Jos olisit itse vanhapiika, miten suhtautuisit lapsellisiin

Eikö tämä yksi katkera vuodatus olisi riittänyt:

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1260655/meila_on_toi…



Siis kyllä sun täytyy myös tehdä töitä vaikka sulla on Mies ja Lapsia :D

t. ap/ perheellinen siis

Missä mielessä tarkoitat "miten suhtautuisin"? Jos puhuisivat aina vain lapsistaan, en ehkä jaksaisi kuunnella. Jos ovat mukavia tyyppejä, tykkäisin riippumatta siitä, onko heillä lapsia vai ei. Jos tekevät työnsä hyvin, arvostaisin heitä riippumatta siitä, onko heillä lapsia vai ei. Jos ovat jatkuvasti pois lastensa takia, se varmaan ärsyttäisi, mutta vain, jos heidän työnsä kasautuisivat minulle.

Mun elämän olisi ainakin tarvinnut mennä todella paljon erilainen jos olisinkin lapseton vanhapiika. Eli uskoisin sillon olevani täysin eri ihminen kuin nyt.

Toivon, ettei kukaan aikuinen ihminen oikeasti voi olla noin putkinäköinen...

edes käyttää nimitystä vanhapiika? En mä ole kuullut tuollaista termiä varmaan kymmeneen vuoteen. Ap vois päivittää kielenkäyttönsä jos haluaa provosoida niin että siihen joku tarttuukin.:)

Olen lapseton täysin omasta halusta ja yksinasuja. Olen ollut monta vuotta parisuhteessa samanlaisen miehen kanssa, mutta kaikki työkaverit eivät asiasta tiedä. Olen jonkun silmissä ainakin vanhapiika.



Työkavereihin ei tarvitse mitenkään "suhtautua". On suurperheen äitiä, sinkkua, homoa, eronnutta, koiranomistajaa, motorista, jehovan todistajaa, syöpäpotilasta ja ties mitä. Onko ap:n vaikea suhtautua ihmisiin, jotka eivät ole joka suhteessa toisten kaltaisia?