Lue keskustelun säännöt.
OPETTAJAT - Miten herkästi lapsi siirtyy 1lk -> 3lk?
03.11.2010 |
Meillä poika, joka on aina ollut fiksu ja älykäs ja tiennyt paljon asioita. On vähän joka tavalla lahjakas, mutta erityisesti matemaattisesti.
Osaa myös lukea sujuvasti ja ymmärtää lukemansa, kirjoittaa isoilla ja pienaakkosilla hyvin ja virheettömästi.
Nyt on ekaluokkaa kulunut muutama kuukausi ja saimme ekan kerran 1-2 lk oppimisen puut kotiin tarkistettavaksi. Pojalla oli merkattuna osatuksi noin puolet kaikista ympyröistä, mutta kun katsoin niitä loppuja, on ihan selvää että 90% niistäkin sujuu jo. (Opettajalle tämä ehkä selviää vasta, kun opetussuunnitelman mukaan käydään ko. asiat läpi).
Poikan luokka on iso kokeiluluokka 1-2lk yhdessä. Useimmiten poika on 2lk äidinkielen tehtävissä mukana, mutta 1lk matikantunnilla. Tekee aina kaikki tehtävät ja lisätehtävät kirjasta sekä saa opettajalta lisämonisteita joka matikantunnilla.
Nyt mietinkin sitä, kuinka todennäköisesti poika siirtyy oman luokkansa nykyisten 2-luokkalaisten kanssa jo ensi syksynä kolmannelle? Mikä olisi ns. esteenä tälle?
(Meillä vanhemmilla ei vielä ole mielipidettä suuntaan tai toiseen)
Kommentit (14)
mun mielestä paljon järkevämpää, että lapsi voisi siirtyä eskarista suoraan kakkoselle. Näyttö kuitenkin osaamisesta silloin puuttuisi, mutta en ymmärrä miksei tähän voisi tehdä jotain muutosta. Kyllä eskarissakin voitaisiin "tarkistaa" lapsen taso yhtä luotettavasti. Suoraan kolmannelle siirtyminen ekalta on aika shokki. Kolkkiluokka on jo niin koulumainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
helpottaa kyllä mahdollisista siirtymistä kolmannelle. Tuttuja kavereitakin jo on ja voi tämän vuoden aikana sujuvasti tehdä jo kakkosluokan juttuja (niin kuin jo tekeekin). Kannattaa keskustella asiasta. Kovin tavallistahan tuollainen luokan yli hyppääminen ei ole, mutta meidän koulussamme näin on kyllä yhden oppilaan kohdalla tehty. Suoritti 1. ja 2. luokan saman vuoden aikana.
Riippuu paljon oppilaasta, miten tämä toimii. Onko alkuvuoden lapsi? Lapsen sosiaalisella kypsyystasolla suuri merkitys.
Meille tämä asia on ihan uusi ja tuntematon, koska kyseessä on esikoisemme. Erityislahjakkuus on kyllä huomattu jo päiväkotiaikaan, samoin eskarissa.
Kognitiivisilta taidoiltaan siis on ehdottomasti reilusti vuotta vanhempien tasolla, mutta miten tiedän onko sosialisilta taidoiltaan? Miten tätä voisi arvioida? Poika on urheilullinen, mutta ihan normaalikokoinen. Jäisikö siis luokan pienimmäksi kolmannella...
Kaikenlaista mietimme. Kiitos KAIKENLAISISTA kommenteista!
T: ap
helpottaa kyllä mahdollisista siirtymistä kolmannelle. Tuttuja kavereitakin jo on ja voi tämän vuoden aikana sujuvasti tehdä jo kakkosluokan juttuja (niin kuin jo tekeekin). Kannattaa keskustella asiasta. Kovin tavallistahan tuollainen luokan yli hyppääminen ei ole, mutta meidän koulussamme näin on kyllä yhden oppilaan kohdalla tehty. Suoritti 1. ja 2. luokan saman vuoden aikana. Riippuu paljon oppilaasta, miten tämä toimii. Onko alkuvuoden lapsi? Lapsen sosiaalisella kypsyystasolla suuri merkitys.
Itse miettisin vägän myös lapsen kokoa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juttu kun voisi siirtyä luokallaan olevien 2-luokkalaisten mukana. Kannattaa puhua opettajalle hyvissä ajoin, voisi sitten vaikka kevään tehdä kokonaan tokaluokan juttuja. Ja samalla kuulette tarkemmin, onko lapsi opettajan mielestä valmis vai ei.
Toinen asia on sitten se, että kannattaako siirtyä. Itsellänikin on lapsi, joka hyvin olisi taitojensa puolesta voinut hypätä luokan yli. Emme siihen kuitenkaan ryhtyneet, sillä emme halunneet, että joutuu eroon kavereistaan ja on paljon muita luokkalaisiaan nuorempi (meillä lapsi ei ole alkuvuodesta syntynyt). Varsinkin teini-iässä alkaa olla merkitys tuolla iälläkin. Ja meillä ehkä suurin syy oli, että lapsen koulussa ei tuota luokan yli hyppäämismahdollisuutta ollut. On vieraskielisessä opetuksessa, mikä on olut hyvä ratkaisu. Mutta kannattaa siis miettiä luokan väliin jättämisen sosiaalisia vaikutuksia. Ne ovat mielestäni tärkeämpiä kuin nuo tiedolliset ja taidolliset. Nopeasti oppivalle lapselle se kolmaskin luokka on suunnilleen yhtä helppo kuin eka, ei se koulu paljon "vaikeammaksi" muutu luokka väliin jättämällä. Kavereiden kiinnostuksen aiheet ja jutut taas voivat muuttua paljonkin vuoden aikana, ja on ikävää, jos oma lapsi ei sitten tunnekaan oloaan kotoisaksi vanhempien luokkakavereiden joukossa.
helpottaa kyllä mahdollisista siirtymistä kolmannelle. Tuttuja kavereitakin jo on ja voi tämän vuoden aikana sujuvasti tehdä jo kakkosluokan juttuja (niin kuin jo tekeekin). Kannattaa keskustella asiasta. Kovin tavallistahan tuollainen luokan yli hyppääminen ei ole, mutta meidän koulussamme näin on kyllä yhden oppilaan kohdalla tehty. Suoritti 1. ja 2. luokan saman vuoden aikana. Riippuu paljon oppilaasta, miten tämä toimii. Onko alkuvuoden lapsi? Lapsen sosiaalisella kypsyystasolla suuri merkitys.
mutta sanoisin, että tietysti etujen pitäisi olla todella selvät siirtymisen kannalta.Itse asiassa asiaa pitäisi mielestäni pohtia niin, että mitä haittaa omalla luokkatasolla olemisesta lapselle olisi. Opettajat kutenkin pystyvät eriyttämään, kuten ilmeisesti nytkin on lapsen kohdalla opettaja toiminut
Itse en olisi kovin helposti lähdössä tuollaista siirtoa tekemään, mutta jo lapsi on todella taitava koulussa ja kokee, että oman luokkatason tehtävät eivät ole yhtään haastavia vaan pikemminkin tylsiä ja helppoja. Sen lisäksi lapsen pitäisi olla sekä fyysiseltä kooltaan ja sosiaalislta taidoiltaan ikäistään isompi. Ehkä sitten voisin harkita.
Sosiaaliset taidot varmaan parhaiten tulee esiin juuri koulussa, jossa pitää osata toimia ryhmässä ja olla riittävän itsenäinen ja pärjäävä. Tässä lapen opettaja on varmasti aika hyvässä asemassa asiaaa havainnoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VArsinkin poikien kanssa miettisin kyllä tuoto kokoasiaakin... Esim urheilussa vuotta nuoremman on aika vaikea pärjätä vuotta vanhemmille luokkakavereille, ellei ole sitten joku erityislahjakkuus. Samoin kasvupyrähdys ym todennäköisesti tulevat myöhemmin, ainakin jos vanhemmat eivät ole olleet "aikaisin kehittyvää" tyyppiä. Noilla on sitten ihan oikeaa merkitystä yläkouluiässä. Jos toisia kavereita kiinnostavat tytöt ja ovat päätä pidempiä...
Onko lapselle jokin ongelma, jos hän pysyy omalla ikätasollaan? Vaikuttaa, että hänelle nyt jo eriytetään opetusta paremmin omia taitoja vastaavaksi. Miksi se ei jatkuisi myös jatkossa? Varmasti hän edelleen saisi niitä lisätehtäviä ym. vaikka pysyisikin omalla ikätasollaan. Onko hänellä minkä ikäisiä kavereita? Onko oman ikäisiä? Tietysti, jos oman ikäisissä ei juuri kavereitakaan ole, vaan ovat vanhempia, niin sitten varmaan siirtyminen olisi perusteltua.
On ihan tavallista kuitenkin, että luokassa on eritasoisia oppilaita, myös niitä todella "hyviä". Varsinkin ekaluokkalaisissa erot ovat hyvin näkyviä, mutta ainakin osin tasoittuvat myöhemmin.
Meille tämä asia on ihan uusi ja tuntematon, koska kyseessä on esikoisemme. Erityislahjakkuus on kyllä huomattu jo päiväkotiaikaan, samoin eskarissa. Kognitiivisilta taidoiltaan siis on ehdottomasti reilusti vuotta vanhempien tasolla, mutta miten tiedän onko sosialisilta taidoiltaan? Miten tätä voisi arvioida? Poika on urheilullinen, mutta ihan normaalikokoinen. Jäisikö siis luokan pienimmäksi kolmannella... Kaikenlaista mietimme. Kiitos KAIKENLAISISTA kommenteista! T: ap
siirtyä. Ajattelun taidot mm olivat paljon ikäisiä edellä. Kavereitakin olisi varmaan saanut, koska muutenkin touhusi hyvin eri ikäisten kavereiden kanssa. Mm paras kaverikin oli jo valmiiksi ylemmällä luokalla Lapsi oli kuitenkin jo ekalla luokkansa pienin ja vähän väsyväinen ja hajamielinen. En halunnut, että joutuu vielä liian koulumaiseen työhön vaan kehitettiin taitoja eteenpäin vapaa-ajalla.
Ratkaisu on ollut oikea ja väärä. Lapsi on yhä pieni ikäiseksiin ja asia korostuu kun muut alkavat olla murrosiässä. Opiskelun puolesta taas välillä turhautuu. Eri opettajat ovat huomioineet hyvin eri tavalla lapsen taitoja. Yhtenä vuonna lapsi lähti lauleskellen kouluun, kun opettaja huomoi lasta hyvin yksilöllisesti ja hän sai tehdä välillä ihan eri juttuja kuin muut. Yhtenä vuonna koulu oli aika takkuista, ope mm suutahteli jos lapsi teki kaikki tehtävät jo vartissa.
En osaa neuvoa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin pojille fyysinen koko ja pärjääminen liikunnassa on usein isoja juttuja. Syrjitäänkö lasta siinä vaiheessa, kun mukaan tulee luokkabileet yms. Vuotta nuorempi poika ei ole kovin kiinnostava tyttöjen mielestä...
Asista voi muodostua itsetuntokysymys.
ja se alkoi vaivata vasta teini-iässä. Ala- ja yläkoulu olivat tosi helppoja ja olin aina luokan parhaimmistoa. Ongelmat tulivat siellä sosiaalisen kasvun ja joukkoon kuulumisen puolella.
Oli inhottavaa mennä riparille vuotta myöhemmin, samoin monet teini-iän jutut kohtasin aina jälkijunassa. Lukiossa se vasta ottikin päähän, kun kavereilla oli autot ja pääsivät baariin ja minä en ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla lapsells hyödyllisempää saada kokea olevansa luokassa se taitava ja iso. Luokkaa hypätessä voi käydä niin, että lapsi on sitten keskiverto/heikko luokassaan ja lisäksi kaikista nuorin/pienin. Ja tosiaan murrosikä voi alkaa lapsella sitten reilusti jäljessä suhteessa muihin lapsiin, jolloin lapsen intressit olisivat vielä jääkiekossa ja polkupyöräilyssä kun muut miettivät jo tyttöjä ja karvankasvua.
Itse tekisin niin, että hankkisin tai pyytäisin koululta lapselle lisämateriaalia jos muut oppikirjat käyvät liian helpoiksi ja aikaa jää tylsistymiseen. antaisin muuten lapsen olla ikänsä mukaisella luokalla ja antaisin lapsen loistaa siinä.
Muutenkin voi olla, että tokaluokan jälkeen koulussa lisääntyvät haasteet, ja kaikki ei käykään niin helposti. Itse sain erään luokkatoverini ohella parissa aineessa lisämateriaaleja ekatokaluokalla, mutta kolmannella ihan normaalikirjat riittivätkin haasteiltaan. Onneksi vanhemmat eivät siirtäneet luokkatasoa, vaikka siitä puhetta olikin.
Ajattelun taidot mm olivat paljon ikäisiä edellä. Kavereitakin olisi varmaan saanut, koska muutenkin touhusi hyvin eri ikäisten kavereiden kanssa. Lapsi oli kuitenkin jo ekalla luokkansa pienin ja vähän väsyväinen ja hajamielinen. En halunnut, että joutuu vielä liian koulumaiseen työhön vaan kehitettiin taitoja eteenpäin vapaa-ajalla.
Tosin ei koskaan edes mietitty luokan yli hyppäämistä. Lapsi on nyt kolmannella ja lukee esim. aikuisille tarkoitettuja historiakirjoja (tosin me vanhemmat sensuroidaan pahimmat kohdat, lapsi sen ymmärtää ja hyväksyy:)). Ihanasti tuo on kuitenkin lapsena pysynyt, kun nuo historiatiedot sitten siirtyvät leikkeihin (ja siitä muutkin lapset tykkäävät). Toisaalta on sitten tuota hajamielisyyttä myös. Ja saa ollakin. Lapsi on joissakin asioissa (opettajan mukaan) selvästi ikäänsä edellä, mutta sitten on tullut muutamissa muissa, no, ei suoranaisia ongelmia, mutta ovat kuitenkin vaikeampia meidän lapselle (sellaiset ns. mekaaniset jutut, joita nyt kuitenkin on vaan pakko harjoitella).
Nyt olen todennut, että jo hyppäys kakkoselta kolmosluokalle on iso. Tulee ensimmäinen vieras kieli ja käsityöt. Mutta isoin muutos on kuitenkin se, että läksyjä tulee reippaasti lisää ja ne ovat vaativampia kuin ennen. Äidinkielessä analysoidaan satuja ja kertomuksia, lapsella oletetaan olevan jo todella hyvä lukutaito. Hyppäys ekalta kolmoselle olisi aika iso. Toisaalta, kun lapsi on jo 1-2-luokalla, tämä olisi sinänsä luontevaa!
Olen muuten jutellut sellaisten kanssa, jotka ovat eläneet kansakoulu-oppikouluaikaa. Tiedän sellaisia n. kuusikymppisiä, jotka ovat olleet keskivertoa nuorempia mennessään oppikouluun (siellä saattoi olla hyvinkin eri-ikäisiä, siis jopa kolmen tai neljän vuoden ikäeroa, jos yksi oppilas oli hakenut oppikouluun useamman kerran ja toinen oli hypännyt jonkun luokan yli ja vieläpä päässyt oppikouluun ensi yrittämällä). Nämä ovat todenneet, että vaikka tiedollisestoi pärjäsivätkin, ei ollut aina mukavaa olla pikkulapsi verrattuna muihin.
Mutta hyvähän näitä on pohtia jo nyt! Ja otat varmasti asian esille opettajan kanssa. Et vaikuta vanhemmalta, joka väen väkisin haluaisi lapsen ylemmälle luokalle, koska "minun lapsi se nyt vaan on niin fiksu".:) Minusta on ihan hyvä todeta, että omalla lapsella on lahjoja. Tietysti pitää osata miettiä myös niitä puolia, jotka lapselle on vaikeita.
Se on paljon tärkeämpi kysymys.