Anoppi ongelmana

Ei meinaa enää hermot kestää. Anoppi ollut meillä kylässä tämän viikon ja nyt tuntuu, että kohta sanon jotain todella pahasti hänelle. Koko ajan on kyselemässä miksi tehdään asiat niin kuin tehdään, miksi käytän ympäristöystävällisiä tuotteita, vaikka ovat kalliita, miksi en hae tarjouksia, miksi käytän kalliimpaa juustoa ja väkisin yrittään kaupassa työntää ostoskoriin halvempaa juustopakettia.



Lapsille ja etenkin 2-vuotiaalle puhuu välillä todella rumasti. Toteaa kovalla äänellä miten tekee ilkeyksiä ja päin naamaa kysyy lapselta milloin tästä on näin ilkeä tullut.



Anoppi ei myöskään kestä yhtään sotkua, vaan neuroottisesti on täällä huiskutellut rättiä ja imuria ja suuttuu lapsille kun sotkevat syödessään. Tulee myös minulle sanomaan, että nyt pitää tulla katsomaan miten joku paikka on "paskainen". Asenne on se, että tekee meille suuren suuren palveluksen kun siivoaa. Lapsia ei hoida eikä ota syliin, vaikka vieressä itkisivät. Kysyy vain mitä taas narisevat. Jonkin verran kuitenkin leikkii ja lukee kirjaja heidän kanssaan.



Vaikeaa tässä on se kun päätän, että nyt huomautan hänen epäystävällisestä asenteestaan hän onkin taas ihan mukava enkä saa sanotuksi mitään mikä loukkaisi häntä. Ja sitten taas hetken päästä puhuu rumasti.



Siis sanoako vai ei? Ei tunnu mukavalle, että anoppi puhuu välillä tylysti lapsille. Toisaalta ei enää kovin pitkään meillä ole ja jos jaksaisin pitää suuni kiinni, säilyisi sopu.