Lue keskustelun säännöt.
Olenko liian suojeleva taaperon suhteen?
07.09.2010 |
Meillä on toisiks nuorin lapsi nyt taaperoikäinen (1v 10kk) ja haluaa kiivetä aivan joka paikkaan. Leikkipuistossa ei juuri muuta tekisi kun kiipeilisi ja koska on vielä pieni niin olen yleensä siinä telineen vieressä, jos kävisi niin ikävästi, että taapero meinaisi tippua tmv. Tiedän kyllä senkin, etten välttämättä ehdi reagoida siihen ja ettei tarvitse kuin pää hetkeksi kääntää muualle niin siinäkin sekunninmurto-osassa voi se putoaminen tapahtua.
Meillä on myös 4v ja 5v ikäiset lapset, joita myös pyrin vahtimaan mahdollisimman hyvin. Pari tuttua ovat kuitenkin ihmetelleet, että miksi olen näin suojeleva, heidän mielestään liian suojeleva ja mietinkin, että onko tuo oikeasti niin.
Minulla kun vaikuttaa tähän suojelemiseeni aivan varmasti, että olen menettänyt yhden lapsen kun hän tippui kiipeilytelineestä, tämä tapahtui lapsen ollessa reilu 2v. En kuitenkaan haluaisi silti tämän takia olla liian suojeleva, tarkoitan sillä sitä, että lapsi kokee, ettei saa tehdä mitään kun äiti pelkää menettävänsä hänet.
Kommentit (9)
1/9
|
07.09.2010 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
tuo tapaturma vaikuttaa varmasti suojelevaisuuteen, mutta minusta on tosiaan fiksua vahtia vieressä taaperon kiipeilyä, tein sitä itsekin, kun esikoinen oli alle kaksivuotias. Sen jälkeen uskalsin jo mennä vähän kauemmaksi. Nyt kun hän on nelivuotias, en oikeastaan vahdi enää, kiipeileekö vai ei. Siis totta kai katson mitä hän puuhailee, mutta en nimenomaan sitä kiipeilyä.
Jos tästä sekavasta sepustuksesta nyt jotakin saa selvää niin mielestäni et ole ylisuojelevainen. Totta kai noiden vanhempien lasten kanssa voi höllätä, siis pysytellä hieman kauempana heidän leikeistään. Meillä ainakin nelivuotias ajaa minut pois, jos tulen leikkipuistossa liian liki =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ton ikäisen lapsen kanssa ei voi olla ylisuojeleva.
kyllä vahdin taaperoa tuollaisissa tilanteissa itsekkin ihan vierestä!!
Voi jysäys (noita tuttujasi). Minulla on kaikki lapset hengissä ja katson vierestä tuon ikäisten puuhia. En ole koskaan ajatellut olevani ylisuojeleva. Minusta olisit ylisuojeleva jos et antaisi lapsen kiivetä. Et missään nimessä silloin, kun vahdit vieressä. Mitäs sitten ovat ne äidit, jotka huutavat lapsilleen nurmikolla, että 'älä juokse, että et kaadu'.
Kyllä minäkin vahdin taaperoani juuri noin. On pari kertaa meinannut pudotakin ikävän näköisesti niskoilleen, mutta ehdin kopata kun seisoin vieressä. Jos multa olisi kuollut lapsi kiipeilytelineestä pudottuaan, olisin luultavasti aivan hypersuojelevainen muille lapsille. Sä et onneksi kuulosta liioittelevan yhtään, ihan normaalia huolehtivaisuutta tuo on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi ystäväni on myös menettänyt yhden lapsistaan tapaturmassa, johon ei itse voinut vaikuttaa, mutta syyttää siitä vieläkin itseään ja elossa olevia lapsiaan kohtaan on todellakin ylisuojeleva.
Lapsensa ovat nyt 3v, 5v ja 6v. Käyvät kyllä leikkipuistoissa, mutta lapset saavat siellä leikkiä lähinnä vain hiekkalaatikolla, joskus saa mennä jopa keinuun. Jos haluaisivat kiipeilemään tai vaikka liukumäkeen niin äiti kieltää, että ei saa mennä kun siellä voi loukata itsensä.
Sääliks käy näitä lapsia. Välillä olen yrittänyt tästä hänelle puhua, mutta silloin hän suuttuu ja sanoo, että toimii niin kun on lapsilleen parasta.
Minulla on vähän nuorempi lapsi ja toimin kuten sinäkin. Minusta ei ole ylisuojelua, kun antaa kuitenkin lapsen kiivetä ja itse tehdä, mutta vain varmistelee vieressä varmuuden vuoksi.
Minun lapseni osaa kiivetä niin isoon kiipeilytelineeseen, ettei sitä ole tarkoitettu tuon ikäisille vielä ollenkaan. Sieltä voisi helposti muksahtaa alas parista metristä. Minusta olisi vastuutonta antaa noin pienen lapsen kiipeillä tuossa yksikseen. (Monet vanhemmat eivät anna isompienkaan lasten kiipeillä vielä ollenkaan.) Joten olen yleensä mukana ja pidän paikasta riippuen käsistä kiinni tai kättä kylkien lähellä, jotta saan napattua kiinni, jos lipsahtaa.
Pienempien telineissä annan kiipeillä vapaammin, mutta sielläkin aina sen mukaan miten tiedän lapsen pärjäävän. Aiemmin oli pikkutelineissäkin ihan vieressä, kun lapsi saattoi helposti horjahtaa taaksepäin suoraan portaita alas. Nyt on jo parempi tasapaino ja varoo enemmän, joten saa mennä rauhassa. Eiköhän äiti tiedä aika hyvin lapsensa taidot ja mitä uskaltaa antaa tehdä omin nokkineen. Lapsetkin kehittyvät eri tahtiin ja ovat erilaisia, jotkut ovat rauhallisempia ja varovaisempia, toiset syöksyisivät pää edellä joka paikasta alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla