Miksi monien mielestä miniä on aina vaan herkkähipiäinen, jos ei kestä anopin valitusta?
Siis jos anoppi tai vaikka oma äiti arvostelee kaikkea tekemistä ja kertoo, että teet sen ihan väärin ja se tulee syyttävästi niin miksi ainakin täällä ollaan sitä mieltä, että vika on miniässä? Miksi se on vaikea käsittää, että kaikille anopeille ei mene jakeluun, vaikka yrittäisi keskustella ja saada anopin muuttamaan käytöstä? Onko anopilla joku kirjoittamaton oikeus arvostella ja syytellä miniäänsä tai äidillä lastaan, jos tämä ei toimi niin kun hän toimisi?
Ihan varmasti osassa tapauksista on vikaa siinä miniässä, mutta en todellakaan usko, että niin on joka ikisessä tapauksessa tai edes suurimmassa osassa.
Minulla oli aivan ihana anoppi, aivan kuin äiti minulle niin kauan kunnes saimme ensimmäisen vauvan. Sen jälkeen anopin käytös muuttui ja arvosteli ja neuvoi kaikessa, ei kuitenkaan hoitanut vauvaa itse vaan aina arvosteli vieressä kun tein. Esim. opetin kuulemma lapsemme sylitakiaiseksi kun kannoin häntä paljon ensimmäisinä kuukausina, tuo siksi, että jos ei vauva ois ollut sylissä ja minä kävellyt niin vauva olisi itkenyt eikä tuohon itkuun auttanut vyöhyketerapiat ym. vaan ainoastaan sylissä kanniskelu sai vauvan hiljaiseksi. Sitten sai kuulla, että kyllä parin kk ikäiselle voi jo antaa kiinteitä, imettää en anopin mielestä osannut, koska se oli todella kivuliasta jne. Näitä esimerkkejä riittäis ja paljon.
Yritin sietää ja olla välittämättä, kunnes suurelta osin anopin puheiden ja arvostelun takia masennuin ja sen jälkeen anoppi sai myös porttikiellon kun ei keskustelusta huolimatta lopettanut jatkuvaa arvosteluaan.
Kommentit (4)
Kannattaa miettiä tosi tarkasti, onko kysymys todella arvostelusta ja syyttelystä vai onko kysymys vain toisen vilpittömästä halusta neuvoa tai jakaa omia kokemuksiaan.
Jos esimerkiksi anopilla on mielestään keinot saada koliikkivauva hiljentymään, niin kannattaa ehdottomasti pistää vauva anopille ja katsoa, miten homma hoituu. Jos hoituu, aivan loistavaa ja opit taas yhden kätevän lastenhoitokonstin lisää. Jos ei hoidu, saat jälleen uuden aiheen olla vahingoniloinen. Eli täydellinen win-win tilanne.
tulee ja pitää huomauttaa. Kenenkään ei tarvitse alistua toisen ihmisen kynnysmatoksi, ei miehen, anopin eikä Jacques Chiracin.
Viimeksimainittu oli mielivaltainen esimerkki.
Jos se käytös ei muutu, sille huonosti käyttäytyvälle pitää ja voi näyttää ovea mietintäkierrokselle.
sanoin, että näytä sitten miten muuten saat vauvan hiljaiseksi kun sylissä pitämällä ja kävelemällä. Eipä saanut anoppikaan muuten, mutta vika tietysti minussa kun olin vauvaa kantanut, ei hänen ajatusmaailmassaan.
Nuo arvostelut ja loukkaukset alkoivat mennä todella henkilökohtaisuuksiin loppuvaiheessa ja anopin käytöksestä sai käsityksen, että olisi toivonut meidän eroavan.
ap
Kannattaa miettiä tosi tarkasti, onko kysymys todella arvostelusta ja syyttelystä vai onko kysymys vain toisen vilpittömästä halusta neuvoa tai jakaa omia kokemuksiaan.
Jos esimerkiksi anopilla on mielestään keinot saada koliikkivauva hiljentymään, niin kannattaa ehdottomasti pistää vauva anopille ja katsoa, miten homma hoituu. Jos hoituu, aivan loistavaa ja opit taas yhden kätevän lastenhoitokonstin lisää. Jos ei hoidu, saat jälleen uuden aiheen olla vahingoniloinen. Eli täydellinen win-win tilanne.
että vauvanhoitosuositukset muuttuvat vuosien varrella. Meillä esim. molemmat mummut oli sitä mieltä, että vauva tarvitsee sokerivettä ja peruna "ei maistu miltään" ilman voita ja suolaa. Jos selkänsä käänsi, niin heti olivat suolaa laittamassa vauvan ruokaan.