Lue keskustelun säännöt.
vertaistukea eroa miettivälle
10.11.2010 |
Meillä avioliitto rakoillut jo pidemmän aikaa. Läheisyys sekä intiimiläheisyys isännän puolelta ollut aika kateissa pitkään. Seksuaalista haluttomuutta ollut jo vajaa 3 v. Syytä siihen ei osaa sanoa. Ammatti-ihmisen luona ollaan käyty keskusteluissa. Kummassakin on tietty kehittymisen varaa. Nyt tuntuu, että tarpeeksi ollaan keskusteltu, pitäisi viimeistään nyt myös miehen pyrkiä kohentamaan tätä parisuhdetta. Itse olen ajoittain pyrkinyt siihen. Myös ennen näin suuria ongelmia yritin järkkäillä kaikka ja sanoinkin että suhteen eteen on tehtävä töitä. Josta mies oli eri mieltä. Hänen mielipide siloin oli, että suhde menee omalla painollaan. Meillä vuoden ikäinen lapsi ja toista odotan. Tässä raskaudessa en juurikaan ole mieheltä saanut mitään tukea (mies halusi tätä lasta enemmän kuin minä). Tuntuu, että mies ei enää rakasta(toisin kuitenkin sanoo). Ja tuota "rakkauttaan" ei ainakaan osoita mitenkään. Mutta ei ole kuitenkaan kyennyt vastaamaan mitä iloa minusta saa. Riitatilanteissa osoittaa ylimielisyyttä eikä enää näe asioita myös minun kannalta. Ajoittain jopa muuttunut hyvinkin töykeäksi. Usein olen hyvinkin ahdistunut ja raskaushormonit vielä päälle, niin ajoittain sitä itsekseen itkeskelenkin ja julkisilla paikoilla pyrkii nielemään kyyneleet, kun ne väkisit pyrkivät ulos. Tuntuu, ettei jaksa tällaista, tulee vain vihaisemmaksi ja alakuloiseksi. Pelottaa kuinka kahden pienen kanssa selviäisi taloudellisesti, kun kotona kuitenkin olen siihen asti kunnes tuleva baby on 1-vuotias. Ja vielä koira päälle hoidettavaksi (mies ei sitä ottaisi)Työskentelen kolmivuorotyössä, niin miten hoidot sitten... Onko muita vastaavanlaisessa tilanteessa olevia/olleita???? tai linkkejä missä heitä "kohtaisi"???? Kuinka tästä selviää..........
Kommentit (2)
otin ja "lähdin" 1,5-vuotiaani kanssa.Mies muutti vajaassa kuukaudessa yhteisestä asunnostamme pois.
Itse opiskelen iltaisin.
Suhteemme oli mennyt alamäkeä jo tovin ennen päätöstä.Hyvin ollaan pärjätty tässä jo pari kuukautta ja parin viikon päästä ois muutto pienempään asuntoon.
Itselläni ei ole kuin yksi lapsi,mutta sanoisin silti että asioilla on tapana järjestyä.Itse en tuohon suhteeseen jäisi,koska voin nyt sanoa että ero oli todella hyvä päätös enkä ole toistaiseksi ollut kuin helpottunut vaikka helppoa tämä ei joka hetki ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain täältä ihan mahtavia vastuskia pari pvää sitten, kun kysyin vuorohoidosta ja yh olen kahden pienen kanssa :). Nyt, kun olen asiaan perehtynyt ja soitin tuonne hoitopaikkaan, katosi painontunnen rinnalta ja nyt olen varma että palaan omaan työhöni 3- vuorotyöhön. Uskone että hoito sujuu oikein hyvin :). Aluksi olin itsekin kauhuissani kuinka pärjätään, mutta niin vaan pärjätään :). Toki on taloudellisesti tiukkaa ja joutuu tinkimään asioista, mutta jos on sinuit tilanteen kanssa, ei ongelmia. Itse olen todella helpottunut erostani ja energiaa vapautuu ihan eri tavalla olemaan hyvä äiti, kun ei huono parisuhde nakerra voimavaroja. Itse ainakin koen olevani paljon energisempi ja jaksan arkea paljon paljon paremmin kuin vielä suhteessa ollessani. Kovasti tsemppiä sinulle ap!