Lue keskustelun säännöt.
Pelottaa hankkia kolmas lapsi! Olen varma että kuolen synnytykseen =(
06.09.2010 |
toisen kohdalla oli jo sama pelko ja luulinkin että no niin nyt se tapahtuu kun synnytyksen jälkeen aloin vuotamaan verta ja sitä meni todella paljon, ja olin myös varma ponnistusvaiheessa että päästä katkeaa verisuoni.
En tiedä uskallanko enää kolmatta hankkia ja kaikenlisäksi joutuisin vielä "yksin" sen hankkimaan/hoitamaan koska miehestä ei apua saa.
Kommentit (16)
mies on yrittäjä ja todella vähän kotona, hän ei ota mitään kantaa lapsen hankkimiseen kun ei kuitenkaan ehdi/pysty auttamaan hoidossa yms.
Kyllä mä selviän yksinkin, olen ennenkin selvinnyt mutta pelottaa ihan älyttömästi että mulle käy jotain ja lapset jää ilman äitiä. =(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hankkisi lasta miehen kanssa, joka "ei ota mitään kantaa asiaan" toisin sanoen miehen jolle lapsen olemassaolo on se ja sama!
Kyllä miestä pitäis kiinnostaa nykyiset ja tulevat lapset. Ja jos on paljon poissa kotoa, niin sitäkin suuremmalla syyllä teidän täytyy pohtia asiaa yhdessä. Jos mies väistelee, ei ole läsnä tai hänelle on ihan sama, niin kaikki ei ole kunnossa. (Tiedän myös kokemuksesta) Voiko olla, että pelkäät jotain ihan muuta, mutta siirrät pelkosi synnytykseen?
t. äidin "lohtulapseksi" syntynyt (lapsi siinä ensisijaisesti kärsii)
lasta miehen kanssa, joka ei ole juurikaan kotona, ja jolle asia on puoleen tai toiseen yhdentekevä. Parisuhde kuulostaa nyt olevan aika heikossa jamassa ja ehkä ap jotenkin alitajunnassaan luulee uuden lapsen pelastavan tilanteen - valitettavasti usein käy juurikin toisinpäin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olekaan ennen ajatellut tuolta kannalta asiaa, miellä on kyllä ollut ylä ja alamäkiä, vimeksi alamäkiä, ja nyt kun olen tottunut ajatukseen että tämä elämä ei tästä miksikään tule muuttumaan ja mulla ei ole mitään "järkevää" syytä tästä lähteä niin jotain muutosta kuitenkin haluaisin ja kolmas lapsi on kummitellut mielessä jo monta vuotta.
Taitaa kuitenkin olla parempi hylätä tuo ajatus ja tehdä elämälle jotain muuta.
ap
kotirouvana, äippäloman jälkeen heti palannut takaisin töihin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olekaan ennen ajatellut tuolta kannalta asiaa, miellä on kyllä ollut ylä ja alamäkiä, vimeksi alamäkiä, ja nyt kun olen tottunut ajatukseen että tämä elämä ei tästä miksikään tule muuttumaan ja mulla ei ole mitään "järkevää" syytä tästä lähteä niin jotain muutosta kuitenkin haluaisin ja kolmas lapsi on kummitellut mielessä jo monta vuotta.
Taitaa kuitenkin olla parempi hylätä tuo ajatus ja tehdä elämälle jotain muuta.
ap
Tee tosiaan jotain muuta. Tuntuu, ettei kumpikaan teistä oikeasti halua 3. lasta. Ymmärrän kyllä tunteen muutoksenhalusta ja lapsihan sitä tosiaan tarjoaisi... Mutta muistathan, ettei se kaikki muutos ole pelkkää ihanaa ja hyvää vauva-arkea... Vaan lisää väsymystä, lisää taakkaa ja vastuuta sinulle, jos isästä ei osallistujaksi ole. Nauti kahdesta lapsestasi ja hae täytettä elämään muualta, jos lapsenkaipuu ei ihan mahdotonta ole.
Nyt voisi olla hyvä aika esim. panna sitä paisuhdetta uuteen uskoon...?
Nyt voisi olla hyvä aika esim. panna sitä paisuhdetta uuteen uskoon...?
Mä en vaan enää tiedä mitä sen "parisuhteen" kanssa pitäis tehdä =(
Ulospäin näyttää että meillä on kaikki ok ja mä olen niin raukka paska että ajattelen aina että mitä muut sanoo jne...
Mulla on ympärillä sen luontoisia ihmisiä että ne ei ymmärrä esim jotain parisuhdeleirejä tms tai että halutaan lähteä kahdestaan jonnkein ilman lapsia...
Pakko myöntää että ei meillä miehen kanssa juuri muuta yhteistä ole tällä hetkellä kun velat ja lapset. =(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eka oli ollut jo kamala, toisessa meinasi henki mennä. Mullakin kävi niin, että synnytyksen jälkeen vuosin verta salakavalasti kohtuun. Tajunta alkoi olla jo mennyttä, kun mut vietiin lujaa kyytiä kaavintaan. 2,4l verta meni.
Kerroin tästä pelosta kolmannessa synnytyksessä. Lupasivat vahtia vieressäni tarkemmin ja vahtivatkin. Ja varasivat jo valmiiksi mulle veripussit (veriryhmä toiseksi harvinaisin). Synnytys oli rankka, mutta hengissä säilyin, eikä verta mennyt kuin 400ml :) Ja ihaninta oli saada vauva heti mahan päälle, sitä en ollut aiemmin saanut kokea. Toipuminen oli erittäin nopeaa, harmi, että raskaus meni pelkoa itkeskellessä.
Lapsi ei ollut alun perin toivottu varsinkaan mieheni puolesta, mutta vauvan synnyttyä näin ekaa kertaa mieheni silmien kostuvan! 8 vuotta ollaan yhdessä oltu, enkä ole moista ihmettä ennen todistanut :)
Menkää parisuhdeterapiaan - se on tosi hyvä juttu, etenkin jos ette ole vielä "pilanneet" suhdetta lopullisesti. Kannattaa kokeilla! Ja sitten muutatte jotakin teidän elämässä. Mullakin on yrittäjä mies, ei ollut ikinä kotona. Ja mä ajattelin, että olen supersisukas, en valita ja jaksan mitä vain. No homma meni täydellisesti pieleen. Mentiin terapiaan ja itkettiin monet itkut. Ja kas kumma, kyllä se mies sitten kuitenkin pystyi muuttamaan vaikka mitä. Nykyään on paaaljon enemmän kotona, täydellisesti vastuuta kantava ja lähes täydellinen isä. Siis juuri se, johon aikoinani tutustuinkin. Olisi vain ollut niin paljon helpompaa, jos olisimme tehneet ajoissa asialle jotain... Nyt jäi aika monta haavaa ja arpea... Mutta asiat voivat muuttua! Ja ehkä sitten se kolmas lapsikin joskus vielä on mahdollinen!Tsemppiä - ole rohkea! Olet sen velkaa itsellesi ja lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en vaan enää tiedä mitä sen "parisuhteen" kanssa pitäis tehdä =(Ulospäin näyttää että meillä on kaikki ok ja mä olen niin raukka paska että ajattelen aina että mitä muut sanoo jne...
Mulla on ympärillä sen luontoisia ihmisiä että ne ei ymmärrä esim jotain parisuhdeleirejä tms tai että halutaan lähteä kahdestaan jonnkein ilman lapsia...Pakko myöntää että ei meillä miehen kanssa juuri muuta yhteistä ole tällä hetkellä kun velat ja lapset. =(
ap
Joo, tiedän ihmistyypin. Ikävä juttu. Toisaalta, jos pitkällä tähtäimellä miettii elämääsi sisältöä, niin miten olisi joku "henkisen kasvun" ja itsetunnon vahvistamisen kurssi...? Saattaa kuulostaa diipadaapalta, mutta joku opiston kurssi voisi tuoda just sen ripauksen itseluottamusta, ettet pitäisi niin tärkeänä sitä, mitä muut ovat mieltä. Ja sitten repäisisit itsesi ja miehesi jonnekin parisuhdeleirille! :) Jos tuntuu että nykyisessä tilanteessa rahkeita ei siihen ole. Luulen että itse ottaisin miehen vakavaan keskusteluun ja herättelisin häntä tajuamaan, että jotain tartteis tehdä. Ehkä _hän_ voisikin yllätykseksesi olla se vahva, joka muista välittämättä hiissaa teidät sellaiselle...?
Tilannettanne tuntematta on vähän paha mitään konkreettisia neuvoja antaa, mutta kyllähän tekstistäsi selvästi paistaa, ettet ole tyytyväinen nykyiseen tilanteeseesi. Eikä se ole kyllä silloin oikea tilanne myöskään kolmannen lapsen tulla. :/
Voisitteko ottaa lapsille jonkun ulkopuolisen hoitajan, olisiko se ihan mahdottomuus? Niin ei tarvitsisi selitellä sukulaisille, miksi hoitopaikkaa kyselisitte. Jokainen kaipaa joskus lomaa ja se voisi tehdä parisuhteelle oikein hyvää. Toisaalta vähän kumma on sekin, jos kummankaan vanhemmat esim. eivät haluaisi auttaa, jos kerrot että haluatte vaikka yhden viikonlopun viettää kahdestaan...?
Velat ja lapset ei ole ehkä paras suhteen liima, mutta kyllähän se yhdessä pitää... Ehkä siihen voisi kuitenkin hakea jotain vähän ekstraakin vuosien (?) jälkeen, kuten sitä uudelleen syttynyttä kipinää ja kiinnostusta?
Mä ap toivon sun elämääsi kaikkea hyvää. :)
Mä ap toivon sun elämääsi kaikkea hyvää. :)
Mun pitää nyt varmaan vielä vaan jaksaa jonkin aikaa, mihen firmalla ei mee kauheen hyvin tällä hetkellä ja koitan mahdollisimman vähän rasittaa ja vaivata häntä.
Nyt vasta tajuan että jotain on pielessä, jotnekin en ole sitä itse kunnolla käsittänyt tai en ole antanut itselleni lupaa myöntää sitä asiaa vaikka sen olen pitkään alitajunnassa tiennyt.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähteä näännyttämään itseään kolmannella lapsella, jos tietää jo valmiiksi, että mies ei ehdi osallistua perhe-elämään. Keskity lapsiisi ja itseesi. Kun lapset kasvavat, sulla jää aikaa itsellesi, aikaa elää omaa elämääsi. Mä oon karrikoiden sitä mieltä, että kaksi lasta menee, mutta kolmas on niille perheille, joissa aikaa panostaa lapsiin, parisuhde kunnossa ja tukiverkostot olemassa. Eli ei siis esim. meidän perheelle:)
Mun pitää nyt varmaan vielä vaan jaksaa jonkin aikaa, mihen firmalla ei mee kauheen hyvin tällä hetkellä ja koitan mahdollisimman vähän rasittaa ja vaivata häntä.
No joo, olet oikeassa, jos tilanne on akuutti niin odottele parempaa aikaa. Ja kun asia vasta itsellesikin iski tajuntaan, niin voi tehdä ihan hyvää kypsytellä sitä ensin itse hieman ja miettiä ratkaisua tilanteeseen. Toisaalta, älä liian pitkään mieti yksin, anna miehellesikin mahdollisuus tulla kypsyttämään tilannettanne yhdessä, koska onhan se teidän yhteinen tilanne... :) Ettei käy niin, että sinulla on mielessäsi jo vahva käsitys siitä, että asioiden pitää muuttua ja kenties miten niiden on muututtava, ja kaikki tulee miehelle ihan uutena, kenties pelottavanakin asiana; "pitkäänkö vaimo on ollut tyytymätön suhteeseen"...
Nyt vasta tajuan että jotain on pielessä, jotnekin en ole sitä itse kunnolla käsittänyt tai en ole antanut itselleni lupaa myöntää sitä asiaa vaikka sen olen pitkään alitajunnassa tiennyt.
Tiedätkö, näin ulkopuolisena huomasin melko pian, että jotain muuta tässä kytee... Pikkuhiljaa se avautui, tyytymättömyys parisuhteeseen on iso asia myönnettäväksi, mutta toisaalta, vain sen myöntäminen voi aikaansaada muutoksen. Ja vaikkei miestä ole tarkoitus painostaa mihinkään, samalla häntä tukiessasi voisit johdatella keskustelua myös yhteiseen voimaantumiseen, parisuhteen hiileen puhaltamiseen ja sitä myöten yhteisen jaksamisen vahvistamiseen. Yhdessä ajatusta kypsytellen. :)
Hyvä siitä tulee! :)
-13
Minkä takia kannattaa tosiaan miettiä tarkkaan! Miksi edes haluaisit lapsen miehen kanssa, joka ei halua vauvaa hoitaa?