Jos tulee hyvin toimeen eläinten kanssa tarkoittaako se että olisi hyvä myös lasten kanssa?

osaako olla lasten kanssa.

jotka eivät osaa olla ihmisten seurassa. Eli pikemminkin päinvastoin.

Mä oon pikkutytöstä asti hoivannu kaikenlaisia elukoita pikkujyrsijöistä lehmiin ja hevosiin, mutta lasten kanssa olen todella huono.

Omat lapset hoidan rakkaudella, ja osaan mielestäni kasvattaa heidät ok kansalaisiksi (toivon niin).

Mutta auta armias jos joku jättää pilttinsä mulle hoitoon, olen lähes paniikin partaalla.

Eihän se tietenkään niin mene, että jos pärjää koiran kanssa, niin pärjää myös vauvan kanssa. :) Sen sijaan esimerkiksi pienen vauvan sanattomasta viestinnästä saattaa saada paremmin kiinni, jos on paljon kokemusta erilaisista eläimistä. Ihan samalla tavalla esim. vauva kääntää päänsä pois, kun ei halua seurustella ja tietty ynähdys tarkoittaa huomin tarvetta ja toisenlainen ääni nälkää. Tietysti vauvoilla on oma tapansa viestiä ja lisäksi joka vauvalla vielä yksilölliset tapansa.



Lisäksi eläinten kanssa toimimisesta voi oppia sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä, eli saada kokemusta siitä, että kehitys voi olla hidasta ja että kaikki eivät opi tai toimi samalla tavalla. Silti on ihan eri asia kasvattaa hevonen varsasta estetaituriksi kuin kasvattaa ihminen vauvasta aitajuoksijaksi. :D