Pitääkö masentuneen antaa maata sängyssä

se riipu tapauksesta. Jos kannustat ja tuet, niin ok, jos pakotat jonkun tekemään jotain vastoin tämän tahtoa, niin se taas ei ole ok.

minusta voi jonkun aikaa antaa maata, ei nuo toiminnot tunnu yhtään miltään pahasti masentuneena joten on ihan sama tekeekö niitä vai ei, mutta toisaalta ei voi tietää missä vaiheessa ne saattavat alkaa tuntua, jos ei yritä. En tosin tiedä, voiko aikuista ihmistä mihinkään pakottaa, ellei ala väkisin reuhtoa.

pitäisi patistaa siistiytymään ja ulkoilemaan... ei painostavasti vaan reippaasti ja jämäkästi! :)

pitäisi patistaa siistiytymään ja ulkoilemaan... ei painostavasti vaan reippaasti ja jämäkästi! :)

voi patistaa, muttei se välttämättä tunnu hyvältä tai auta mitään. Päinvastoin. Masennus ei parane ulkoilemalla, kuten ei myöskään vaikkapa angiina.

pitäisi patistaa siistiytymään ja ulkoilemaan... ei painostavasti vaan reippaasti ja jämäkästi! :)

ollut masentunut tai alan asiantuntija? Jos et, niin annatko neuvoja esim. diabeteksen hoitoon tietämättä siitä mitään?

vaikka tällä on kaksi toimivaa jalkaa ja kättä? Ja hän saa haista sängyssä vaikka se häiritsee toisia?



Mielestäni en kauheasti vaadi kuin että nousee sängystä syömään kun kuitenkin ruoka maistuu ja pesee itsensä, mutta entisten masentuneiden tai muuten masennuksen asiantuntijoiden mielestä se on väärin?

vaikka tällä on kaksi toimivaa jalkaa ja kättä? Ja hän saa haista sängyssä vaikka se häiritsee toisia?

Mielestäni en kauheasti vaadi kuin että nousee sängystä syömään kun kuitenkin ruoka maistuu ja pesee itsensä, mutta entisten masentuneiden tai muuten masennuksen asiantuntijoiden mielestä se on väärin?

tulkita näin, koska sua vituttaa tämän henkilön sängyssä makaaminen, niin omapa on asiasi. Jos oikeasti haluat tietoa, vertaistukea tai rakentavaa palautetta siitä, miten toimia masentuneen kanssa, niin valitset sanasi toisin.

vaikka tällä on kaksi toimivaa jalkaa ja kättä? Ja hän saa haista sängyssä vaikka se häiritsee toisia?

Mielestäni en kauheasti vaadi kuin että nousee sängystä syömään kun kuitenkin ruoka maistuu ja pesee itsensä, mutta entisten masentuneiden tai muuten masennuksen asiantuntijoiden mielestä se on väärin?

miksi luulet, että masentunut haluaa maata sängyssä, vaikka sillä on kaksi toimivaa kättä ja jalkaa? Ihan huvikseenko? Vaikuttaako hän onnelliselta toimiessaan noin?

Tietty on parempi jos masentunut saadaan nousemaan ylös syömään ja pesemään itsensä, en vaan tiedä, että miten toteutat tämän jos oletettavasti aikuinen ihminen kieltäytyy? Eikö tää masentunut saa mitään hoitoa? Kun itse olin pahasti masentunut niin en tajunnut alkaa kiinnostua ruoasta tai suihkusta ennen kuin lääkket alkoi vähän tehoamaan.

että masentuneenakin aikuinen ihminen ottaa lähimmäisensä huomioon. Tukea täytyy ja keskustella rakentavasti, mutta läheinen ei voi koskaan olla terapeutin roolissa. Masennus ei saa vaarantaa läheisten hyvinvointia, joten kyllä masentuneelle voi kertoa, että olisi hienoa, jos hän ottaisi sinun tunteesi huomioon ja huolehtisi vähintään perushygieniasta ja omasta ruokailustaan. Ketään ei kannata alkaa passaamaan, jos ei pääse sängystä ylös, niin se on sitten sairaalahoidon paikka. Kullakin on tietty vastuu itsestään, ellei ole suljetulle osastolle menossa.



Masentuneenkin on otettava vastuuta itsestään, se on vähintä, mitä hän voi läheisilleen antaa, ja kaikki muu onkin yleensä kortilla.



Terv. entisen masentuneen puoliso

että masentuneenakin aikuinen ihminen ottaa lähimmäisensä huomioon. Tukea täytyy ja keskustella rakentavasti, mutta läheinen ei voi koskaan olla terapeutin roolissa. Masennus ei saa vaarantaa läheisten hyvinvointia, joten kyllä masentuneelle voi kertoa, että olisi hienoa, jos hän ottaisi sinun tunteesi huomioon ja huolehtisi vähintään perushygieniasta ja omasta ruokailustaan. Ketään ei kannata alkaa passaamaan, jos ei pääse sängystä ylös, niin se on sitten sairaalahoidon paikka. Kullakin on tietty vastuu itsestään, ellei ole suljetulle osastolle menossa.

Masentuneenkin on otettava vastuuta itsestään, se on vähintä, mitä hän voi läheisilleen antaa, ja kaikki muu onkin yleensä kortilla.

Terv. entisen masentuneen puoliso

eipä nää katkerien ex- masentuneiden läheisten kommentit ole myöskään ollenkaan asiantuntevia tai auta masentuneeseen suhtautumisessa mitenkään. Tästäkin vastauksesta paistaa, ettei itse sairaudesta ole otettu selvää esim. psykiatrilta tai kirjallisuutta lukemalla. Jos se entinen masentunut on ennen masennustaan ottanut tunteet ja muut huomioon, niin eikö tule mieleen, että siihen on syy, miksi tämä onkin loppunut?

siraalassakaan anna maata! siellä on tarkat päivärytmit joidenka mukaan eletään! vaikka väkisin viedään suihkuun mulla oli yks huonekaveri joka piti hoitajan taluttaa suihkuun ja vahtia vieressä että pesee myös mut ei niiden anneta sängyssä maata!

siraalassakaan anna maata! siellä on tarkat päivärytmit joidenka mukaan eletään! vaikka väkisin viedään suihkuun mulla oli yks huonekaveri joka piti hoitajan taluttaa suihkuun ja vahtia vieressä että pesee myös mut ei niiden anneta sängyssä maata!

olen ollut itsekin sairaalassa, ja yksikin ihmetteli, että miksi siellä sairaalassa ei saa levätä, kun uupumisen takia on masentunut, ja kotiviikonloppulomat on käytettävä nukkumiseen, koska sairaalassa piti koko ajan tehdä jotakin. En itsekään nähnyt naistenlehtien lukemista sen tähdellisempänä toimintana kuin esim. päiväunien nukkumista.

tuon masentuneen läheisen tuottaman aiheettoman syyllisyydentunteen vuoksi. Käytännön neuvot ovat usein parémpia, kuin psykolässytys ja paapominen. Ei yksi ihminen jaksa huolehtia sekä perheestään että siitä kumppanistaan, joten vastuu edes itsestään on masentuneenkin otettava. Ja sitä voi vaatia, jos haluaa parisuhteessa pysyä. Masentunut voi sitten valittaa tätä kylmyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta terapeutilleen, joka on siis joku ammatillinen taho, ei se oma puoliso, jolle yleensäkin kaikki p*ska kaadetaan mm. taloudellisten huolien lisäksi. Kaikilla, oli sitten masentunut tai ei, on oikeus tulla kohdelluksi kunnioittavasti ja rakastetuksi omana itsenään. Tämä koskee siis myös meitä, joilla ei ole diagnosoitua mielenterveydellistä sairautta.



terv. entisen masentuneen puoliso

on masentuuneesta itsestään kiinni. Ennemmin kehotan nousemaan sängystä ylös kuin voivottelen ja huolehdin aikuisesta ihmisestä kuin lapsesta.

tuon masentuneen läheisen tuottaman aiheettoman syyllisyydentunteen vuoksi. Käytännön neuvot ovat usein parémpia, kuin psykolässytys ja paapominen. Ei yksi ihminen jaksa huolehtia sekä perheestään että siitä kumppanistaan, joten vastuu edes itsestään on masentuneenkin otettava. Ja sitä voi vaatia, jos haluaa parisuhteessa pysyä. Masentunut voi sitten valittaa tätä kylmyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta terapeutilleen, joka on siis joku ammatillinen taho, ei se oma puoliso, jolle yleensäkin kaikki p*ska kaadetaan mm. taloudellisten huolien lisäksi. Kaikilla, oli sitten masentunut tai ei, on oikeus tulla kohdelluksi kunnioittavasti ja rakastetuksi omana itsenään. Tämä koskee siis myös meitä, joilla ei ole diagnosoitua mielenterveydellistä sairautta.

terv. entisen masentuneen puoliso

ymmärsit varmaan erota? Tuskinpa kummallakaan teistä oli syytä pysyä tuollaisessa parisuhteessa.

masennuksesta parantuminen on masentuuneesta itsestään kiinni. Ennemmin kehotan nousemaan sängystä ylös kuin voivottelen ja huolehdin aikuisesta ihmisestä kuin lapsesta.

mutta kun se sairaus on semmoinen prosessi. Pitää käydä ensin läpi jotain, ennen kuin tajuaa sen, että tästä voi oikeasti parantua. Masentuneesta kun tuntuu siltä, että tähän kuolee. Eikä se ole niin, että sitä voi vaan nousta ylös sieltä sängystä, kun ei ole helvetti voimia siihen! Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? Pitääkö verrata kuluneesti potilaaseen, jolla on katkennut jalka?

haluun maata haisevana sängyssä tukka sotkussa, jättää laskuni puolisoni (joka on kans ihan persiistä) maksettavaksi, syödä suklaata ja vaan olla ja nukkua. Mää haluun, niin mulla on siihen oikeus, koska mää oon masentunut. Joku muu varmaan kantaa musta vastuun, koska mää oon niin väsynyt. Eikä kukaan koskaan ymmärrä, miten vaikeeta mulla on, ja on ollut aina. Ja mää niin inhoon itteeni, niin en tajuu, miks se mun puolisokaan ei mua rakasta, pakottaa vaan suihkuun. Jos se mua rakastas, niin se haistelis mua vaikka kuukauden välein kävisin suihkussa. Ja sen pitäs oikeesti tsempata ja piristää mua, mutta kun se ei tajuu.

odottaa että häntä palvellaan ja hän saisi vaan maata sängyssä. Lääkitys on, mutta ei ilmeisesti tehoa vielä tai ei ole sopiva, keskusteluja/terapiaa mielenterveystoimiston väen kanssa kerran viikossa.

Juuri tuota tukea hain että saako muka hoidossa maata sängyssä kuin haiseva kasa passattavana niinkuin tämä masentunut olettaa.

ap

onko teillä katkerilla ex- läheisillä oikeasti mitään tajua kuitenkaan masennuksesta? Voisitteko vastata, että miksi aiemmin joka päivä sängystä normaalisti ylös noussut, ja kaikki asiansa hoitanut ja läheisensä huomioinut ihminen päättäisi ihan vapaaehtoisesti lopettaa kaiken tämän ja jäämään sänkyyn ajattelemaan itsemurhaa? Siis että miksi tämä olisi kenestäkään hauskempaa kuin normaali elämä? Jos se masentunut pitäisi tätä vaihtoehtoa mukavampana, niin eikö hän olisi onnellinen, hymyilevä ja sitä myöten kohtelisi muitakin hyvin?

ei sielä sängyn pohjalla saa maata vaikka olisikin jalka poiki, kuin sen hetken että jalka naulataan kasaan. Tulppa siitäkin tulee.