Lue keskustelun säännöt.
Esikoinen päiväkodissa ja vauva kotona
09.09.2010 |
Hei,
pyytäisin mielipiteitä :)
Vauva syntyy keväällä ja esikoinen on nyt 3-vuotta ja ns. kielipäiväkodissa. Ajattelin pitää esikoisella noin 4-5 kk kesäloman jäätyäni äitiyslomalle ja jatkaa hänen päivähoitosopimustaan (ehkä noin 3 krt/vko ja 5-6h kerrallaan) taas ensi syksynä, jolloin hän on 4-vuotias.
Perustelut:
1.Lapsi unohtaa kakkoskielensä ellei hän käytä sitä säännöllisesti
2. Eskari alkaa kuitenkin jo kahden vuoden kuluttua, joten ei ehkä kannata lopettaa päiväkotia kokonaan, kun sitten eskariin meno on taas hankalaa (lapsellamme kesti päiväkotiin tottuminen noin vuoden verran)
3. 4-vuotias kaipaa kuitenkin jo muita lapsia tai ainakin kerhotoimintaa. Olisi turhaa totuttaa uusiin kerhoihin, kun voin käyttää päiväkotia kerhon sijasta (lapselle vähemmän muutoksia)
Aion olla kuopuksen kanssa kotona vähintään kolme vuotta ja kun eskari alkaa, hoidan tietysti esikoista sitten aina iltapäivän. Päiväkotipaikkaa siis ajattelin pitää kaksi vuotta sinä aikana kun hoidan pienempää.
Ymmärrän, että vien jonkun toisen hoitopaikasta 50%. Ymmärrän, että sissarussuhteelle ja minun ja esikoinen suhteelle olisi hyvä, jos esikoinen olisi kotona mahdl. paljon. Jäähän tässä silti yhteistä aikaa 2 kokonaista päivää ja kolme puolikasta. Kyse ei ole siitä, ettenkö jaksaisi ja haluaisi hoitaa esikoistakin kotona, vaan siitä, että mietin olisiko hänen kannaltaan parasta, että yhteys päiväkotiin (samalla nykyisiin kavereihin ja tuleviin eskarikavereihin) säilyisi ja toinen kieli pysyisi yllä.
Mitä mieltä olette, väärin vai oikein?
Kommentit (7)
Sehän on tottunut päiväkotiin jo ennen vauvan syntymää ja täyttää sitäpaitsi 4v. Samaikäiset leikkikaverit on sille tärkeitä, eikä niitä välttämättä löydy muualta kuin päiväkodista (asuinalueesta riippuen tietty). Kielenkin kannalta on tärkeä olla katkaisematta hoitosuhdetta.
Siispä älä annan tämän palstan kotihoitofanaatikkojen sotkea ajatuksiasi siitä mikä perheellenne parhaiten sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi ei missään muualla sitä kieltä kuule ja käytä kuin siellä päivähoidossa, ei tunnu järkevältä roikottaa häntä mukana.
2-vuotiaan sopeutuminen on todennäköisesti aivan toista luokkaa kuin 6-vuotiaan, jos ajatellaan sitä eskaria. Etenkin jos tuo pieni on sinne kielipäiväkotiin viety täysin ummikkona.
Mitkä teidän motiivinne on tuohon kielipäiväkodin valitsemiseen? Ymmärtäisin, jos olisitte kaksikielinen perhe.
Lapsi meni kielipäiväkotiin, koska se sattui olemaan lähellä ja ajattelimme, että on eduksi oppia toinen kieli siinä sivussa. Kyseessä on ns. kielisuihkutus eli käytössä on ollut myös suomen kieli. Lapsi ei ole joutunut tilanteeseen, ettei häntä ymmärrettäisi.
Lapsi käyttää toki kieltä muutenkin, lähiyhteisömme on kansainvälinen.
Kerho (kielellä varustettuna) olisikin ok, mutta en hennoisi taas totuttaa lasta uuteen yhteisöön, kun nyt viihtyy päiväkodissa. Turhat muutokset on kuitenkin pahasta tässä tapauksessa. Kerhoiluna tosiaan 5-6 h on aika paljon, tarkka aika pitäisikin miettiä päiväkotipäivän toimintojen mukaan.
Alueellamme ei välttämättä edes pääse kerhoon, kun ovat niin täynnä.
Toisaalta en ymmärrä miksi uusi kerho uusien kavereiden kanssa on parempi kuin lyhyt päiväkotipäivä vanhassa tutussa päiväkodissa? Varsinkin jos lapsi stressaantuu muutoksista.
miksi edes tulit tänne kyselemään?
Oikeasti kansainvälisessä lähiyhteisössä lapsi oppisi kielen muutenkin.
Ensinnäkin 4-vuotias tarvitsee tosiaan jo seuraa ja puuhaa päivisin, ja turvallisinta on tietenkin ne tutut tarhakaverit.
Toiseksi kielen ylläpitämiseen ja kehittämiseen ei mitkään kerhot riitä (ellei sitten ole kielikerhoja useamman kerran viikossa).
Kolmanneksi, miksi pitäisi lapsi totuttaa uuden perhetilanteen lisäksi johonkin uuteen kaveripiiriin, kun vanha on ollut toimiva ja sen lapsi varmasti kokee turvalliseksi.
Ap, teidän ratkaisunne on varmasti se paras ratkaisu teidän tilanteessanne. Aina on näitä, jotka jaksavat valittaa joka asiasta, kun luulevat, että olisivat voineet saada sen täydellisen tarhapaikan omalle lapselleen, jos vain se tietty lapsi olisi ollut kotihoidossa... Eivät tajua, että ikinä se tarjonta ei tule vastaamaan kysyntää näissä asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvältä kuulostaa mun mielestä. Mun esikoinen oli vielä pidempiä päiviä päiväkodissa, ensin kolme ja sitten neljä päivää viikossa.
Toimintahetket alkoi yleensä yhdeksältä, joten yritettiin ehtiä siihen aikaan päiväkotiin. Muutaman yrityksen jälkeen huomasin, että lasta ei kannata hakea ennen kuin iltapäivä ulkoilusta, vähän ennen neljää. Jos hain lapsen heti välipalan jälkeen, leikit jäi kesken ja pukeminen oli hirveää tappelua.
Päiväkodin jälkeen ehdittiin vielä ulkoilla, käydä kirjastossa tai kahvilassa ja kotonakin ehdittiin touhuta. Välillä pidettiin ylimääräisiä kotipäiviä ja pitkät joulu- ja kesälomat.
Kysyit, onko ratkaisu oikein vai väärin. Minusta ratkaisu on oikea, mikäli se on paras teidän perheenne kannalta.
Sitten perusteluihin. Kun kerran kyseessä on kakkoskielen ylläpito kielipäiväkodissa, yhteys päiväkotiin kannattaa pitää yllä varsinkin, jos vaihtoehtona on ainoastaan ykköskielellä toimiva kerho.
Se, että eskari alkaa jo parin vuoden päästä. Kyllä lapsi voi lähteä eskariin ihan kotihoidosta suoraankin, ilman päivähoitoa siinä välissä. Vähintään kerhossa käyminen toki pienentää aloituskynnystä.
Vaihtaminen eri kerhoon ei välttämättä ole mielekästä jos on hankala löytää samalla kielellä kerhoa, ja jos lapsi saa aikanaan käydä eskarissa samassa päiväkodissa missä paikka hänellä nyt on.
Sinällään kerhoiluksi tuo 3 kertaa 6 tuntia viikossa - 18 tuntia kuulostaa kyllä paljolta. Oma juuri eskarin aloittanut kerhoili 2 kertaa 3 tuntia viikossa - 6 tuntia. Ja eskarikin kestää viikossa sen 20 tuntia - johan lapsesi olisi hoidossa päiväkodissa melkein eskarin verran - puolipäivähoito.