Minulla on ollut erittäin vaikeaa elämä 7 vuotta.

nykyään menee hyvin.

se kyllä menee. Itse ainakin muistutan itteäni että okei, vaikka nyt on vaikein olo ikinä, niin älä murehdi, huomenna on varmasti hivenen parempi..vaikka ei nyt sitten oliskaan mutta sehän ei ollut se pointti ;)

ensimmäiset olin lapsi, 7-14v koululainen, 14-21v nuori joka etsi sitä oikeaa, 21v-28v menin naimisiin ja sain lapset, 28v-35v elämän ruuhkavuodet töitä, lastenhoitoa, koulutusta, 35v-42v työttömyyttä, ero, uusi koulutus, 42v- uusi työ ja mitä muuta??

enkä jaksa uskoa enää ihmeisiin. Mä toivon että ehkä sitten ensi elämässä olisi hiukan helpompaa.

Ja joo, muistan jonkun peilin särkeneeni, mutten kuutta sentään.

joten mulla on sitten kai vähän pidemmät syklit.

taas oli sinänsä vaikea lapsuus monestakin syystä, mutta vasta sitten tuli todella vaikeaa, kun kaikkien traumojen vuoksi kaikki tunteet, niin hyvät kuin huonotkin, katosi moneksi vuodeksi. Nykyisin olen useimmiten masentunut ja/ tai ahdistunut, mutta koen, että tämä on helpompaa, koska minulla on sentään jotain tunteita.

Oma asenne, että ei tee tarvittavia asioita? Jotkut perusasiat majoituksessa, ravinnossa? Ihmissuhteet? Mikä on se vaikeus arjessa?

no esim. omien perheenjäsenten vakavat sairaudet tai kuolema tai oma parantumaton sairaus t.7

että tekee elämästä vaikeaa, ymmärrän. Vakavia sairauksia on kyllä meilläkin ollut lapsilla ja kuolemaakin, mutta sitä on vain mentävä eteenpäin.

Oma asenne, että ei tee tarvittavia asioita? Jotkut perusasiat majoituksessa, ravinnossa? Ihmissuhteet? Mikä on se vaikeus arjessa?

moniin mt- ongelmiin sisältyy nuo kaikki, tulee mielenterveysongelmia, sitten ei jaksa enää pitää yllä ihmissuhteita, käydä töissä tai opiskella, ei jaksa huolehtia asioista ja tulee ulosottoja, häätöjä jne. Ja juuri se mt- ongelma on syy, ei yhtäkkiä alkanut laiskuus tai asenneongelma, jos ihminen siihen mennessä on kaikista asioista huolehtinut.