Onko reilu 3-vuotiaan avuttomuus huomionhakua vai mitä?

jolla samanlaisia oireita. Olen laittanut ne "laiskuuden" piikkiin. Eli miksi itse syödä iltapuuro, jos sen saa suuhun saakka tarjoiltuna vanhemmiltaan... Meillä tämä 3v on poika ja pistän tätä vähän myös sukupuolen piikkiin. Tytöt taitavat yleisesti ottaen olla oma-aloitteisempia ja "minä osaan itse"-tyyppisiä tuon ikäisenä.



Meillä on joskus jäänyt iltapuuro kokonaan syömättä ja koskematta, kun en ole suostunut syöttämään. Ja päiväkodissa poika on syönyt itse 2-vuotiaasta lähtien.

Meillä juuri 3 v täyttänyt neiti. Osaa syödä itse, mutta tykkää että syötetään. Meille se ei ole mikään kynnyskysymys, ei mikään tahto-taisoasia. Syötetään sitten. Onhan hän vain 3 v. 5 vuotiasta tuskin enää syötän, koululaista en varsinkaan.

Ja on tyttö.

Osaa itse riisua, jos on jotain kivaa edessä, esim ammeeseen menoa tai tarkoitus vaihtaa uimapuku päälle. Muutoin ei riisu.

Olkoot päiväkodissa miten iso tahansa, omatoiminen. Kotona saa "vauvattaa".



Meillä ei yksikään ateria jää väliin siksi, että ei suostu syömään itse. Syötämme, jos ei itse viitsi.

Siksi, että olisis itten niin nälkäinen että heräisi älyttömäna ikaisin tai yöllä...



Ja hampaita meillä ei pese itse edes koululainen !!! Lapsen hampaiden pesun lopputulos ei ole hyvä vielä 10 vuotiaanakaan, aikuisen kannattaa tarkistaa !!!



Monilla nuorilla vanhemmilla ja esikoisen kohdalla varsinkin vanhemmilla on kiire saada lapsi omatoimiseksi, korostaa sitä että lapsi on iso. Taistellaan sitten jonkun 3 vuotiaan kanssa sellaisista, että "äiti ei auta sinua nyt eikä myöhemminkään, osaat itse, tee itse" kuin kyseessä olisi suurikin valtataistelu. Ja luullaan, että nyt jos annan periksi, edessä on joka asiasta valtataistelu.



Jos ja kun teidän muksut on niin isoja ja osaavia, miksi ette sano: nyt voin auttaa, mutta ensi kerralla teet itse? ja viesti menee perille?



Jos esim. ennättää sanoa 2-3 vuotiaalle, joka pyytää kantamaan: en kanna, kävele itse. Ja lapsi putoaakin maahan parkumaan, ja huomaat (vai huomaatko!) että lapsi onkin oikeasti väsynyt, niin pyörrätkö puheesi ja kannat? Vai koetko menettäväsi auktoriteettisi jos otat syliin? Että ensi kerralla se hyppyyttää ihan huvikseen, jos teen toisin kuiin ennätin sanoa?

Sellainenv aihtoehto että sanottaisi: väsyttääkö sinua? tai: etkö nyt jaksakaan itse syödä? tms., ja sitten syötettäisi, kannettaisi sylissä tms jne.. ei tule mieleen?



Ps: lapseni ei ole huonotapainen, itsepäinen ja rakasastettu kylläkin.

Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Ei ne lapset hellittelystä pilalle mene. Alkavat kyllä toimia itse eikä valtataisteluita tuehaan tule.



Antakaa lasten rauhassa olla vauvoja...eivät muuten kauaa sitä ole kuitenkaan:)

"vauva" tyttöni on. Minäkin olen "passannut", mutta ärsyttää silti... ja ärsyynnyn siitä, että minua ärsyttää... on reipas muiden kanssa, minun kanssa aina vauvattaa. Ei pääse esim. kävelemään ruokapöytään, kun on ruoka-aika. Silloin meillä on kyllä jäänyt syömättä.



ap

kuopus haluaa pukemispalvelun äidiltä, ja nimenomaan äidiltä, muut ei kelpaa.

Itse ajattelen lapsen toivovan huolenpitoa ja hoivaa. Toki hän saa hoivaa muutenkin mutta ilmeisesti kaipaa sitä enemmän. En ole vielä keksinyt yhtään hyvää syytä olla auttamatta.



Päiväkodissa pukee reippaasti itse.



Pitkään puin (autoin pukemisessa) vanhempaakin poikaa. Hän on nyt ekaluokkalainen eikä enää missään nimessä halua pukemisapua. Haluaa valitakin vaatteensa itsenäisesti ja jopa huolehtii likaiset pyykkiin :)

Meillä juuri 3 v täyttänyt neiti. Osaa syödä itse, mutta tykkää että syötetään. Meille se ei ole mikään kynnyskysymys, ei mikään tahto-taisoasia. Syötetään sitten. Onhan hän vain 3 v. 5 vuotiasta tuskin enää syötän, koululaista en varsinkaan.

Ja on tyttö.

Osaa itse riisua, jos on jotain kivaa edessä, esim ammeeseen menoa tai tarkoitus vaihtaa uimapuku päälle. Muutoin ei riisu.

Olkoot päiväkodissa miten iso tahansa, omatoiminen. Kotona saa "vauvattaa".

Meillä ei yksikään ateria jää väliin siksi, että ei suostu syömään itse. Syötämme, jos ei itse viitsi.

Siksi, että olisis itten niin nälkäinen että heräisi älyttömäna ikaisin tai yöllä...

Ja hampaita meillä ei pese itse edes koululainen !!! Lapsen hampaiden pesun lopputulos ei ole hyvä vielä 10 vuotiaanakaan, aikuisen kannattaa tarkistaa !!!

Monilla nuorilla vanhemmilla ja esikoisen kohdalla varsinkin vanhemmilla on kiire saada lapsi omatoimiseksi, korostaa sitä että lapsi on iso. Taistellaan sitten jonkun 3 vuotiaan kanssa sellaisista, että "äiti ei auta sinua nyt eikä myöhemminkään, osaat itse, tee itse" kuin kyseessä olisi suurikin valtataistelu. Ja luullaan, että nyt jos annan periksi, edessä on joka asiasta valtataistelu.

Jos ja kun teidän muksut on niin isoja ja osaavia, miksi ette sano: nyt voin auttaa, mutta ensi kerralla teet itse? ja viesti menee perille?

Jos esim. ennättää sanoa 2-3 vuotiaalle, joka pyytää kantamaan: en kanna, kävele itse. Ja lapsi putoaakin maahan parkumaan, ja huomaat (vai huomaatko!) että lapsi onkin oikeasti väsynyt, niin pyörrätkö puheesi ja kannat? Vai koetko menettäväsi auktoriteettisi jos otat syliin? Että ensi kerralla se hyppyyttää ihan huvikseen, jos teen toisin kuiin ennätin sanoa?

Sellainenv aihtoehto että sanottaisi: väsyttääkö sinua? tai: etkö nyt jaksakaan itse syödä? tms., ja sitten syötettäisi, kannettaisi sylissä tms jne.. ei tule mieleen?

Ps: lapseni ei ole huonotapainen, itsepäinen ja rakasastettu kylläkin.

Mä koen että oman 3-vuotiaani ajoittainen vauvaksi heittäytyminen johtuu siitä että päiväkodissa joutuu olemaan iso ja selviytymään isossa ryhmässä eikä syliä ja huomiotakaan saa niinkuin kotona. Kotona sitten on lupa olla pieni ja hoivattava, pienihän hän vielä onkin. En pidä pahana sitä että aikuinen joustaa tilanteissa eikä tee kaikesta auktoriteettikysymystä.