Lue keskustelun säännöt.
Koska on oikea aika
10.11.2010 |
esikoiselle? Mistä tietää olevansa "valmis"? Onko sitä koskaan valmis, meneekö koko elämä sitä oikeaa hetkeä odotellessa jos ei uskalla ryhtyä yrittämään? Perusasiat; koulutus, työ, asuminen, parisuhde ovat kutakuinkin kunnossa, ikää 25v. Rahapuoli takkuaa, mutta toimeen tullaan. Epäröinkö turhaan, sillä en usko että koskaan katuisin mahdollisesti saamaani lasta, mutta osaisinko olla sille äiti?
Kommentit (9)
Osaat olla, me kaikki olemme olleet esikoisten tumpeloita äitejä.
Syntyy kivasti kesän korvalla jos nyt tulet raskaaksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaat olla, me kaikki olemme olleet esikoisten tumpeloita äitejä.
Syntyy kivasti kesän korvalla jos nyt tulet raskaaksi :)
ja hikisiä lapsivuodeosastoja
Osaat olla, me kaikki olemme olleet esikoisten tumpeloita äitejä.
Syntyy kivasti kesän korvalla jos nyt tulet raskaaksi :)
ja hikisiä lapsivuodeosastoja
missä sairaalassa olette synnyttäneet, mutta ei mulla ainakaan ole ollut hikistä vuodeosastoa kummankaan lapsen kanssa (syntyneet touko -ja kesäkuussa helleaikaan).
Jos nyt tuntuu siltä, että lapsi on tervetullut, antaa mennä vain =)
Raha on minusta (ainakin aluksi) pikkuseikka, koska pikkuinen nyytti ei sitä vie paljoa jos suostuu ostamaan vaatteita ja tavaroita kirppikseltä/kavereilta. Toki myöhemmin rahaa alkaa mennä enemmän mutta sitä ennen raha-asiatkin voivat olla paremmalla tolalla.
Sitä paitsi, voi olla ettei se rahapuolikaan ole koskaan kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin laskettu aika on elokuun alussa
Jos sitä jää odottelemaan, saa odottaa vaikka koko loppuelämänsä. Tietenkin voi olla elämänvaiheita, joissa ei ehkä kannata lasta hankkia, mutta jos perusasiat on kunnossa ja molemmat vauvaa toivovat, niin siitä vaan. En usko, että kukaan on valmis äidiksi etukäteen, äidiksi (ja isäksi) kasvetaan hiljalleen raskausaikana ja sen vauvan myötä. Täydellisyyteen ei kannata edes pyrkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiittää vastauksista. On totta, että raha-asiatkaan eivät välttämättä parane koskaan riittävästi, jos niitä jää odottamaan. Rimakin nousee tietenkin koko ajan, kun ihmisellä vain on valitettavasti tapana haluta aina vain enemmän ja enemmän. Tiedostan myös hyvin sen, että yrittämiseen voi mennä aikaa, ja ehkä siksi tätä mietinkin nyt. Ettei pian ole jo liian myöhäistä, koska tietoahan ei ole josko meissä vaikka olisikin jotakin vikaa ettemme koskaan saisikaan lasta alulle luonnollisesti. Päätöksen tekeminen vain on niin vaikeaa, pelottavaa.
tuli vaan hirvea babyboom ja mies suostui, nyt makuuhuoneessa, omassa sängyssä tuhisee 7kk kaunatar :)