Olen ihan väsynyt, rv 35+6.

Tosi rankkaa tää loppuraskaus esikoisen kanssa. Olen niin poikki, enkä tietenkään samaan tapaan pysty lepäämään. Olen myös varmaan liian tsemppari, enkä osaa sanoa miehelle että nyt vain on niin että minä lepään. On silläkin omat juttunsa töissä, aina mietin niitä muita.



Tuntuu nyt vain siltä, että pientä taukoa olisi pakko saada. Huomenna alkaa taas viikko, eilinen meni aamusta yöhön yksin kun mies oli tekemässä inventaariota. Miehen vanhemmat oli täällä kylässä jonkin aikaa, mutta ei se ole semmoista lepoa kuitenkaan heidän kanssaan.



En jaksa mennä minnekään lepäämäänkään. Äiti aina ehdottaa että tulisin heille päiviksi esikoisen kanssa, mutta arki on kuitenkin yksinkertaisempaa kotona eikä tarvitse matkustaa. Unet ja muut sujuu paremmin kotona.



No. Ei niin kauaa enää. Vitsi kun saisi edes mandarinia syödä, mutta se typerä raskausdiabetes estää senkin.



(vääväävääväävää.)