Lue keskustelun säännöt.
Kaikkea pitää maistaa - miten toteutatte käytännössä
30.10.2010 |
Tuli tuosta syömättömyysketjusta mieleen:
Toiset aina sanovat, että "meillä ei tarvitse syödä kaikkea, mutta kaikkea pitää maistaa".
Miten ihmeessä te saatte uppiniskaisen uhmaikäisen maistamaan jotain, mitä se ei halua? Meidän tyttö kun on päättänyt, että ei maista, niin se ei maista. Lähtee vaikka syömättä pöydästä, jos ei muu auta.
En todellakaan pakotakaan maistamaan, kun se ei auta. Kehun kovasti, jos maistaa jotain uutta. Mitään muuta ei kyllä saa tilalle. Jos ei syö jotain, niin jää nälkäiseksi.
Kommentit (7)
Meillä visiin omituisia lapsia, kun suostuvat maistamaan kaikkea. Useimmiten maistokokeilut olleet positiivisia, johtuneeko sit tästä, että uskaltavat maistaa. Joskus olen sanonut, ettei saa maistaa esim. jalapeno tai muut voimakkaan makuiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2-vuotiaana söi mitä vaan, nyt on nirsoilukausi menossa. Mutta en siis pakota. Välillä harmittaa ihan lapsen puolesta, kun tiedän, että pitäisi jostakin uudesta, mutta kun ei suostu maistamaan!
Meillä visiin omituisia lapsia, kun suostuvat maistamaan kaikkea. Useimmiten maistokokeilut olleet positiivisia, johtuneeko sit tästä, että uskaltavat maistaa. Joskus olen sanonut, ettei saa maistaa esim. jalapeno tai muut voimakkaan makuiset.
"Pitää maistaa" tarkoittaa sitä, että sitä tarjolla olevaa ruokaa on maistettava. Ruuan lisukkeita ottavat, jos haluavat (tyyliin raejuusto, salaatti, feta, aurinkokuivattutomaatti, herkkukurkku...) mutta itse pääruokaa on maistettava.
Meillä on 5v. joka ei haluaisi syödä lihaa tai kalaa (paitsi jauheliha ja nakit uppoaa), mutta joutuu kyllä maistamaan niitäkin jos ruokana on vaikka broilerikastiketta tai uunilohta. Joka päivä en ala tekemään jauheliha- tai nakkiruokia sen takia, että yksi perheenjäsen ei haluaisi syödä söpöjä eläimiä ;)
lasten makuun ja silloin sanon että maistapa tai laitan lautaselle enkä sano mitään. Jos lapsi sanoo että ei syö tätä vastaan että jätä sitten lautaselle.
Mitään hirmu kehuja tai yleensäkään mitään ihme kehoituksia en ole harrastanut, kaikki ihmiset eivät vaan pidä kaikesta ruuasta, esim minusta oliiviöljy maistuu ja haisee navetalle enkä pidä siitä vaikka sitä olen joutunut ainakin 350 000 kertaa maistamaan.
En nosta asiasta meteliä missään eikä varmasti edes mieheni asiasta tiedä, itse en käytä ruuanlaitossa, mies joskus ja syön kiltisti hänen tekosensa.
se ei ole mikään kynnyskysymys, että maistatko vaiko et. Kysyn mieluummin, että maistatko 1 vai 2 lusikallista (tai ikävuosien mukaisen määrän lusikallisia). Jos lapsi sanoo oikein topakasti uudelle jutulle, että yök en tykkää niin sanon vaan, että et voi tietää tykkäätkö kun et ole maistanut. Maista ensin niin sitten vasta voit sanoa ettet tykkää eikä tarvitse syödä enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei maista niin sitten kokeillaan lahjontaa (saat jälkkäriksi jotakin kivaa). Jos sekään ei auta niin ruuasta tulee mun lempiruokaa ja sitä syödään usein. Kyllä mukelo sitten muutaman kerran jälkeen suostuu maistamaan.
Esimerkiksi kukkakaalista tuli joku aika sitten mun lempiruokaa ja laitoin sitä pari kolme kertaa viikossa (eri muodoissaan). Nykyään muksut syövät jo mielellään kukkakaalia. Samoin kävi herkkusienille, lisäsin niitä oikeastaan kaikkiin mahdollisiin ruokiin ja kas kummaa jossakin vaiheessä muksut söivät niitä huomaamattaan kun niistä oli tullut "arkinen ruoka".
Muksuthan yleensä vastustaa ruokaa mitä eivät tunnista. Riittävän usein tarjolle ja ruuan outous katoaa. Omalla esimerkilla ISO vaikutus.
Seuraavana taitaa olla vuorossa katkaravut vanhin vesseli ei suostu syömään niitä, ei edes pizzan päällä. Pitänee ostaa pakastimeen riittävästi ja taas tunkea joka paikaan mihin vähänkään sopii.
Välillä laitetaan tarkoituksella osa ruuasta aikuiseen makuun, eikä lapsia todellakaan pakoteta maistamaan elleivät halua. Isompi (7 v) välillä haluaa, hänellä on selvästi herännyt uteliaisuus uusien makujen suhteen.
Joskus toimii "kuka uskaltaa" -kortti, mutta sitä ei voi käyttää kovin usein. Välillä maistaminen on jälkkärin saamisen ehtona (jos sellaista sattuu olemaan, mikä ei ole kovin tavallista). Usein tuuppaan lautaselle, mutta saa jättää jos tahtoo (varsinkin pienemmälle on jo hermoja koettelevaa sietää mokomaa lautasellaan). Samalla voi "vahingossa" törkkäistä kokeiltavaa makua ihan hitusen perunan tai makaronin kylkeen.
En jaksa kauheasti taistella tästä asiasta, kun en näe sitä kovin mielekkääksi. Kyllä sen uhmiksen kanssa riittää vääntöä ilmankin...