Minkälaisten vanhempien lapset pelkäävät eläimiä?

Mun kaverin lapsi ei saa koskea edes kiltteihin koiriin, vaikka ne olis lapsen vanhempien ystävien koiria ja vaikka miten pieniä. Äidillä on itsellään koirapelko, jonka on tehokkaasti siirtänyt lapseensa. Idioottimaista, mutta sairaalle mielelle ymmärrettävää toimintaa.

Enkä ole opettanut häntä siihen, pidän itse koirista. Luulen, että taustalla on satukirjat, jossa esim koira jahtaa pupu Tupunaa jne.

Se juonsi juurensa yhteen pelottavaan kotieläinpuistokokemukseen, kesti ehkä noin vuoden ja meni ohi.

Vanhemmat olivat eläinkielteisiä ("allergisia" kuulemma), lapsi alkoi pelätä koiria ja muita eläimiä jo alle kouluiässä ja sitten ala-asteiässä sama poika mm. kivitti kissoja ja variksia ja kerran potkaisi minun koiraani, joka oli nukkumassa.

En ole häntä totuttanut (rakastan eläimiä vaikka meillä ei niitä tällä hetkellä olekaan) enkä ole mitenkään ylisuojelevakaan, ihan vapaasti hän saa mennä isoveljiensä perässä :) On vain kovin arka ja varovainen lapsi.

Jos ei nää eläimiä muualla kuin satukirjoissa ja tv:ssä, ei varmaan synny mitään yhteyttä muihin lajeihin. Säälittää noiden lasten puolesta, he tuskin koskaan ymmärtävät tai kokevat lajien välistä yhteyttä ja kumppanuutta. Vanhempien syy, mutta todennäköisesti he ovat myös kasvaneet ilman eläinkontakteja. Surullista. Eläimet opettavat niin paljon, että lapset ovat vaillinaisia ilman kokemusta muista lajeista. Tulevia tehotuotettujen eläinten syöjiä ja turkistenkäyttäjiä..

Poika pelkää koiria aivan karmeasti, syynä ehkä se, että koulumatkalla joutui kahden koiran hyökkäyksen kohteeksi ja sai sääreensä aika pahan pureman. Koirat olivat omistajansa talutushihnassa, mutta tämä ei saanut eläimiään kuriin.



Ilman silminnäkijää emme olisi koskaan saaneet mitään korvauksia, koska koirat ja omistajansa poistuivat paikalta jättäen 9v:n verissään pyöränsä viereen.



Me vanhemmat olemme kieltämättä ylisuojelevia, koska emme halua saman toistuvan. Koirat on nyt lopetettu oikeuden päätöksen jälkeen.

Jos ei nää eläimiä muualla kuin satukirjoissa ja tv:ssä, ei varmaan synny mitään yhteyttä muihin lajeihin. Säälittää noiden lasten puolesta, he tuskin koskaan ymmärtävät tai kokevat lajien välistä yhteyttä ja kumppanuutta. Vanhempien syy, mutta todennäköisesti he ovat myös kasvaneet ilman eläinkontakteja. Surullista. Eläimet opettavat niin paljon, että lapset ovat vaillinaisia ilman kokemusta muista lajeista. Tulevia tehotuotettujen eläinten syöjiä ja turkistenkäyttäjiä..

Meillä on 120 nautaeläintä ja silti lapset pelkäävät koiria. Eläinkontakteja on myös fasaanien, jänisten ja kaupunkilaisten hylkäämien kesäkissojen kanssa.

Vanhempani eivät olleet ylisuojelevia vaan melkeinpä päinvastoin, minun piti jo hyvin pienestä olla mukana esim. navetalla. Uskoisin, että eläinpelkoni juontaa juurensa juuri tästä. Vanhemmat tekivät siellä töitään eivätkä ehtineet pitää huolta turvallisuudestani. Isot, äänekkäät eläimet voivat olla lapsesta pelottavia. Eläimet ovat myös aika arvaamattomia ja jopa kivoilla kissanpennuillakin on terävät kynnet.

ja rakastan kaikkia eläimiä vieläkin aivan hurjasti! Omat lapsemme ovat vauvasta asti olleet koiriemme, kissojemme ja heppojemme keskellä ja todella pitävät eläimiä osana perhettä. Isoin tyttöni sanoi, ettei halua koskaan elää kodissa jossa ei olisi koiraa :) Joidenkin eläimellisten perheiden vanhemmat kun osaavat pitää myös lapsista huolta ;) Eipä käy kateeksi noita eläinkammoisia perheitä, tulee niin ihmiskeskeinen maailmankuva lapsille, ettei mitään rajaa..no, siitä vaan.

eläinpelon taustalla voi olla se, että lapsen omat vanhemmat a) tartuttavat oman pelkonsa huomaamatta b) eivät pelkää mutta ovat tottumattomia eläimiin c) ylisuojelevat.



Taustalla voi olla myös huono kokemus (tai useampi). Lapsella voi aito ikävä tilanne jonkin eläimen kanssa tai aivan normaali tilanne muuntuu lapsen mielessä ikäväksi (eläimen kanssa samaan aikaan tulee toinen kokemus, joka säikäyttää, aiheuttaa kipua tms. ja lapsen mielessä nämä yhdistyvät).



Ja joskus pelon syytä ei vain voi osoittaa.



Itse olen eläinrakas, kotona on eläimiä vähän joka lähtöön. Lapsista yksi on vähän turhankin rohkea eläinten kanssa, yksi pidättyväisen varovainen ja yksi "normaali". :)

Mun 5v tyttö on just tuollainen enkä tiedä mistä johtuu. Muut lapseni eivät pelkää eläimiä laisinkaan, päinvastoin.



Nyt 5vtä on opetettu pois pelosta noin vuoden verran ja hitaasti on tulosta tullut. Pienet koirat ja kissat eivät enää pelota ja meidän linnut uskaltaa jo antaa tulla kädelle.



Hevosia tyttö ei ole koskaan pelännyt!

Minua ällöttää variksen ja lokit isoissa parvissa jos ne tulevat liian lähelle (tulee mieleen se Hitchock-leffa) ja rupesin kerran vähän kirkumaan lapsen nähden ja siitä se alkoi, lapsen lintupelko. En ole ylpeä itsestäni...

Äitinsä oli ihan paniikissa kun meidän koira haistoi häntä.

Kuukauden päästä lapsi aivan innoissaan antoi koiralle aamuruokaa ja silitteli sitä.



Miksi hysteeriset vahemmat siirtävät pelkonsa lapsiin?

Vanhemmat siirtävät kieroutuneet asenteensa ja huonot elintapansa jälkipolvilleen, ei tässä sen kummempaa ole.

mutta silti poika 4v pelkää kaikkia muita eläimiä hysteerisesti paitsi meidän omia kissoja.



Koirat ja vieraat kissat pelottavat kaikkein eniten. Omien kissojen kanssa leikkii, sylittelee yms. En ymmärrä mistä johtuu. Aina on tavannut pienestä asti eläimiä kun maalla asumme ja ympärillä maatiloja ja monelle tutulla koiraa, kissaa, kania, lehmää...



Olemme pojan kanssa jutelleet ja selittäneet etteivät vieraat eläimet ole sen kummempia kuin meidän omat kissat. Emme myöskään käske kylään mennessämme koiria, kissoja yms. laittaman pihalle/toiseen huoneeseen. Toki jos poika menee ihan hysteeriseksi ja kiljuu yms. on poistettu eläin paikalta. Yritetty kutienkin että vieras eläin olisi läsnä mahdollisimman pitkään että poika tajuaisi ettei niistä ole mitään vaaraa.



Ei ole kuitenkaan auttanut. Nyt kovasti mietitty mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Tuntuu että pikkusisko on omaksumassa veljensä käytöstä. Siis aina on tykännyt eläimistä tähän asti, mutta nyt alkaa käyttäytyä isoveljen tavoin.



Olisi kiva saada vinkkiä miten toimia. Varmasti jollain kokemusta eläinpelkoisen lapsen "parantumisesta" ja siitä mikä auttanut.