Lue keskustelun säännöt.
Beckin masennustesti
11.11.2010 |
tein tuon testin ja sain tuloksen että olen hitusen masentunut. Mielestäni kysymykset olivat erikoisia siltä osin, että esimerkiksi tulevaisuus näyttäytyy minulle näköalattomana ja harmaana. Ei siis mitään erityisiä pelon tunteita. En myöskään erityisemmin koe epäonnistuneeni tai olevani syyllinen mistään. Joten kun vastaan noihin positiivisesti niin masennuspisteet vähenevät. Oloni on vain tosi väsynyt, kyllästynyt ja lamaantunut. Silti jokin tuottaa iloakin. Koen itseni masentuneeksi, mutta testin mukaan en suuremmin sitä ole. Mikä minua vaivaa?
Kommentit (6)
lievästi masentunut. Tarkoittaa, että kykenet toimimaan arjessa, mutta jotain epämääräistä on, mikä aiheuttaa pahaa oloa ja näköalattomuutta ja tunteiden latistumista ym. jne. mitkä ovat masennuksen piirteitä.
Tilannettasi auttaa lääkitys ja keskustelukäynnit. varaa aika lääkärillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lääkitystä olen aiemminkin käyttänyt, joten masennus tuttu "kaveri". Pystyn kyllä arjessa toimimaan, mutta tosiaan toimin kuin sumussa ja vailla päämääriä. Teen mitä on pakko.
ap
luin jostakin mikä ero on ahdistuksella / ahdistavalla elämäntilanteella ja masennuksella.
Ahdisuksessa oleva pystyy nimeämään mitkä asiat elämässä aiheuttavat sitä ahdistusta ja pahaa oloa, ne ovt siis konkreettisia ja osoitettavia, ja kun ne korjataan, hoidetaan, poistetaan, helpotetaan, olotila korjaantuu.
Masentuntut ihminen kokee vain epämääräistä pahaa oloa, ja vaikka joku epäkohta korjattaisikin, olotila ei parane.
Minulle haluttiin lastenneuvolassa väkisin tunkea masennusdiagnoosi. Sanoin aina, että en ole, olen ahdistunut tästä elämäntilanteesta ja pysyin kertomaan, mitkä siellä pahaa oloa aiheuttivat. Minulla vain ei ollut keinoja niiden korjaamiseen, olisin tarvinnyt siihen vähintään puolison apua.
Eräs ihminen väitti että minulla on masennus. Sanoin, että ei ole, tiedän millainen se olotila on (just kuten sanoit, ikään kuin sumussa toimisi), olin Kakkosen jälkeen ja kerroin millaista se oli.
Hän ymmärsi sen niin, että olen lähes tiedottomana maannut kotona vuoden !!!!! Kerroin syyksi Kakkosen synnytyksen, joka oli aika kamala. Mutta hänen mielestään ei ole mitään synnytyksestä johtuvaa synnytyksen jälkeistä masennusta, vaan kyseessä on sisäsyntyinen masennus, joka minussa on sisällä, ja joka vain laukeaa päälle ja minä itse keksin ulkoisia syitä masennukselleni.
Kakkosen kohdalla keksin ja syytän ulkopuolista tekijää, synnytystä.
Nyt väitän että elämässäni olevat ahdistavat asiat ovat syynä masennukselleni.
Minun pitäisi vain hyväksiä, että minussa on sisäsyntyinen masennus, joka ilman mitään syytä puhkeaa pintaan kuin ihottuma, mikään ulkoinen ei sitä laukase eikä ole mitään ulkoista itsestä riippumatonta ahdistuksen aiheuttajaa.
Tuosta on monta vuotta aikaa.
En ole syönyt masennusläkkeitä mutta kun nuo epäkohdat on korjattu ja niitä edelleen yritetään hoitaa, ne ulkoiset, minulla on edes jonkinalinen tulevaisuuden näkymä. Toimintakyvytön tai sumussa en ole ollut.
Kakkosen ja tuon em. tilanteen välissä on elämässäni ollut ahdistavia tekijöitä. Olen syönyt masennuslääkkeitä kuin karkkia. Ei mitään vaikutusta. Ei mitään vieroitusoireita kun lopetin.
Yksikään psykiatri tai psykologi tai edes lääkäri ei ole koskaan minulle masennusta diagnosoinut. Tuolloinkin vain terapeutin ja terveyudenhoitajan koulutuksen saaneet niin väitti, koska se on tavallaan helppo diagnoosi. Ota pilleri niin kaikki hoituu.
Ne puretaan auki keskustellessa. Masennus näyttäytyy usein näköalattomuutena tulevaisuuden suhteen. Mikään ei oikein kiinnosta, mistään ei osaa haaveilla, ei odota mitään. Ei sii pelkoa ja ahdistusta, vaan puutuneisuutta.
Olen masentuneena aika tunteeton. Mikään ei riemastuta muttei kyllä pelota tai ahdistakaan. On vain välinpitämätön. Nukun huonosti, syön liikaa, asioita jää tekemättä. On vaikeata ryhtyä hommiin.
puhkesi taannoin (pystyn selvästi kertomaan ajankohdan) kun sain uuden työpaikan. Koin senkin jotenkin stressaavana vaikka asia itsessään kaiketi hienoa (vakituinen työ yms.). Jostain syystä työ ei tuota tyydytystä, alussa en kokenut viihtyväni työpaikalla jne. Siitä lähti tavallaan alamäki. Odotan vain viikonloppua, talsin päivät jotenkin eteenpäin. Tulevaisuus näyttää siltä osin ahdistavalta että mietin, että tätäkö tämä nyt sitten on..? Tällaista työtäköä teen loopuelämän jne. Siiten koen syyllisyyttä "valituksestani". Näinä aikoina, kun pitäisi ilosta pomppia, kun saa käydä töissä. Ristiriita. Järki ja tunne taistelee. Olen vain uupunut. Monesti töistä lähtiessäni vain itken. Jokin kaihertaa. Mietin, että onko työ se kaihertaja vai jokin muu taustalla, jonka nyt vieritän tämän uuden työn syyksi. huoh.
ap
testit yleensä ovat suuntaa antavia ja lopullisen diagnoosin tekee lääkäri sekä testien että haastattelun perusteella.