Lue keskustelun säännöt.
Etsikkoaika? Hirvittää mitä tästä tulee...
26.10.2010 |
Uskonasiat olleet mielessä nyt tovin, jostain syystä haluan kuunnella/jutella jumalan kanssa oikeastaan koko ajan.
Ihan tavallinen tapauskovainen olen aina ollut, juon, poltan, olen kaikkea muuta kuin uskovaisen perikuva.
Joskus aikaisemminkin näitä "jumala-kausia" ollut, mutta ne on tulleet ja menneet. Nyt usko on mielessä tosi tosi paljon, ehkä jopa enemmän kuin "edellisillä jumala-kausilla"
Kerroin asiasta viikonloppuna kavereille, pelotti reaktiot, mutta pientä ihmettelyä enempää en saanut.
Pelottaa, en uskalla heittäytyä vaikka mieli tekisi niin paljon..
Hölmöä ja tyhmää ja hullultakin kuulostan, mutta onko kellään kokemusta?
Kommentit (8)
aina ja kaikkina aikoina ihmisellä on ollut kaipaus Jumalan luokse.
Hakeudu toisten uskovien pariin. Kysele omasta kotisrk:sta onko siellä jotain kivaa toimintaa sinunikäisillesi. Joku raamattupiiri esimerkiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä koko maailma voi sinulle antaa. Sano Jeesukselle "Kyllä". Pyydä hänet sydämeesi asumaan. Minäkin pelkäsin tehdä tuota ratkaisua, mutta Jumala rohkaisi minua, enkä ole hetkeäkään katunut.
Pelottaa. Tiedän, että jos maailmassa oltaisiin vain jumala ja minä niin meillä olisi hyvä.
Mutta kun tässä maailmassa on jumala, minä, mies, lapset, suku, ystävät, työ, naapurit, tuttavat, harrastukset..
Tämä vaikuttaa nyt kaikkeen ja minusta ei vaan taida olla siihen...
Mutta sydämelle ei taida riittää
enää vain se tapauskovaisuus, ja tunnen olevani pelkuri..=(
t. ap
Sulla on jo lahjapaketti sylissäsi, pelastus, lunastus, armo. Nyt vaan avaamaan sitä pakettia ja nauttimaan siitä, eli tutustumaan lähemmin Jumalan armoon ja rakkauteen Sua kohtaan.
Älä huolehdi niistä läheisistä, kyllä oikeat ihmiset kestää uskoontulon, ne jotka ei kestä, joutaa mennä. Kun Jumala oikeasti elää jossain ihmisessä, hän alkaa säteillä ympärilleen rakkautta. Et sinä muutu toiseksi, vaan enemmän Sinuksi, koska turha jää pois ja kaikki hyvä alkaa kukoistaa enemmän.
Tämä juttu on sinun ja Jumalan, ei muiden, nyt on tärkeä seurata sydäntään.
Minullakin sama tilanne. En vain kai tunnu löytävän enää tietä takaisin, koska en uskalla kääntyä ja tehdä sitä todelliseksi.
Jollain tavalla kapinoin myös omaa onnellisuuttani vastaan ja pelkään, että elämäni muuttuisi liikaakin, vaikkei sinäänsä ole mitään, mistä minun tarvitsisi luopua.
Olen ollut uskossa 16 vuotta sitten, kunnes tuli teini-ikä ja otin asioihin etäisyyttä ja elin normaalia nuoren elämää kaikkine ryyppäyksineen ja sekoiluineen. En kuitenkaan koskaan lakannut uskomasta.
Toivotan sinulle onnea etsintääsi! Tiedän, että Jumala on olemassa.
Juuri, kun eräänä aamuna tunsin taas samaa levottomuutta sydämessäni ja ajattelin ettei mikään voi enää muuttaa oloani paremmaksi, avasin radion ja minua lohdutti suuresti sieltä kaikunut kaunis kappale 'Time After Time', jossa laulettiin jotenkin näin:"If you look and you search, you will find me.. time after time."
"If you're lost you can look and you will find me Time after time
If you fall I will catch you I'll be waiting
Time after time
Time after time"
Cyndi Lauper
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä koko maailma voi sinulle antaa. Sano Jeesukselle "Kyllä". Pyydä hänet sydämeesi asumaan. Minäkin pelkäsin tehdä tuota ratkaisua, mutta Jumala rohkaisi minua, enkä ole hetkeäkään katunut.
Pelottaa. Tiedän, että jos maailmassa oltaisiin vain jumala ja minä niin meillä olisi hyvä. Mutta kun tässä maailmassa on jumala, minä, mies, lapset, suku, ystävät, työ, naapurit, tuttavat, harrastukset.. Tämä vaikuttaa nyt kaikkeen ja minusta ei vaan taida olla siihen... Mutta sydämelle ei taida riittää enää vain se tapauskovaisuus, ja tunnen olevani pelkuri..=( t. ap
Hän varustaa myös sinut kohtaamaan nuo kaikki läheisesi sen jälkeen kun olet antanut elämäsi Jeesukselle. Sinun ei tarvitse murehtia, mitä heille sanoisit. Jumalan ilo ja rauha kyllä näkyy sinusta ja Jumala antaa sinulle sanat kun sen aika on. Luota Jumalaan. Luovuta elämäsi hallintavalta Hänen käsiinsä. Valinta on sinun: onko tuttaviesi tai työkaveriesi mielipide sinulle tärkeämpi kuin syntien anteeksisaaminen, Jeeesuksen rakkaus ja iankaikkinen elämä? Sinä et voi itseäsi pelastaa, mutta Jeesus voi. Valitse Jeesus. Et varmasti kadu!
Koen ihan samoin. Monesti pettynyt ja silloin ajatellut että vitut mitään jumalaa ole. Mutta en koskaan usko siihen. Silti pelottaa heittäytyä...
Toivottavasti sinä uskallat. :)
mitä koko maailma voi sinulle antaa. Sano Jeesukselle "Kyllä". Pyydä hänet sydämeesi asumaan. Minäkin pelkäsin tehdä tuota ratkaisua, mutta Jumala rohkaisi minua, enkä ole hetkeäkään katunut.