vaikeaa...

Olen niiin ihastunut ystävääni (myös mieheni ystävä). Monta vuotta takana jo. Välillä tunne on taka-alalla mutta sitten se taas iskee täysillä. Haluaisin tunteesta jo eroon. Mieheni kanssa menee ok, tasaista arkea lähinnä. Viime keväänä meillä meni huonosti, suurelta osin miehen kevätväsymyksen (?) vuoksi. Koska ystävällä samansuuntaiset tunteet, kuin omani, kävi pettäminen jo mielessä. Ja puheissa. Onneksi en uskaltanut enempää. Valitettavasti on ihanaa kun tuntee olevansa haluttu ja ihana. Kunpa tuntisin omaani kohtaan näin. Välillä toivon että oma mies pettäisi tai jotain ja minulla olisi syy lähteä. Oikeasti en kuitenkaan halua. Ja tiedän ettei mitään tapahtuisi ystävän kanssa vaikka lähtisin. Miehen kaveriin ei kosketa eikä kaverin vaimoonkaan jne... Olisi niin paljon helpompaa olla ilman tätä ihastumisen tunnetta.