi lasta joutuisi jakamaan huoneen keskenään

- rahaa ei ole ylimääräisiä, toimeen kyllä tullaan ja nälkää ei tarvitse tehdä, mutta merkkikuteita ei kyllä osteta (rahaa kyllä ostaa siistejä, tarvittavia vaatteita)



Olen silti päätynyt siihen, että yhden vielä haluan. (Miehellä ei ole mitään tätä vastaan, miksi olisikaan, lapsista ei ole hänelle "rasitetta")

Lapset antavat kuitenkin minulle niin paljon, koen äitiyden palkitsevammaksi, antoisammaksi ja tärkeimmäksi asiaksi, mitä elämässäni voin ja saan tehdä. Toki myös on haasteellista ja rankkaa, mutta hyvät puolet peittoavat silti huonot.



Koen myös, että lapsille sisarukset ovat rikkaus.



Vaikka pikkuvauva-aikana saattaisinkin olla väsynyt ja huusholli sotkussa, ajattelen nykyään että mitä sillä loppupeleissä on väliä, vaikka pari kuukautta olisi sekaisempaa. Valvomisien jälkeen aikaa ja jaksamista taas on perusteellisempaankin siivoukseen, koettu on. Nykyään meillä onkin koti aina siisti, (kun ei ole hirveästi lasten vuoksi enää yövalvomisia)



Lisäksi olen organisoinut kodin ja kotityöt niin, että täällä selviää kotitöistä helpommin kuin ennen. On toimivat rutiinit, vähemmän roinaa ja itse jopa nautin huushollaamisesta nykyään.



Ja vaikka ne työasiat (töiden puuttuminen) rassaakin, ja vaikka työssäkäynti olisi minulle tärkeää, ei se kuitenkaan mene arvoasteikossani lasten edelle. Lapsia (lapsen) voin tehdä enää muutamien lähivuosien ajan, töitä ehdin tekemään vielä parinkymmenen vuoden päästäkin.

Tingin sitten vaikka omista menoistani, jotta lapset saavat kaiken tarpeellisen. Ja tienaahan mieheni kyllä, ja rahaa lasten tarvitsemiin asioihin kyllä antaa kursailematta.



Eiköhän elämä kanna.