Koska olet rakastanut kakkosta yhtä paljon kuin esikoistasi?

rakkaus lapsiini on syttynyt heti synnytyksen jälkeen mutta eihän voi vertailla kuinka paljon rakastaa ketäkin. Rakkaus tarkoittaa sitä että rakastaa kaikkea ja kaikkia.

Tokaan se rakkaus syntyi varmaan vähän nopeammin kuin ekaan, kun ihan kaikki ei ollut ihan niin uutta.

ensimmäisen kanssa kesti se puolisen vuotta, kunnes tunne oli samalla tasolla. Ekan kanssa oli jotenkin niin pihalla ja lisäksi allergiahuudot valvottivat ekat neljä kuukautta ja jaksaminen oli koetuksella. Vasta kun allergiat saatiin hanskattua ruokjavaliolla, alkoivat ne ihanatkin hetket vauvan kanssa löytyä.

kun vanhemman kohdalla vei ehkä kuukausia.

Mutta välillä tuntuu että rakastan esikoista kuitenkin enemmän :/

kun vanhemman kohdalla vei ehkä kuukausia. Mutta välillä tuntuu että rakastan esikoista kuitenkin enemmän :/

Poikani ovat niin erilaisia. Vanhempi on älykäs, luova, hauska ja kaunis, mutta ei niin empaattinen. Nuorempi taas on sydämellinen, iloinen, seurankipeä ja herkkä, mutta ei ehkä han yhtä nokkela eikä erikoisen kaunis lapsi ;). Rakkautta ei noista mikään vähennä, mutta jotenkin tuntuu, että ne piirteet, joihin lapsissani olen ihastunut ovat erilaiset kummallakin.

Jokainen on tuntunut omalta heti sylissä.

Heti. Raskausaikana en sen sijaan osannut rakastaa yhtä paljon kuin esikoista tämän odotusaikana: oli vähän sellainen tunne, että miten sitä voi rakastaa uutta tulokasta - vielä vierasta - yhtä paljon kuin sitä ihanaa esikoista... tunne kyllä hälveni heti kun lapsi ulos tuli.:)

Ykköstä vasta myöhemmin.

ja tunne on todella erilainen kuin toisen lapsen suhteen.



Esikoisen kanssa minulla on aina vähän ristiriitainen ja jotenkin kitkainen olo vaikka rakas onkin.



Kakkosen tunsin heti synnärillä omakseni ja häntä on jotenkin helpompi rakastaa.



Tunteet siis kumpaakin lasta kohtaan todella erilaiset vaikka rakkaita ja rakastettavia ovat molemmat tytöt.

kakkosta heti ja enemmän. Edelleen. Luulen, että sama kävisi kolmannen ja neljännen jne. kanssa myös.

Esikoista kunnolla vasta kun hän oli parivuotias. Nyt tuntuu, että kuopusta rakastan enemmän, ehkä johtuu siitä, että esikoinen on tulossa murrosikään.

Erikoisen synnyttyä oli niin euforisen ihanaa, että tulkitsin sen rakkaudeksi ensi silmäyksellä. Mutta taisi olla osuutensa leikkauksen jälkeisellä lääkityksellä. Oikeasti meni vähän pidempään ja rakkaus kasvaa koko ajan. Toisen kohdalla jo tietää vähän valmiiksi mitä rakkaus omaan lapseen oikeasti on.

Rakkauden määrä ei onneksi jakaudu vaan lisääntyy.

Molemmat lapseni ovat yksilöitä ja rakastan heitä täydestä sydämestäni. ?

Niin kuin joku muukin tuossa aikaisemmin sanoi, kakkosta on edelleen jotenkin "helpompi" rakastaa,

esikoinen on meillä se haasteellisempi tapaus.

Molempia tietysti rakastan mutta eri tavalla, esikoisella ja isällänsä sopii jotenkin kemiat paremmin yhteen

tai se rakkaus on kaikkein helpointa kolmosen kanssa, ollut aina jostain syystä. Mikä ei tietenkään vähennä muiden lasten saamaa rakkautta, mutta se yksi niistä neljästä vaan saa helpommin mussa sen tunteen esiin.

väitetään, että vanhemmat muka rakastaa kaikkia lapsia aina yhtä paljon, sehän on ihan kukkua. Vanhemmat rakastaa eniten niitä, jotka muistuttaa omaa itseä, koska ihmiset ovat niin narsistisia.

väitetään, että vanhemmat muka rakastaa kaikkia lapsia aina yhtä paljon, sehän on ihan kukkua. Vanhemmat rakastaa eniten niitä, jotka muistuttaa omaa itseä, koska ihmiset ovat niin narsistisia.

yhtä paljon vasta jonkin ajan päästä. Onhan tuo vauva maailman ihanin, mutta eihän se samanlaista ole mitenkään kuin esikoiseen kohdistuva rakkaus, kun sehän on jo ihan oma yksilönsä yms...

väitetään, että vanhemmat muka rakastaa kaikkia lapsia aina yhtä paljon, sehän on ihan kukkua. Vanhemmat rakastaa eniten niitä, jotka muistuttaa omaa itseä, koska ihmiset ovat niin narsistisia.

paljon ja rakastan vieläkin vaikka murrosiät lähenee. Ja vieläkin on melkein tuskaisen ikävä, kun ovat yötä poissa jossakin. Joskus mietin, että roikunko ja rakastanko jo liikaa lapsiani. Huoh !