Te joilla 3 lasta 2-3v ikäerolla, kysymyksiä!

4,5 ja keskimmäinen 2,5v. Raskausajan puolessa välissä minulle iski paniikki, että miten pärjätään. Koska supistusten takia jouduin hidastamaan vauhtia, isommat ehtivät tottua siihen, että minä en voi tehdä kaikkea ja anoppi oli isona apuna lastenhoidossa.



Kun kolmas syntyi kaikki meni oikeastaan paremmin kuin hyvin. Miehellä oli hiljainen jakso työssä, joten hän teki lyhyempää päivää ja anoppi jatkoi auttamista, kunhan vain opettelin apua pyytämään. Automaattisesti ei kukaan tullut auttamaan. Ekat pari kk meni vähän kuin sumussa, mutta hormaonit auttoivat jaksamaan ja kaiken kaikkiaan olin huomattavasti rennompi äiti kuin aikaisemmin vauvaikäisen kanssa, vaikka kuopus ei ole ollut ihan helppo tapaus.



Nyt kuopus 10kk, kävelee ja touhuaa hirvittävästi isompien kanssa, mustasukkaisuus on vähentynyt isompien välillä. Keskimmäinen välillä näyttää mieltään, mutta kun muistaa kaikille antaa omaa huomiota, niin homma pelaa. Itse halusin lapset lähekkäin, jotta heistä tulisi läheisiä ja olisivat seurana toisilleen. Aikaisemmin haaveissa oli neljä lasta, mutta päätös lopettaa tähän tuli jo melkein synnystyssalissa. En tiedä vaikuttiko siihen vaikea raskausaika vai 3. terve lapsi, että nyt tuntuu perheen olevan koossa.



P.s. suosittelen hankkimaan siivoojan, jos ei kestä sotkua, siisteydestä on joutunut tinkimään, kun kaikkea ei vain ehdi :)

mutta vastaan kuitenkin ;) Meillä kaksi vanhempaa 1v8kk ikäerolla ja kahden nuorimman välillä 3v10kk. Meille oli koko ajan selvää, että haluamme kolmannenkin lapsen, mutta kakkosen vauva-aika kahden pienen kanssa allergioineen ynnä muineen oli sen verran rankka, että halusin pitää vähän pidemmän tauon. Ja olen siitä todella tyytyväinen :) Kolmannen vauva-aika on mennyt todella helposti, isompien ollessa jo suhteellisen omatoimisia. Tukiverkot meillä on hyvät, molemmat isovanhemmat ja muita sukulaisia asuu samalla paikkakunnalla ja auttavat aina tarvittaessa ja ottavat isompia yökylään ym. myös muuten vain.

ja sanon vaan: EI IKINÄ ENÄÄ. Vaikka oli tukiverkot ym, mutta ihan liian rasittavaa. Kokeile niin tiedät;-)

Pakko oli mennä töihinkin kun oli lapset 1v, 3v ja 5v. Olin umpiväsynyt ekat vuodet, nyt onneks helpottaa.

Olin nuori ja jaksoin vaikka kukaan ei osallistunut arkeemme.

Lasten isä oli aina töissä tai nukkui.

Minun ikäni oli varmaan se joka ratkaisi.

Kävellen kävimme ruokakaupassa ja lääkärissä.

Lapset sairastelivat paljon, jokaisella oli korvakierre.

Varmasti olin väsynyt mutta aika kultaa muistot.

Tuosta on aikaa yli 20v.

Kyllä on ollut raskasta ja näin jälkeenpäin ajatellen tekisin toisin. Tekisin 2+1 tai 2+2 mutta ei kolmea putkeen. Tällä kokoonpanolla aina joku jää liian vähälle huomiolle, vaille syliä tms. En vain pysty jakamaan itsestäni tarpeeksi kaikille.

Tukiverkkoja ei lainkaan (sukulaiset 200 km päässä), joten aika raskasta oli. Kolmannen vauvavuodesta en ihan oikeasti muista mitään. :( Mutta en silti tekisi toisin. Nyt lapset ovat 6,4 ja 2, ja leikkivät kaikki hyvin yhteen ja ovat äärettömän läheisiä toisilleen.

..suuri rikos luontoa vastaan. Lisääntyä kuin kanit!

Kolmosen laskettu aika on vajaan 2 kk:n kuluttua ja itseäni on ruvennut rehellisesti hirvittämään: Esikoinen on pian 2,5v., tämänhetkinen kuopus täytti juuri vuoden, eli kolme lasta 2vuoteen ja 8kuukauteen (itseasiassa allekin). Olen aivan sippi, sillä yöt ovat meillä vieläkin hyvin risaisia. Kuopus on sairastanut koko kesän korvatulehduksia, onneksi sai hetki sitten putket. Tosin nekään eivät ainakaan vielä ole oleellisesti vaikuttaneet yöuniin, ainakaan positiivisesti.



Meillä ei ollut tarkoitus hankkia kolmatta (jos ollenkaan) niin nopeasti, mutta tekevälle sattuu ja rapatessa roiskuu. :D Mietin vain, kuinka paljon muistan ensi talvesta esim. 5 vuoden päästä. Siivojan ymmärsin jo onneksi hankkia, sillä miehestä ei apuja siivouspäivänä ole.



Mutta kaipa tähänkin pätee vanha kansanviisaus: se mikä ei tapa, vahvistaa. Mutta en ole ollenkaan varma, että selviän talvesta hengissä!,:D

Kyllä on ollut raskasta ja näin jälkeenpäin ajatellen tekisin toisin. Tekisin 2+1 tai 2+2 mutta ei kolmea putkeen. Tällä kokoonpanolla aina joku jää liian vähälle huomiolle, vaille syliä tms. En vain pysty jakamaan itsestäni tarpeeksi kaikille.

teksin ja tekisin..tee ekoteko ja älä tee!

hyvin tarkalleen kahden vuoden ikäeroilla.



Kolmannen vauva-aika meni hyvin. Ei ollut niin yksitoikkoista kuin varsinkin esikoisen vauva-aikana, sillä nyt isommat sisarukset pitivät minut liikkeessä kodinulkopuolellakin.



Jos voisin valita uudelleen, niin saattaisin tehdä lapsia pidemmillä ikäeroilla ja aloittaen nuorempana. Toisaalta olen näillä lasten ikäeroilla kehittynyt paremmaksi organisaattoriksi ja jakamaan aikaani kullekin lapselle erityisesti. Aloitin vasta 30 vuotiaana, joten tämä oli kyllä meille paras vaihtoehto, sillä en enää halunnut tulla äidiksi hyvin vanhana.



Harkitsimme kolmen ja neljän lapsen välillä ja koska päädyimme kolmeen, yritimme saada heidät juuri näillä ikäeroilla. Onneksi raskaudet siis alkoivat helposti ja olivat aika normaalit. Neljän lapsen sarja olisi ollut kahdessa erässä eli 2.ja 3. lapsen välissä pidempi ikäero.



Tukiverkkoja oli vähän. Saatiin lastenhoitoapua kutakuinkin sen verran, jotta mieskin pääsi synnytyksiin mukaan.



Nuorimman täytettyä kolme vuotta perheemme toimii oikein hyvin. Jokainen lapsi tarvitsee kahdenkeskistä aikaa vanhemman kanssa ja silloin ei sisaruskateus nosta liiaksi päätään - kantapään kautta opittua. Näillä ikäeroilla lapset leikkivät vielä yhdessä. Isommat ikäerot valitsisin siis vain kolmen ensimmäisen vuoden raskauden vuoksi, jolloin en aina osannut tai jaksanutkaan huomioida vanhempia lapsia riittävästi. Lapset ovat olleet suhteellisen terveitä ja olen voinut hoitaa heidät kotona, joten ei ole ollut uran ja perhe-elämän yhteensovittamisestakaan rasitetta.

toisaalta kuopuksen vauva-aika sujui helpommin kuin keskimmäisen vauva-aika. kahdella vanhimmalla oli jo seuraa toisistaan ja pystyin paremmin keskittymään esim. imettämiseen, keskimmäistä imettäessä esikoinen kiehnäsi jatkuvasti mustasukkaisena kyljessä kiinni. osasin myös jo paremmin hallita useamman lapsen hoidon, keskimmäisen syntyessä sekin oli aluksi tosi hankalaa kun tuntui että kummallakin oli hätä juuri samaan aikaan.



toisaalta kaikki oli kyllä tosi rankkaa, etenkin kun keskimmäiselle tuli uhmaikä juuri sopivasti vauvan synnyttyä...



kodin siivous oli vähän niin ja näin, ruokaa tein ja pyykit pesin mutta juuri muuta en jaksanut. mies teki minkä teki mutta kyllä meillä ajoittain kahlattiin legopalikoissa ja pölypalloissa.



onneksi sain aika paljon apua isovanhemmilta, esim. lasten vahtiapua neuvolakäyntien aikaan tms. äitini auttoi myös jonkin verran kotitöissä, pesi pyykkiä tai teki ruokaa samalla kun vahti lapsia.



ilman autoa liikkuvana koko joukon kanssa liikkuminen oli rasittavaa. keskimmäiselle oli seisomalauta mutta hän ei aina ko-operoinut kunnolla ja sai heittäytymiskohtauksia jolloin jouduin työntämään rattaita yhdellä kädellä ja kantamaan kiukuttelevaa mukulaa toisella kädellä. not nice... esikoinen kävi srk:n kerhossa 3x vko, talvella kerhoaamut aiheuttivat hirvittävää stressiä kun piti ehtiä klo 9 kirkole ja ulkovaatteiden pukeminen kesti aina ikuisuuden.



olin välillä aivan puolikuollut väsymyksestä ja pinna oli kireällä. henkireikänä oli jumppa ja kuntosali joissa kävin 3x vko. en ole ikinä ollut niin hyvässä kunnossa fyysisesti kuin kuopuksen hoitovapaalla ollessa ;)kotoa oli pakko päästä pois ja urheillessa pystyi sulkemaan kaikki kotikuviot kokonaan pois mielestä. parisuhdekin oli välillä koetuksella mutta eroa ei kuitenkaan tullut.



kaikesta tuosta selvittiin kuitenkin hengissä ja nyt olen todella tyytyväinen ikäeroihin :)jos saisin päättää uudestaan niin tekisin edelleenkin lapset samalla ikäerolla, pahin aika kestää loppujen lopuksi vain pari-kolme vuotta. lapset ovat nyt 10v, 7.5v ja 5v ja ovat toistensa parhaat kaverit.

täyttämässä 5v, kun kolmas syntyi. Ikäerot ovat 2v7kk ja 2v 5kk.

Ja mulla on positiivisia kokemuksia. Kolmas ei muuttanut mitään, elettiin jo tukevasti lapsiperhe-elämää. Kolmas oppi nopeasti rytmeihin.



Kaksi vanhempaa olivat vauvan syntyessä siis melkein 5v ja 2,5v ja heistä oli seuraa toisilleen kovasti. Kun aikaa meni vauvan hoitopuuhissa tai imettäessä, niin nämä kaksi osasivat leikkiä kahdestaan.



Ja tukiverkkoja meillä ei ole.

Nyt lapset ovat jo isompia, koulussa jo kaksi. Ja heillä on tosi mukavaa kolmestaan keskenään. Leikit ovat tosi kivoja.



Nyt meille on neljäs tulossa, isommalla ikäerolla.

rakennettiin vielä taloakin tuolloin ja rankkaahan se oli muttei mitenkään ylipääsemätöntä.



Nyt onkin sitten helppoa kun viihdyttävät toisiaan, kuosus on nyt 3,5v.



En ole katunut vaikka silloin kun raskaustesti kuopuksesta näytti plussaa tuntui maailma romahtavan.

vauva-ajan jaksoi hyvin ja nyt isompana heillä on seuraa toisistaan.

Meillä 4lasta 3vuodessa. Esikoinen oli vuoden ikäinen kun toinen syntyi. Nämä molemmat oli ns. helppoja eli vauvana ja esikoinen taaperona myös helppo. Ei oltu suunniteltu kolmatta ns. samaan syssyyn, mutta huomasin yllättäen olevani raskaana. Oli järkytys, mutta päätettiin antaa raskauden jatkua. Uusi järkytys koettiin kun saatiin tietää, että tulossa on kaksoset.



Kaksosten synnyttyä kaikki oli ekat pari vuotta painajaista. Kaksoset itkivät lähes yötä päivää, vasta n. 2v heidän syntymästään selvisi mikä kaksosilla on vialla. Tuohon päälle esikoisen mustasukkaisuus ja toisen lapsen vakava sairastuminen.



Jos saisin tehdä toisin niin "siirtäisin" kaksosia myöhemmäksi, todella rakkaita meille, mutta tuossa oli mm. parisuhde koetuksella ja melkein erottiin mm. väsymyksen takia.

on kiinni omasta asenteesta.Meillä 3 alle 3 vuotiasta lasta, joista esikoinen on erityislapsi.Kaikki aina hokee "teillä on varmasti rankkaa".Mutta itse en koe, että olisi.Meillä on toimivat rytmit, ulkoillaan paljon ja otetaan lapset kaikkeen mukaan.Tukiverkkoja on, mutta harvoin pyydän apua...en koe tarvitsevani.Kerran kuussa tosin käydään miehen kanssa ulkona syömässä.Omiin harrastuksiin ei tosin energia riitä, mutta jumppaan ehtii myöhemminkin :) Nyt 2 vanhempaa (1,6kk ja 2,10kk) leikkivät jo yhdessä ja olen erittäin tyytyväinen kun olen lapset putkeen saanu.Kaikesta kyllä selviää positiivisella ja reippaalla asenteella :) Rohkeasti vaan!

Onneksi tämä kolmas oli helpoin lapsemme, ei itkenyt turhista eikä muutenkaan ollut hermostuvaa sorttia (kaksi ekaa oli koliikkikirkujia puolivuotiasiksi asti).



Meillä siis meni hyvin, itse jaksoin mielestäni hyvin ja lapset saivat olla pitkään kotona oman äidin kanssa - ovat siis vieläkin vaikka ovat 7v, 6v ja 5v ja kaksi ekaa jo koulussa ja pienin vain kokopäiväisesti mun ilona.



Tekisin neljännenkin mutta mies ei halua enää vauvaa. Tykkään lapsista ja vauvoista!

esikoinen oli 2v10kk ja keskimmäinen 1v9kk.



Sujui hyvin, tukiverkot naapuruston väki, tosin ei paljon tarvita.

Kaikki sujui hyvin ja terve vauva. Helppohoitoinen ja meteliin tottunut, nukkui kovassakin mekkalassa.

Yövalvomiset kaikki kerralla ja vaipparalli myös. En tekisi toisin. :)

Asumme ulkomailla, ainoa tukiverkko on 'maksettu' sellainen eli au pair; lapset ovat toki myos tarhassa ja koulussa (me molemmat vanhemmat kaymme tyossa). Oikein hyvin olemme jaksaneet, vaikka raskaudet ovat olleet tosi vaikeita riskiraskauksia kaikki, ja olen joutunut makaamaan vuoteessa 2-6 kk jokaikisessa laakarin maarayksesta. Avainasemassa tassa on ollut varmasti se, etta seka mieheni etta mina olemme todella sitoutuneita perheeseemme ja molemmat haluamme hoitaa lapsia ja tehda kotitoita. Lisaksi olemme tyoelamassa tottuneet tekemaan kovasti toita, eli odotuksemme omasta jaksamisestamme noin yleisellakin tasolla ovat ehka keskimaaraista korkeammalla. Emme muuten enaa ole edes mitaan nuoria vanhempia (viimeisen lapsen syntyessa olin 38 ja mies 41) mutta ihmetellen luen taalta aina silloin talloin tarinoita siita, kuinka yli 3-kymppinen ei voi enaa jaksaa pikkulapsen vanhemmutta jne. Me olemme lapsistamme hyvin kiitollisia ja iloisia, toki valilla on vasyttavaakin, mutta ei mitenkaan 'elamaa suuremmassa maarin'.

Ei tuplia mutta vuoden ikäeroilla, välissä pieni tauko.



Tukiverkkoa löytyy mutta selvitään ilmankin.



Meillä ei ole allergioita, nukkuu illalla ja herää aamulla.

Mies tekee reissutyössä välillä.



AIna olen halunnut ison perheen ja kokoajan on tuntunut paremmalta perheen kasvaminen. En tekisi toisin, lisää ehkä lapsia joskus iltatähdeksi (-tähdiksi) mutta saattaa jäädä tekemättä, sen näkee sitten kun on sen aika.



Meistä on ollut ihanaa kun on monta pientä, vauva-aika menee näin nopeammin kun on aina pari vaippaikästä hoidettavana.



En tajua ekoteko vollottajaa: meidän 7-paikkanen auto vie saman kuin vanha 5 paikkanen, lapsille menee vaatteita toiselle, kolmannelle ja jopa neljännelle. On kierrätysvaatetta, lapsia on opetettu päiväkuiviksi nuoresta, vaipattomuuttakin testailtu.

Me ei harrasteta lentomatkoja, ruokaa saadaan kotipihasta yms yms.