Lue keskustelun säännöt.
Millainen tuli isompana "haastavasta" leikki-ikäisestänne?
17.10.2010 |
Meillä nyt 5v lapsi, joka on koko ikänsä ollut "haastava" tapaus verrattuna muihin lapsiime. Ipana on äärimmäisen kärsimätön, tulistuu todella herkästi, hyvin energinen, usein pahalla tuulella, vänkkää vastaan, noudattaa kuitenkin kirjaimellisesti sisäistämiään sääntöjä, hyvin kunianhimoinen ja voitonnälkäinen, todella sisukas ja tahtoo osata / oppia kaiken, reagoi todella voimakkaasti niin hyvässä kuin pahassa, hyvin impulssiivinen ja tunteelinen, vaatii paljon huomiota, paljon älykkämpi kuin perheemme muut lapset.
Lapsi vie paljon enemmän vanhempiensa aikaa ja energiaa kuin muut lapset. Samoin päiväkodissa tarvitsee paljon haasteita tai turhautuu.
Mitä tällaisesta kaverista tulee isona? Haastava aikuinen?
Kommentit (15)
murrosikä meni lähes huomaamatta ja on vastuullinen ja oman päänsä (hyvässä) kuitenkin pitävä 20v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona on yhä aika haastava...
En silti koe aivan epäonnistuneni kasvattajana, kun kuitenkin kotiympyröiden ulkopuolella osaa "käyttäytyä"...
On se ihana lapsi vaan niin helposti tulistuva. Ja niin käsittämättömän jääräpäinen. Mutta ne samat temperamenttipiirteet näkyvät myös muissa toimissa ja mm kaverisuhteissa esim pitkäjänteisyytenä (se jääräpäisyys :)) ja vaikkapa iloisena räiskähtelevyytenä ja idearikkautena.
Meidän 9v sai viime keväänä vihdoin diagnoosin. Koko pienen ikänsä on ollut hyvin vilkas, huomionkipeä (riehuu, temppuilee ja kaikkea mahdollista tekee, jotta saisi ihmisten huomion, esim. jos on vieraita tai ollaan kylässä) .Päivähoitopaikassa oli suht ok paitsi ruokailutilanteissa. Myös kevätjuhlien esityksessä ei pysynyt muiden mukana vaan hyppi ja pyöri omiaan pitkin esiintymis"lavaa".
Koko ikänsä on myös ollut todella herkkä. Itku tulee ihan pienestä, esim. pelin häviämisestä. Muutenkaan ei osaa käsitellä negatiivisia tunteita normaalisti (olemme saaneet tähän apua). Ja pinna katkeaa erittäin herkästi joskus.
Niin ja tietysti erilaiset nykimisoireet, jotka alkoivat päiväkodissa, pahenivat koulun alettua.
En nyt tietenkään väitä, että teidän lapsi olisi samanlainen, mutta tässä yksi esimerkki.
Toivon ,että teidän lapsi olisi oikeasti terve :)
Nyt on vielä enemmän tyyppiä hajoita ja hallitse.
ap
Meidän 9v sai viime keväänä vihdoin diagnoosin. Koko pienen ikänsä on ollut hyvin vilkas, huomionkipeä (riehuu, temppuilee ja kaikkea mahdollista tekee, jotta saisi ihmisten huomion, esim. jos on vieraita tai ollaan kylässä) .Päivähoitopaikassa oli suht ok paitsi ruokailutilanteissa. Myös kevätjuhlien esityksessä ei pysynyt muiden mukana vaan hyppi ja pyöri omiaan pitkin esiintymis"lavaa".
Koko ikänsä on myös ollut todella herkkä. Itku tulee ihan pienestä, esim. pelin häviämisestä. Muutenkaan ei osaa käsitellä negatiivisia tunteita normaalisti (olemme saaneet tähän apua). Ja pinna katkeaa erittäin herkästi joskus.
Niin ja tietysti erilaiset nykimisoireet, jotka alkoivat päiväkodissa, pahenivat koulun alettua.
En nyt tietenkään väitä, että teidän lapsi olisi samanlainen, mutta tässä yksi esimerkki.
Toivon ,että teidän lapsi olisi oikeasti terve :)
Itkee todella harvoin, mutta kajuu sitäkin useammin. Päiväkodin juhlien harjoituksissa kyllä häiriköi, kun ei jaksa niitä toitsaa, mutta esityksissä on ollut todella rohkea ja varma esiintyjä, nauttinut esiintymisestä.
Kärsimätön hän todellakin on, jos joutuu odottamaan jotain tapahtuvaksi, mutta jaksaa halutessaan keskittyä todella kauan itselleen mielekkääseen puuhaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inttää aina vastaan suurinpiirtein kaikesta. Jos ei saa haluamaansa, jatkaa jankuttamista "eiks mä voi saada, jooko, jooko, miksei, tän kerran vaan mä lupaan etten enää pyydä, jooko jooko" tähän tyyliin. Joskus turhaudun ja annan periksi ja joskus taas pysyn tiukkana ja sanon ettei voi, kun ei ole rahaa tms. Kun annan periksi, olen maailman ihanin äiti ja kun taas en ana, niin olen maailman inhottavin äiti ja lapsi haluaa muuttaa isänsä luo (olemme siis eronneet..)
Jos tietää jonkun kivan asian tapahtuvan pian, vaikka viikon päästä, lapsi jankuttaa siitä jatkuvasti aamusta iltaan. "Puhutaanko taas lintsistä? Mikä on kivoin laite, mihin mennään eka" Tätä sai kuulla koko viime viikon *huoh*
Lapsi sanoo, ettei voi tälle jankuttamiselle mitään, on kuulemma jonkinlainen "pakkoliike" (näitä pakko-juttuja on lukemattomia, joten hyvin tämäkin voi olla yksi niistä)
Kuten aiemmin jo sanoin, että toivon ap tietysti, että teidän lapsi on terve
Tourette-lapsen äiti
Että joskus niinkin päin :)
Inttää aina vastaan suurinpiirtein kaikesta. Jos ei saa haluamaansa, jatkaa jankuttamista "eiks mä voi saada, jooko, jooko, miksei, tän kerran vaan mä lupaan etten enää pyydä, jooko jooko" tähän tyyliin.
Mutta eiköhän tuo ole ihan normaalia kaikkien lasten suhteen? Meidän 12 v. ainakin tekee tuota ihan jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuuluu ns. normaalin lapsen tapoihin. Mutta voin vakuuttaa, että tämä jankuttaminen ja monet muut asiat, joita meidän TS-lapsi tekee, niin ne tehdään suuremmassa mittakaavassa ja joskus täysin vailla järkeä. Ja ei vaan tajua lopettaa ajoissa. Eikä myöskään kuuntele järkipuhetta vaan jatkaa itsepäisesti. Tätä on siis ollut pienestä asti.
Epäilin jossain vaiheessa epäonnistuneeni lapsen kasvattamisessa, vaikka kyllä hän osaa tarvittaessa käyttäytyä erittäin hyvin, mutta kun saimme TS-diagnoosin, niin monelle asialle tuli järkevä selitys.
TS-lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluaa selvästi kuulla, että hänen lapsestaan tulee Nokian johtaja ja huippu- urheilija, sanokaa sille nyt että joo, lapsi kuulostaa just semmoselta.
Ei jaksa toistaa (?), mutta esityksissä loistaa (olipas runollista, heh :D )
Olisiko mahdollista, että lapsesi on turhautunut, kun on muita paljon fiksumpi? On levoton, koska on turhautnut ja yrittää saada huomiota siksi osakseen. Jos hän kaipaa jotain haastetta?
Ehkä hänestä tuleekin Nokian kaikkien aikojen nuorin johtaja :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vankiloissa on paljon diagnosoimattomia add- aikuisia.
Nyt 11-vuotiaana hurjasti edellä ikäisiään kaikissa kouluasioissa. On yllättäen saanut hirveästi kavereita ja on tosi pidetty.
Koulu menee loistavasti mutta jaksaa kuunnella ideoita ja opetuksia vaan koulusta (ei siis meiltä vanhemmilta). Moni asia jonka osaisimme hänelle opettaa on jouduttu opettamaan maksullisten harrastusten ja valmentajien kautta. Esim. pianonsoitto, laskettelu ym. Ei siis kestä yhtään meidän vanhempien opastusta, vaikka millä keinolla yrittäisimme neuvoa tai auttaa.
Olenkin ihan ihmeissäni pienempien sisarusten innosta oppia äidiltä tai isältä esim. eri instrumenteilla soittamista, askartelua, polkupyörällä ajoa, luistelua, koripalloa tai mitä tahansa.
Iän myötä poika on kehittynyt ihan kivaksi kaveriksi, joskin omat omituisuutensa häneen on jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin olisin omasta 3-vuotiaastani lukenut...
ehkä juuri tuollaisista tulee "jotain" keskimääräistä yleisemmin mikäli vaan pysyy nk hyvillä teillä