Lue keskustelun säännöt.
Olen aivan hukassa elämäni kanssa.
09.09.2010 |
En tiedä mitä minun pitäisi elämälleni tehdä. Olen pohtinut tätä jo puolisen vuotta.
Olen töissä ravintola-alla ja nyt sairaslomalla masennuksen vuoksi. Työssäni en voi enää jatkaa, mielenterveyteni menee, mutta en tiedä mitä muutakaan tekisin!
Minulla on yksi lapsi, ja salaa olen haaveillut toisesta. Mies on sitä mieltä, että jos haluan toisen lapsen, niin mikäs siinä. minua vain pelottaa, että jos oikeasti alan lasta toivomaan, niin mitäs sitten jos en lasta saa? Minulla toimii vain toinen munasraja, se vaikeuttaa projektia hieman :)
Pelkään myös vauva-aikaa. Lapseni muutti sairaalasta kotiin vasta kahden kuukauden ikäisenä, enkä tiedä minkälaista on hoitaa kahta lasta baby bluesin iskiessä päälle. Miten sen jaksaa?
Kommentit (7)
Ikää alkaa olla. Yksi lapsi. Työelämä ei innosta, olenko laiska sitten vai en ole löytänyt sopivaa työtä..? Masentaa ja tulevaisuus näyttää toivottamalta. Vakituinen työ tuntuu vankilalta. En vain jaksa. Aion tilata ajan lääkärille. Lisäksi olen liian armoton itselleni. En edes kehtaisi jäädä töistä pois "vain" uupumuksen takia, joka ikään kuin tulee tyhjästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae jotain toista työpaikkaa.
Minkä ikäinen lapsi on? Jos kovin pieni ikäero, masennuksen kanssa ei ehkä jaksa kahta.
Olen pitkälle koulutettu humanisti (FL) ja siis yhteiskunnassamme vallitsevan käsityksen mukaan idiootti. En saa töitä, koska minun ei uskota osaavan mitään. Todellisuudessa olen kuitenkin osoittanut hallitsevani laajoja asiakokonaisuuksia ja kykeneväni oppimaan helposti uutta tietoa. Lisäksi olen opiskellut alaa, joka vastaa taipumuksiani verrattain hyvin. Olen myös sitä mieltä, että yhteiskunta seisoo liian huteralla pohjalla, kun arvomaailma perustuu vain mahdollisimman nopeaan taloudelliseen voittoon, eikä kukaan näytä enää miettivän, millainen olisi hyvä yhteiskunta. Aikaamme vaivaa näköalattomuus, joka koskee erityisen kipeästi minua ja monia muita.
Pätkätöitä, hanttihommia ja masennusaiheisia sairaslomia on riittänyt vuodesta toiseen. En ole erityisen hyvä hanttihommissa. Kestän huonosti yksitoikkoisia töitä, ja vaikka olen suhteellisen hyvässä fyysisessä kunnossa, en kuitenkaan ole mikään voimamies. Katkeruus ja viha ovat vallanneet mieleni.
Mitenhän esittäisin asiani uhkaamatta. No.. ehkä en välitä siitä että se vaikuttaa uhkaukselta. Yhden ihmisen tekemänä se hetkauttane kenenkään arkea. Jos kaltaisiani katkeria ihmisiä alkaa olla tarpeeksi, tarvitaan vai kaupaksi käyvä ideologia, että alkaisi yhteiskuntarauha järkkyä.
asiat otetaan vastaan sellaisina kuin ne tulevat, sitten vasta kun/jos ovat tullakseen eli on aivan turhaa murehtia etukäteen asioita. Tilanteet selvitetään sitä mukaa kuin niitä eteen tulee. t. Neljän äiti
Yritä selvittää mistä tuo masis johtuu. Uskon että aina löytyy jokin syy, kuten mullekin on.
Uskon että selviät vielä.
Käy keskustelemassa, perheneuvola, perheasiainkeskus, väestöliitto tai jokin muu paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työt jotka kiinnostaa on matkatöitä eli reissuun pitäisi taas lähtä ja en halua, en kerta kaikkiaan halua olla viikkoja erossa perheestäni. Mutta tämä jouten olokaan ei oikein passaa.
Olen nyt työtön. Rahahuolia ei kyllä ole, koska mies tienaa hyvin ja minulla juoksee ansiosidonnainen.
Jotenkin vaan tuntuu, että olen hukassa. Jotain uupuu, jotain pitäisi tapahtua..
No jospa tämä tästä.
Elämä ja eläminen siis pelottaa?
En oikein tiedä, miten voin auttaa, koska minulla on samaa vikaa... Minua on auttanut se, että olen päässyt kiinni siitä, mikä siellä pelon taustalla on. Minulla se on hylkäämisen pelko.