Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö masentuneen antaa maata sängyssä
18.10.2010 |
vai pitääkö hänet kiskoa sieltä ylös?
Eli mitä haittaa on masentuneelle jos hänet pakottaa suihkuun, kampaamaan hiuksensa ja syömään pöydän viereen sen sijaan että antaisi tämän vain maata sängyssä niinkuin hän itse haluaa.
Kommentit (55)
Mäkin olen ollut masentunut, mäkin olen "rämpinyt siinä mustassa mönjässä", yrittänyt vain nukkua, ja itkenyt aina kun olen herännyt, koska pelkkä valveilla olo tuntui niin kamalalta, ja varsinkin vasta heränneenä, kun tiesi, ettei saa taas tuntikausiin unta...
En mä silti tajua, kenen mua olisi pitänyt hoitaa, ellei itseni? Kenen mun juoksevat asiat olisi pitänyt hoitaa, opiskelut jne.? Kotitöitä en kyllä varsinaisesti edes tehnyt, tungin vaan roskat sohvan taakse, mutta muut hoidin. SÖin vain karkkia yms.
En mä ole kenellekään katkera. Mulle ainakin selvisi nimenomaan se, että masennus ei lähde märisemällä, ei toimettomuudella, ei katkeroitumisella, vaan sillä, että hakee apua, ja että itse aktiivisesti myös muuttaa omaa elämäänsä.
etkö ymmärrä, että masennuksellesi oli joku syy? Ja ehkä sinun piti vain käydä se läpi, ennen kuin pystyit poistamaan tuon syyn muuttamalla elämääsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys on siitä, minkä verran kenenkään tarvitsee aikuiselta ihmiseltä, terveeltä tai saraalta sietää. Se on ihan se ja sama miltä masentuneesta tuntuu, aina ja kaikessa kun ei ole kyse vain sen masentuneen tunteista ja tunteettomuudesta ja väsymyksestä ja siitä ja tästä ja tuosta.Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että parisuhteessa ja perheessä ja yhteisössä ylipäätään on muitakin ihmisiä kuin vain se masentunut, ja jos se masentunut aikoo siinä yhteisössä olla, on sen masentuneenkin jotain itsensä ja muiden eteen tehtävä, niin vaikeaa kuin se hetkittäin onkin.
T: Entinen MASENTUNUT jolle juuri se ymmärrys omasta vastuusta läheisiä kohtaan oli ensimmäinen askel ylöspäin.
nyt sitä ollaankin entisiä masentuneita? No, tuliko se ymmärrys sitä kautta, että sinua syyllistettiin, pidettiin laiskana ja vastuuttomana vai miten?
Kuin se ex masentuneen puoliso, Jos et tajunnut. Vaan eipä sulla taida muutenkaan olla nyt muuta tekemistä kuin yrittää syyllistää muita täällä ja saada vedettyä muitakin sun pahaan oloosi mukaan.
Eipä se reppana onnistu. Sun kannattaisi yrittää hakea itsellesi vahvemmat lääkkeet tai parempi terapeutti.
Ja jos ihmettelet, miksi sun ympäriltäsi on ihmiset kaikonneet, niin kukaan muu ei varmasti ihmettele. Voi toki olla, että tuolla jatkuvalla syyllistämiselläsi saat jonkun heikomman itseesi sidottua (esim. lapset on hyviä uhreja sinun kaltaisellesi, ne vasta sitten aikuisena pistävät välit kokonaan poikki), mutta muuten, kannattaa pikkasen katsoa peiliin.
Mä kyllä pidin ihan itse itseäni laiskana, vastuuttomana jne. Ja toki perheenikin piti, mä olin nuori aikuinen masentuessani. Mutta oikeasti se ymmärrys tuli sitä kautta, kun näin miten pahaa oloa tekoni ja sanani aiheuttivat ympäristööni. Se tuli sitä kautta kun huomasin voivani tuottaa myös iloa läheisilleni, vaikken itse olisikaan iloinen ollut. Se tuli sitä kautta, kun otin itseäni välillä niskapers-otteella ja lähdin mukaan juttuihin, vaikka ei olisi ollut yhtään voimia, ja huomasin että hetken porukoissa pärjäsinkin.
Mun ystävä ollessaan masentunut oli vain selittänyt itselleen että koska mikään ei kiinnosta ja olen erilainen muut niin mulla on oikeus olla tekemättä mitään. Eli ajatus on kyllä kulkenut, ja selitys on keksitty. Ja lopulta auttoi nimenomaan perseelle potkiminen, ei se sieltä itse olis noussut. Mihin asti on asennevammaa ja mihin asti masennusta? Eikö masentunutkin voi silti olla myös laiska, vaikkei masennus olekaan laiskuutta?
Länsimaissa masennutaan, koska siihen on mahdollisuus. Ei missään Afrikan savimajoissa jäädä kotaan makaamaan että hakekaa te muut vesi, mua ahistaa.
Kuin se ex masentuneen puoliso, Jos et tajunnut. Vaan eipä sulla taida muutenkaan olla nyt muuta tekemistä kuin yrittää syyllistää muita täällä ja saada vedettyä muitakin sun pahaan oloosi mukaan.Eipä se reppana onnistu. Sun kannattaisi yrittää hakea itsellesi vahvemmat lääkkeet tai parempi terapeutti.
Ja jos ihmettelet, miksi sun ympäriltäsi on ihmiset kaikonneet, niin kukaan muu ei varmasti ihmettele. Voi toki olla, että tuolla jatkuvalla syyllistämiselläsi saat jonkun heikomman itseesi sidottua (esim. lapset on hyviä uhreja sinun kaltaisellesi, ne vasta sitten aikuisena pistävät välit kokonaan poikki), mutta muuten, kannattaa pikkasen katsoa peiliin.
Mä kyllä pidin ihan itse itseäni laiskana, vastuuttomana jne. Ja toki perheenikin piti, mä olin nuori aikuinen masentuessani. Mutta oikeasti se ymmärrys tuli sitä kautta, kun näin miten pahaa oloa tekoni ja sanani aiheuttivat ympäristööni. Se tuli sitä kautta kun huomasin voivani tuottaa myös iloa läheisilleni, vaikken itse olisikaan iloinen ollut. Se tuli sitä kautta, kun otin itseäni välillä niskapers-otteella ja lähdin mukaan juttuihin, vaikka ei olisi ollut yhtään voimia, ja huomasin että hetken porukoissa pärjäsinkin.
en vaivautunut lukemaan koko viestiä, sulla taitaa viirata pahemman kerran.
Länsimaissa masennutaan, koska siihen on mahdollisuus. Ei missään Afrikan savimajoissa jäädä kotaan makaamaan että hakekaa te muut vesi, mua ahistaa.
et ole työssä, missä mielipiteiden perusteluksi riittää pelkkä mututuntemus..tiivistettynä: Mielenterveysongelmista kärsii jo yli 450 miljoonaa ihmistä, heistä suurin osa kehitysmaissa, WHO arvioi. Järjestön mukaan depressiosta on tulossa yhteiskunnille suurin terveysuhka sekä taloudellisesti että sosiologisesti.
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=7688/type=1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toivottavasti OLET sellaisessa työssä, etkä missään asiantuntijahommissa.
katkelma, koska ette kuitenkaan jaksa avata linkkiä:
WHO:n tilastojen mukaan masennus on kehitysmaissa yleisempää kuin rikkaissa maissa. Rikkaissa maissa puolestaan köyhillä on suurempi depressioriski kuin rikkailla. Silti rikkaat maat kohdentavat mielenterveysongelmien hoitoon 200 kertaa enemmän resursseja kuin köyhät maat.
Vuosittain maailmassa tekee itsemurhan noin 800 000 ihmistä. Heistä 86 % asuu köyhissä tai keskirikkaissa maissa. Yli puolet itsemurhan tekevistä on 15–44-vuotiaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syömään, pesulle, ulkoilemaan ja tekemään jotain käsillään. vaikka jotain ihan pientä ja ihan vähän. Liikunta on lääkettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kysyi, että jos ei saa syyllistää ja haukkua,niin mitä sitten pitäisi sanoa. Jos on sosiaalisesti noin taitamaton, niin neuvon, että jos ei ole muuta sanottavaa, kuin miksi olet tuollainen, olet vain laiska, ainahan sinä olet ollut tuommoinen itsekäs paska, niin on sitten mieluummin hiljaa. Jos haluaa sanoa jotain positiivista, niin voi esim. sanoa, että haluaisitko tehdä sitä tai tätä, tai haluaisitko puhua.
Siis toki vain jos on tavoitteena auttaa, jos taas on nähnyt hyvän tilaisuuden harjoittaa entisiä koulukiusaajan taitojaan niin toki haukkuminen ja arvostelu on hyvä keino masentaa ihmistä lisää.
koska osoittaa kiinnostusta ympäristöön ja jaksaa määräillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin olen ollut masentunut, mäkin olen "rämpinyt siinä mustassa mönjässä", yrittänyt vain nukkua, ja itkenyt aina kun olen herännyt, koska pelkkä valveilla olo tuntui niin kamalalta, ja varsinkin vasta heränneenä, kun tiesi, ettei saa taas tuntikausiin unta...
En mä silti tajua, kenen mua olisi pitänyt hoitaa, ellei itseni? Kenen mun juoksevat asiat olisi pitänyt hoitaa, opiskelut jne.? Kotitöitä en kyllä varsinaisesti edes tehnyt, tungin vaan roskat sohvan taakse, mutta muut hoidin. SÖin vain karkkia yms.
En mä ole kenellekään katkera. Mulle ainakin selvisi nimenomaan se, että masennus ei lähde märisemällä, ei toimettomuudella, ei katkeroitumisella, vaan sillä, että hakee apua, ja että itse aktiivisesti myös muuttaa omaa elämäänsä.
etkö ymmärrä, että masennuksellesi oli joku syy? Ja ehkä sinun piti vain käydä se läpi, ennen kuin pystyit poistamaan tuon syyn muuttamalla elämääsi?
Ja ihan oikeasti, mä olisin varmaan jäänytkin sängyn pohjalle ja antanut ihmisten passata, ja annoinkin, mulla vaan ei ollut oikein ketään, joka mua olisi passannut. Mun oli pakko hoitaa tiettyjä asioita elämässäni, koska kukaan muu ei niitä hoitanut.
Ja eikös tämä ketju nyt ollut siitä, että pitääkö sitä masentunutta passata ja saako se jäädä sinne sängyn pohjalle niin, että muut hoitaa sen puolesta sen asiat. Mun mielestä ei pidä passata eikä pidä hoitaa toisen puolesta asioita.
Masennuksessa kun on se jännä ilmiö, että ihminen jaksaa masentuneenakin suunnilleen sen oman elämänsä minimin. Masentunut äiti kuitenkin hoitaa lapsensa, vaikka lapseton masentunut ei voisi kuvitellakaan kykenevänsä hoitamaan lasta, kun ei pysty itsestäänkään pitämään huolta. Silti ei voi sanoa, että tuo lapseton olisi syvemmin masentunut kuin tuo äiti-ihminen.
Ja jos masentuneelta vie kaiken vastuun tämän omasta elämästä, on se suo entistä syvempi. Eli tavallaan olen kiitollinen siitä, että minulla ei tuolloin ollut läheisiä, jotka olisivat pitäneet minusta arjessa huolta, koska kun mun oli pakko tehdä se itse, se myös piti mut paremmin elämässä kiinni. Vaikka se oli suurimman osan ajasta ihan helvettiä.
Kuin se ex masentuneen puoliso, Jos et tajunnut. Vaan eipä sulla taida muutenkaan olla nyt muuta tekemistä kuin yrittää syyllistää muita täällä ja saada vedettyä muitakin sun pahaan oloosi mukaan.Eipä se reppana onnistu. Sun kannattaisi yrittää hakea itsellesi vahvemmat lääkkeet tai parempi terapeutti.
Ja jos ihmettelet, miksi sun ympäriltäsi on ihmiset kaikonneet, niin kukaan muu ei varmasti ihmettele. Voi toki olla, että tuolla jatkuvalla syyllistämiselläsi saat jonkun heikomman itseesi sidottua (esim. lapset on hyviä uhreja sinun kaltaisellesi, ne vasta sitten aikuisena pistävät välit kokonaan poikki), mutta muuten, kannattaa pikkasen katsoa peiliin.
Mä kyllä pidin ihan itse itseäni laiskana, vastuuttomana jne. Ja toki perheenikin piti, mä olin nuori aikuinen masentuessani. Mutta oikeasti se ymmärrys tuli sitä kautta, kun näin miten pahaa oloa tekoni ja sanani aiheuttivat ympäristööni. Se tuli sitä kautta kun huomasin voivani tuottaa myös iloa läheisilleni, vaikken itse olisikaan iloinen ollut. Se tuli sitä kautta, kun otin itseäni välillä niskapers-otteella ja lähdin mukaan juttuihin, vaikka ei olisi ollut yhtään voimia, ja huomasin että hetken porukoissa pärjäsinkin.
en vaivautunut lukemaan koko viestiä, sulla taitaa viirata pahemman kerran.
Totta kai sä luit, ja kun kolahti, etkä oikein kykene järkevään kommunikointiin, et pystynyt tuon kummoisempaan vastineeseen. En yhtään ihmettele aiempien tekstiesi varjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai sä luit, ja kun kolahti, etkä oikein kykene järkevään kommunikointiin, et pystynyt tuon kummoisempaan vastineeseen. En yhtään ihmettele aiempien tekstiesi varjolla.
lukenut, minusta on turhaa väitellä psykootikon kanssa. Sori vaan.
Mäkin olen ollut masentunut, mäkin olen "rämpinyt siinä mustassa mönjässä", yrittänyt vain nukkua, ja itkenyt aina kun olen herännyt, koska pelkkä valveilla olo tuntui niin kamalalta, ja varsinkin vasta heränneenä, kun tiesi, ettei saa taas tuntikausiin unta...
En mä silti tajua, kenen mua olisi pitänyt hoitaa, ellei itseni? Kenen mun juoksevat asiat olisi pitänyt hoitaa, opiskelut jne.? Kotitöitä en kyllä varsinaisesti edes tehnyt, tungin vaan roskat sohvan taakse, mutta muut hoidin. SÖin vain karkkia yms.
En mä ole kenellekään katkera. Mulle ainakin selvisi nimenomaan se, että masennus ei lähde märisemällä, ei toimettomuudella, ei katkeroitumisella, vaan sillä, että hakee apua, ja että itse aktiivisesti myös muuttaa omaa elämäänsä.