Onko tämä oikein lasta kohtaan?
Meillä on 10 v tyttö joka on aina ollut hyvin rauhallinen ja verkkainen puuhissaan ja toimissaan. Voisi sanoa, että hidas. Koulu menee kuitenkin hyvin onkavereita ja kaikin puolin muut asiat ok. Nopemapaa (äitiä) kuitenkin herrrrrrmostuttaa kun neiti asettelee käsineet huolella käteen niin että jokainen sormi varmasti on paikallaan samalla kun hän katselee ja ihmettelee eteisen erikoisia kuvioita tapetissa ja kertoilee havainnoistaan minulle... kun pitäisi jo mennä! huokaus * No, tämä hitaus on myös ruokapöydässä, ja olenkin tehnyt niin että esim mökillä kun tiskaan käsin ne astiat tiskailen, jotka siihen tulee ajallaan, tytölle sanon tiskaa omasi ja pyyhi pöytä, koska en halua seisoa siinä koko päivää odottelemassa. Niinpä hän tiskaa mökillä lähes aina omat astiansa tai lopettaa ruokailun kiljahdellen voi ei mä en ehi äi-tiii-ii ja tunkee hirveää vauhtia ruokaa suuhunsa. Eli onko väärin mielestänne, että tikaan muun perheen astiat mutta yksi lapsi kuitenkin vielä joutuu lähes aina siistimään ja tiskaalaan omat jälkensä ruokapöydässä? Mitä muita ajatuksia herättää? Ikäviä tilanteitahan siitä monesti tulee, kun yksi on vaan niin hiiiiiiddaaaaaaassssss.
Kommentit (9)
Kyllä aika epäreilulta kuulostaa. Ehkä olisi ihan terveellistä sinulle (ja varmasti meille monelle muullekin) vähän hidastaa tahtia ja vaikka ihmetellä tätä maailmaa sen lapsen kanssa. Ei hän kuitenkaan kovin montaa vuotta siinä ole sinun vauhtiasi hidastamassa kun oma elämä jo kutsuu. Mites tämä verkkainen tahti vaikuttaa koulussa tai muualla? Jääkö sielläkin ruoat syömättä tai ulos menemättä kun siellä kaikelle on kuitenkin se rajattu aikansa? Mutta minusta kotona on syytä aina mahdollisuuksien mukaan joustaa..
Mun mielestä tuon ikäinen voisi muutenkin jo tiskata ja siivota omat jälkensä, vaikka olisikin yhtä nopea. Samoin muut lapset voisivat (tietysti riippuu iästä, mutta tyyliin yli 6-vuotiaat) tiskata ihan itse :)
Ei ole epäreilua. Tai en tiedä, mutta itse tekisin samoin. Ja teenkin :D
nyt liity kysymykseen, mutta tuli vaan tapauksesta mieleen, että monesti tyttöjen ADHD jää diagnosoimatta, koska oireita ei aina tunnisteta. "Hidas haaveilija" on yksi tyyppi.
niin teet tosi väärin tyttöä kohtaan, koska tuon voi lukea lasten eriarvoistamiseksi tai jonkin sortin rankaisuksi.
Minullakin on hitaan sorttinen mies, ja pieni poikanikin vaikuttaa saman tyyppiseltä haaveilijalta.
Oma temperamenttini ei oikein kestä moista, ja pojallekin tulee monta kertaa päivässä sanottua, että reippaasti nyt ja älähän uneksi ja koita nyt tulla jne. Vaikka tiedän, ettei saisi. Jos miettii itseään tilanteeseen, jossa joku hoputtaa tai tavallaan "painostaa" syömään nopeammin, pukemaan nopeammin, kävelemään nopeammin jne, tulisi itsellekin aika epämiellyttävä olo. Ja lapsi voi tuntea, että on vääränlainen eikä kelpaa sellaisena kuin on.
Silloin hän ehtisi lopettaa samaan aikaan kuin muut
täytyy kasvattaa vaan kärsivällisyyttä (siis on oikein laittaa lapsi tiskaamaan, mutta ei oo oikein että muu perhe ei tiskaa itse).
Minulla on lapsi, joka erityisesti aamuisin on HIIIIIIIIDAAAAAS ja itse olen säpäkkä. Aiheuttaa suurtä ärtymystä, mutta joka aamu käyn saman kiirastulen läpi ja kasvatan itseäni. (en siis hermostu vaikka mieli tekisi huutaa perseestä asti).
Mä oon ite aamuisin ihan tolkuttoman hidas.
Heräämisestä lähtöön menee puolitoista tuntia (ns. meikkaus vie tästä max. 5 min.). Jos siinä vieressä olis joku kellokalle, joka mäkättäis vieressä että miten voi kestää noin kauan... en takaa mitä tapahtuis! Tai ehkä menisin takasin nukkumaan.
Olen myös tosi hidas syömään.
Muuten olen käänteissäni nopea, ja työssäni pitää olla nopeat "hoksottimet", joten siellä en ole porukan hitain ;)
No kiire on esimerkiksi töihin, tämän tai jonkun muun lapsen harrastuksiin, pyykkiä pesemään ettei menisi yömyöhään, puuhaamaan jotakin jonkun toisen tenavan kanssa, laittamaan pikkusisaruksia nukkumaan, sohvalle hetkeksi istumaan kun on koko päivän seisonut... Minulla ei ainakaan ole mahdollisuuksia määrättömiä aikoja odotella asioita tapahtuvaksi. Työt alkaa tietyllä kellonlyömällä ja sieltä ei voi olla pois. Ja että neitokainen herää aikaisin helpottaa vähän, mutta kun tarpeeksi vanuttelee niin mikän aika ei riitä ja minusta puoli seitsemän on jo kyllin varhain. Vrt samalla luokalla oleva ihan naapurissa oleva paras kaveri herää kasin (koulu alkaa 8.15 ja koulu on lähellä) aamuina yli tunnin myöhemmin ja ehtii ihan hyvin. Mutta siksi tätä tässä kyselen, kun ymmärrän että eipä se hoputtaminenkaan mukavalta tunnu kummastakaan osapuolesta.
mistä hitaus johtuu. Onko temperamentiltaan sellainen-sitähän ei voi muuttaa, on vain kestettävä. Vai onko joku sairaus taustalla?
Tuon ikäisen kanssa voi kyllä sopia, että hoitaa itse tiskinsä, eikä valita etukäteen tai tunge ruokaa suuhunsa.
Aamulähtemisetkin pitää sopia, että kun on pukemisen ja lähdön aika, niin silloin toimitaan.
Tiedän tunteen, nopeatempoisella ystävälläni on hidas tytär ja yhteenottoja tulee. Kestämistä!!!