Pitääkö masentuneen antaa maata sängyssä

tuon masentuneen läheisen tuottaman aiheettoman syyllisyydentunteen vuoksi. Käytännön neuvot ovat usein parémpia, kuin psykolässytys ja paapominen. Ei yksi ihminen jaksa huolehtia sekä perheestään että siitä kumppanistaan, joten vastuu edes itsestään on masentuneenkin otettava. Ja sitä voi vaatia, jos haluaa parisuhteessa pysyä. Masentunut voi sitten valittaa tätä kylmyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta terapeutilleen, joka on siis joku ammatillinen taho, ei se oma puoliso, jolle yleensäkin kaikki p*ska kaadetaan mm. taloudellisten huolien lisäksi. Kaikilla, oli sitten masentunut tai ei, on oikeus tulla kohdelluksi kunnioittavasti ja rakastetuksi omana itsenään. Tämä koskee siis myös meitä, joilla ei ole diagnosoitua mielenterveydellistä sairautta.

terv. entisen masentuneen puoliso

Sinä oikein itsekkäästi vaadit masentunutta huomioimaan SINUT, koska sinä olet maailman napa. Mitä siitä masentuneesta, tottakai hän laittaa kaiken edelle SINUT. Voi luoja mitä pöljiä tällä palstalla on. Toivottavasti hän heitti sinut pihalle, olet läsnäolollasi vain pahentanut hänen olotilaansa.

pääsee osastohoitoon, niin siitä vaan omatoimisuutta kehiin. Ei tarvitse passata, kuunnella vain. JOs on energiaa syömiseen, niin on kyllä energiaa myös siihen, että huolehtii itse itsestään. Ei se terapiassa käynti vie ihmiseltä vastuuta itsestään. Älä alistu kotiorjaksi, vai passaako hän sinua koskaan?

odottaa että häntä palvellaan ja hän saisi vaan maata sängyssä. Lääkitys on, mutta ei ilmeisesti tehoa vielä tai ei ole sopiva, keskusteluja/terapiaa mielenterveystoimiston väen kanssa kerran viikossa.

Juuri tuota tukea hain että saako muka hoidossa maata sängyssä kuin haiseva kasa passattavana niinkuin tämä masentunut olettaa.

ap

siellä hoidossa ei ajatella noin saatanallisesti kuin sinä, että potilas on haiseva kasa joka tahallaan jää sänkyyn muita kiusaamaan. Sen kun sitten lakkaat tekemästä yhtään mitään, kyllä kai se sieltä joskus nousee ja jos ei nouse niin pääsetpähän eroon yhdestä riesasta. Asenteesi on se mikä on päin helvettiä ja pahentaa vain tilannetta.

olisi hauskaa tai että hän haluaisi olla masentunut, mutta jos ihminen jaksaa valittaa palvelusta, minusta voi kävellä viisi metriä ruokapöytään, koska kuitenkin haluaa syödä.



Jaksaisin vielä ymmärtää jos ruoka ei edes kiinostaisi tai se ei maistuisi ja vain haluasi maata sielä sängyssä, mutta haluaa sinne ruokaa ja seuraa, vaikka tosiaan on ne jalat ja vois itse tulla seuraan.



ap

Eikä ole masentunut enää. Itsekunnioitus on syytä säilyttää myös mielenterveysongelmaisen kanssa eläessä, en usko, että mieheni olisi toipunut yhtä nopeasti, ellen olisi vastuuttanut häntä omasta elämästään. Ja ymmärrän toki, mistä masennuksessa on kyse, siitä olen puhunut jo niin kauan ja monen tahon kanssa, että olen päättänyt siirtyä käytännöllisempään lähestymistapaan. Ja on toiminut. Ei se masennusdiagnoosi yhäkään vie aikuiselta ihmiseltä vastuuta itsestään - ja perheestään.



Terv. entisen masentuneen puoliso

olisi hauskaa tai että hän haluaisi olla masentunut, mutta jos ihminen jaksaa valittaa palvelusta, minusta voi kävellä viisi metriä ruokapöytään, koska kuitenkin haluaa syödä.

Jaksaisin vielä ymmärtää jos ruoka ei edes kiinostaisi tai se ei maistuisi ja vain haluasi maata sielä sängyssä, mutta haluaa sinne ruokaa ja seuraa, vaikka tosiaan on ne jalat ja vois itse tulla seuraan.

ap

hänen kanssaan asiasta, tai kävisitte vaikkapa pariterapiassa? Sun tekstistä huokuu pelkkä katkeruus ja vittuuntuneisuus, en huomaa siinä mitään empatiaa tai halua auttaa tätä masentunutta henkilöä (kenties hän on puolisosi?). Totta kai masennus on myös läheiselle rankkaa, mutta ei tuo asenne ainakaan auta.

olisi hauskaa tai että hän haluaisi olla masentunut, mutta jos ihminen jaksaa valittaa palvelusta, minusta voi kävellä viisi metriä ruokapöytään, koska kuitenkin haluaa syödä.

Jaksaisin vielä ymmärtää jos ruoka ei edes kiinostaisi tai se ei maistuisi ja vain haluasi maata sielä sängyssä, mutta haluaa sinne ruokaa ja seuraa, vaikka tosiaan on ne jalat ja vois itse tulla seuraan.

ap

katso mitä tapahtuu jos et vie ruokaa ja passaa, kyllähän se sieltä sitten itse tulee. Itse olen masentuneena halunnut olla vain rauhassa, ei ole seura kiinnostanut,joten en ymmärrä hänen ajatuskulkuaan.

ei makaamalla parane!



Kyllä se pitäis keinolla tai toisella sieltä sängystä ylös saada jotta voi sitten saada niitä voimia siihen paranemiseen. Loputon makaaminen vie fyysisenkin toimintakyvyn ja ajatteletteko että sen jälkeen on sitten helppo olla...



Pitää saada onnitumisen kokemuksia ja niitä ei siellä punkassa taida tulla. Itsetuntoa nää suurinosa masentuneista tarvii nostattaa jotta voivat ylipäätänsä alkaa paranemaan.

masennus on äärimmäisen itsekäs sairaus.

mikä on äärimmäisen epäitsekäs sairaus?

Masennus on nimenomaan sairaus, ei sitä kukaan kutsu luokseen tai sairasta huvikseen.

Ei se masennusdiagnoosi yhäkään vie aikuiselta ihmiseltä vastuuta itsestään - ja perheestään.

Terv. entisen masentuneen puoliso

jos on kykenevä ottamaan itsestään ja muista täyden vastuun, niin ei minusta ole kovin pahasti masentunut. Miehelläsi oli varmaankin sitten lievä muoto.

Pitää saada onnitumisen kokemuksia ja niitä ei siellä punkassa taida tulla. Itsetuntoa nää suurinosa masentuneista tarvii nostattaa jotta voivat ylipäätänsä alkaa paranemaan.

saa onnistumisen kokemuksia, jos mitkään kokemukset ei tunnu miltään? Huono itsetunto on huonoa itsetuntoa, masennus jotain muuta.

tai tavallaan on, mutta ei asuinkumppanini ja olen keskustellut hänen kanssaan mutta hänen asenteessa todella on että vain hänellä on väliä ja häntä on palveltava ja hän saa maata vain sängyssä, koska hänellä on diagnosoitu masennus, epäilen kyllä että jokin muukin mielenterveysongelma.



ap

teitä, joilla tuntuu olevan yhtä ja toista masennukseen sairastuneita vastaan, helpottaa se tieto, etten mä masennusta sairastaessani ollut parisuhteessa, vaan jouduin aivan itse hoitamaan itseäni, enkä saanut tukea oikein keltään. Ai että kun oli virkistävää ottaa vastuuta omasta elämästään ja hoitaa kaikki juoksevat asiat, kotityöt, opiskelut ja työt vielä päälle, kun elämä oli sellaista mustassa mönjässä rämpimistä.



Ja toivottavasti lohduttaa sekin, että kun makasin siellä sängyn pohjalla, ei kukaan laittanut mulle ruokaa. Lopetin sitten syömisen.

tai tavallaan on, mutta ei asuinkumppanini ja olen keskustellut hänen kanssaan mutta hänen asenteessa todella on että vain hänellä on väliä ja häntä on palveltava ja hän saa maata vain sängyssä, koska hänellä on diagnosoitu masennus, epäilen kyllä että jokin muukin mielenterveysongelma.

ap

ollakin myös joku muu mt- ongelma, kuulemma kun olin itse pahemmin masentunut niin en reagoinut kun minulle puhuttiin, vaikea siis ajatella, että olisin voinut kehittää mitään tietoista suhtautumista kehenkään tai siihen, mitä minun kuuluuu saada tai ei. Yleensä kun masentunut vetäytyy, eikä halua mitään seuraa, en mä ainakaan ole jaksanut edes puhua. Luulisin, että ko henkilö kyllä nousee sängystä, jos siellä joutuu tarpeeksi kauan ilman virikkeitä olemaan, jos kerran niitä kaipaa, mikä edelleenkin tuntuu kummalliselta masennuksen ominaisuudelta.

teitä, joilla tuntuu olevan yhtä ja toista masennukseen sairastuneita vastaan, helpottaa se tieto, etten mä masennusta sairastaessani ollut parisuhteessa, vaan jouduin aivan itse hoitamaan itseäni, enkä saanut tukea oikein keltään. Ai että kun oli virkistävää ottaa vastuuta omasta elämästään ja hoitaa kaikki juoksevat asiat, kotityöt, opiskelut ja työt vielä päälle, kun elämä oli sellaista mustassa mönjässä rämpimistä.

Ja toivottavasti lohduttaa sekin, että kun makasin siellä sängyn pohjalla, ei kukaan laittanut mulle ruokaa. Lopetin sitten syömisen.

ja suihkussa käyminen parantasi masentuneen, mutta oletan että se ei myöskään pahenna hänen tilannettaan? Näin tämä meidän tapauksen masentunut olettaa.

ap

ja suihkussa käyminen parantasi masentuneen, mutta oletan että se ei myöskään pahenna hänen tilannettaan? Näin tämä meidän tapauksen masentunut olettaa.

ap

eihän ketään voi pakottaa passaamaan yhtään ketään, kokeilkaa siis sitä ettette vie hänelle ruokaa tai seuraa, kyllä se melko varmasti itse lähtee niitä hakemaan. Jos taas sen seurauksena lakkaa puhumasta ja syömästä, niin lienee laitoshoidon paikka.

ja näillä on oikeus ajatella myös itseään ja turhautua. Ap:ko ei saisi passata tätä masentunutta, mutta pitää passata kuitenkin, mitähän nämä loputtoman voimattomuuden nimeen vannovat nyt oikein ajavat takaa? Mikä on oikea tapa piristää? "Tulisit nyt tonne meidän mukaan, olet ihana ihminen" -lässytys? Joskus voi auttaa se että oikeesti potkitaan perseelle että tee jotain hyvä ihminen älä hukkaa elämääs.

ja näillä on oikeus ajatella myös itseään ja turhautua. Ap:ko ei saisi passata tätä masentunutta, mutta pitää passata kuitenkin, mitähän nämä loputtoman voimattomuuden nimeen vannovat nyt oikein ajavat takaa? Mikä on oikea tapa piristää? "Tulisit nyt tonne meidän mukaan, olet ihana ihminen" -lässytys? Joskus voi auttaa se että oikeesti potkitaan perseelle että tee jotain hyvä ihminen älä hukkaa elämääs.

ap voi lakata passaamasta ja katsoo mitä siitä seuraa.

Ei se masentunut ole mikään idiootti, ei se ajattele, että tässäpä onkin järkevää maata, tämähän tekee varmaan hyvää mun urakehitykselle. Ongelma on se, ettei nuo asiat kiinnosta yhtään. Kyllä sitä sitten jälkeenpäin ihmettelee, että mikä minua oikein vaivasi. Ja vastaus on, sairaus, ei mikään yhtäkkinen katko rationaalisessa ajattelussa.

Voin sanoa, että mua ei ole tippaakaan auttanut, jos mulle on sanottu, että no sä olet vain laiska, ajattelet vain itseäsi, mikset ajattele järkevästi, ethän sinä voi vaan olla tekemättä mitään. Mutta jos väkisin haluatte purkaa omat turhautumisenne siihen masentuneeseen miettimättä auttaako se vai ei, niin siitä vaan.

onko teillä katkerilla ex- läheisillä oikeasti mitään tajua kuitenkaan masennuksesta? Voisitteko vastata, että miksi aiemmin joka päivä sängystä normaalisti ylös noussut, ja kaikki asiansa hoitanut ja läheisensä huomioinut ihminen päättäisi ihan vapaaehtoisesti lopettaa kaiken tämän ja jäämään sänkyyn ajattelemaan itsemurhaa? Siis että miksi tämä olisi kenestäkään hauskempaa kuin normaali elämä? Jos se masentunut pitäisi tätä vaihtoehtoa mukavampana, niin eikö hän olisi onnellinen, hymyilevä ja sitä myöten kohtelisi muitakin hyvin?

Kysymys on siitä, minkä verran kenenkään tarvitsee aikuiselta ihmiseltä, terveeltä tai saraalta sietää. Se on ihan se ja sama miltä masentuneesta tuntuu, aina ja kaikessa kun ei ole kyse vain sen masentuneen tunteista ja tunteettomuudesta ja väsymyksestä ja siitä ja tästä ja tuosta.

Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että parisuhteessa ja perheessä ja yhteisössä ylipäätään on muitakin ihmisiä kuin vain se masentunut, ja jos se masentunut aikoo siinä yhteisössä olla, on sen masentuneenkin jotain itsensä ja muiden eteen tehtävä, niin vaikeaa kuin se hetkittäin onkin.

T: Entinen MASENTUNUT jolle juuri se ymmärrys omasta vastuusta läheisiä kohtaan oli ensimmäinen askel ylöspäin.

Kysymys on siitä, minkä verran kenenkään tarvitsee aikuiselta ihmiseltä, terveeltä tai saraalta sietää. Se on ihan se ja sama miltä masentuneesta tuntuu, aina ja kaikessa kun ei ole kyse vain sen masentuneen tunteista ja tunteettomuudesta ja väsymyksestä ja siitä ja tästä ja tuosta.

Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että parisuhteessa ja perheessä ja yhteisössä ylipäätään on muitakin ihmisiä kuin vain se masentunut, ja jos se masentunut aikoo siinä yhteisössä olla, on sen masentuneenkin jotain itsensä ja muiden eteen tehtävä, niin vaikeaa kuin se hetkittäin onkin.

T: Entinen MASENTUNUT jolle juuri se ymmärrys omasta vastuusta läheisiä kohtaan oli ensimmäinen askel ylöspäin.

nyt sitä ollaankin entisiä masentuneita? No, tuliko se ymmärrys sitä kautta, että sinua syyllistettiin, pidettiin laiskana ja vastuuttomana vai miten?