Lue keskustelun säännöt.
Neuvoton yh-äippä!
27.10.2010 |
En tiedä onko kenelläkään kokemuksia mutta neuvoja varmasti löytyy. Olen 6kk tytön yh-äiti.4kk sitten sovimme isän kanssa tapaamiset meidän luokse. Iskä on nyt sit käyny meillä tytärtään moikkaamassa joka keskiviikko ja joka toinen vkl ja hyvä niin. MUTTA, tällä äidillä alkaa pinna kiristymään kun iskä ei puhu mitään, mulle eikä myöskään tyttärelle, hän vaan tiuskii, kiukuttelee ja paiskii tavaroita. Iskä ei myöskään tee lapsensa kanssa mitään eikä vie häntä ulos edes, eikä ole kertonut tyttärestään kenellekään, ihan kun hän jotenkin häpeis tytärtään. Mielestäni isän ei kuulu olla tuollainen. Ja sit kun kommentoin hänen käyttäytymistään sanomalla ettei ole pakko olla täällä jos ei kiinnosta ni sit ollaan taas vaan hiljaa. Ei ole kivaa ku aina kun isi käy niin äidille tulee kauhee ketutus. Tytär ei kuulemma voi olla isällään kun isällä on liian pieni asunto eikä hänel ole varaa ostaa tarvikkeita eikä vaihtaa isompaan asuntoon. Ja muutenkin on aina niin hankalaa toimia tyttärensä kanssa. Tuntuu että hän käy pakosta täällä. Näin ei voi jatkua, mutta ei lapsi voi ilman isääkään olla. Olen aika neuvoton tän asian kanssa.
Mitä pitäis tehdä?
Kommentit (9)
ota yhteyttä lastenvalvojaan, ei ole millään tavalla hyvä systeemi, että tapaamiset tapahtuu sun luona. Kyllä pieni vauva mahtuu pienempäänkin asuntoon tai sitten voi tapaamiset aikatauluttaa niin, että niitä on useammin ja lyhyempiä aikoja, jolloin ei tarvitse mitenkään isompaa asuntoa.
Lisäksi asunnot sun muut on vaan onnettomia tekosyitä, fakta kuitenkin on, että isällä on lapsi ja hänen (kuten kaikkien muidenkin isien ja äitien) täytyy järjestää omat asiat, asumiset, aikataulut ja arki sen mukaan, että kuvioissa on pieni lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isän ja lapsen tapaamiset on usein lyhyitä, kun vauva on niin kiinnittynyt äitiin. Ja oikeastaan varmaan parempikin, että äiti on läsnä, "isä" on lapselle käytännössä ihan vieras ihminen, kun ei asu samassa kodissa. Tuossa iässä nekin vauvat, joiden isä ei ole häipynyt, suhtautuvat isäänsä varauksellisemmin kuin äitiin, koska pystyvät muistamaan vain ne ihmiset, jotka ovat heidän kanssaan lähes koko ajan.
Itse olen eri mieltä siitä, että lapsi aivan välttämättä tarvitsee isän. Hyvä isä on tietenkin tärkeä ja plussaa, mutta ilman isää on parempi kuin huono isä, ja mitä tekee lapsen itsetunnolle se, jos sen isä häpeää sitä? Ei mitään hyvää ainakaan.
Isä tuntuisi tarvitsevan erityistä tukea isyyteensä, melko pitkä matka näyttäis olevan kuljettavana, jos häpeää vauvaansa... Normaali vanhempi on vauvastaan niin ylpeä, että lähes halkeaa!
että pitäisi olla ylpeä tyttärestään. Olen koittanut puhua kaikista asioista isälle mutta tuloksetta, tai no joo, tulos on että, ei oo varaa, väsyttää, en ehdi, vituttaa jne.
enää koskaan olla tuollaisen idiootin "isin" kanssa tekemisissä.
Lapsi voi hyvin olla ilman isää. Joskus se on jopa paljon parempi vaihtoehto.
Sitäpaitsi sä kuulostat tosi kakaralta, ehdit vielä kasvaessasi hankkia tytölle kelvollisen isän.
onpa kurja tilanne. Onneksi sentään lapsella on parempi äiti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin just, olen täysin samaa mieltä noista tekosyistä, ja tiedän niiden olevan tekosyitä. Meidän elämässä pitäisi olla lapsi etusijalla. Mulla on mut iskällä ei kyllä ole. Tapaamisia sopiessakin hän vaan ilmoitti että täytyy sitä keskiviikkoa sit katella jollei hänelle tule jotain muuta menoa. Tämä sama asia (jollei mulle tule muuta menoa) oli seurustelumme aikanakin ongelmana minulle, mutta ei hänelle. Eiks asiaa voi sillon sopia ja kieltäytyä muista menoista? Olen koko ajan vaan joustanut ja joustanut kaikessa, ja siinäkin että hän käy meillä eikä joudu maksaa elatusmaksuja. Alkaa sekin vähän pännii et mikä minä olen aina myöntymään kaikkeen? Ja minähän tässä koitan ajatella lapsen parasta, iskä ajattelee vaan itseään!
No ei hän sitä kieltänytkään, kuten jo kerroin, ei puhu asioista niin kauheesti. Tunteista puhuminen tuntuu todella vaikeelta hänelle, ja vaikka niistä yrittää ottaa selvää kyselemällä ni tulosta ei tule.
25-vuotiaita tässä ollaan, en tiiä oonko kakara, en mielestäni, mutta toki mulla aikaa on, en sentää toinen jalka haudas ole vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsellani todella saman oloinen isä kuin sinullakin. Ratkasuni on ollu, että katellaanpa sitte ku kiinnostaa. Elareina maksaa sen mitä muuten saisin kunnalta elatustukea. Mutta tavata ei tarvi, kyselen aina välillä käymään, vaan eipä taho keretä, kun aina tulee jotaki muuta.
Se on ihan oikeesti niin, että parempi ilman isää, kuin huono isä.
yhteyttä esim lastenvalvojaan, ja pyytää ns tuettuja tapaamisia. Isäkin saisi tukea ja neuvoa, jota ehkä ulkopuoliselta helpompi ottaa vastaan kuin sulta.