Lue keskustelun säännöt.
Tyttö (3½v) pelkää miehiä aivan mielettömästi
26.10.2010 |
Ongelma on räjähtänyt käsiin ihan todella. Lapsi pelkää miehiä ihan tosissaan. Jopa omaa ukkiaan joka on aina ollut läsnä lapsen elämässä. Isäänsä ei pelkää vaikkei tätä kovin paljoa tapaakkaan.
Lääkärissä sai hysteerisen huutokohtauksen kun lääkäri tuli huoneeseen ja olikin mies. Lähes tunnin rauhoittelu ei tuottanut tulosta. Tutkimatta jäi.
Päiväkodissa iltahoidossa oli alkanut itkemään kun tajusi että hoitotäti lähtee ja vain hoitosetä jää (koko illan oli leikkinyt toisen tytön kanssa, se tyttö oli edelleen hoidossa mutta silti tämä ahdistus kohtaus iski). Hain lapsen joka oli mennyt kaapin ja seinän väliseen koloon verhon kanssa ja oli aivan hysteerinen. Onneksi tämä naishoitaja tuli ovella vastaan joten tiedän ettei tilanne ollut ollut kauan näin hirveä.
Mä en tajuu, mistä on kyse. Seksuaaliseen hyväksikäyttöön en usko.
Kommentit (20)
Ollaan miehen kanssa vaaleita, samoin miehen ja minun sukulaiset ovat vaaleita, sisarukset, kummit ja suurin osa ystävistä myös. Tummatukkaiset ihmiset saavat järkyttävän huudon aikaan, oli sitten kyse miehestä tai naisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pelkäsi taaperona miehiä. Juuri isoja (pitkiä ja tukevarakenteisia). Ja tummuus ei ollut etu.
Oli vajaa 2v, kun ystäväperheemme kreikasta tuli käymään suomessa. Tämä kreikkalainen iso mies polvistui tytön tasolle ensimmäisellä tapaamis kerralla, levitti kädet ja odotti heidän perheen vaarin eteisessä. Tuota Vaaria meidän tyttö aristi, mutta Kreikkalais mies oli ensimmäinen jonka viereen uskalsi mennä. Kategoriaan kuului ukit, enot yms isot miehet v50+.
Tästä lähti sitten purkautumaan pelko, ei enää juossut mun syliin kun miehet puhuivat ja neuvolalääkärissäkään ei enää lähtenyt juoksemaan pitkin sote laitoksen tiloja, kädestä kyllä piti parrakkaan vähäpuheisen lääkärin ollessa paikalla (sama lääkäri hoitanut itseäni lapsena ja nyt jo eläkkeellä). Ja vaarit ja enotkin sai jo ottaa tytön syliin...
Lapsilla on kaikenlaisia pelkoja. Mun toinen poika on pelännyt kovasti ukkosta ja ilotulitusta. Joo, eivät ole sellainen sosiaalinen ongelma kuin miesten pelko ;).
Ikävä kyllä sain itse ongelmaa paisuteltua, kun kerran hiukan ukkosti ja poika pelkäsi ja sanoin, että ei siellä ole ukkosta vaan roska-auto. Seurauksena oli tietenkin se, että sitten pelättiin niitä roska-autoja...
Lasta täytyy yrittää lohdutella eikä vähätellä pelkoa. Tärkeää on, että sanottaa lapselle ymmärtävänsä pelon, mutta siihen ei ole mitään aihetta. Päivähoidon kanssa asiasta pitää myös puhua, mutta näin olet ilmeisesti myös jo tehnyt.
Vähitellen on meilläkin laimentunut nämä pelot. Pelon taustalla voi olla itselle aivan merkityksetön tapahtuma. En kyllä vetäisisi tähän heti sitä hyväksikäyttö korttia.
että mitäs tuo, puolet lapsista pelkää miehiä jossain vaiheessa. Mitäs siinä on. Mutta tuo pelko kuulostaa kyllä todella äärimmäiseltä, ja kyllä mä kannatan sitä, että varmuuden vuoksi lapsi tutkittaisi, että mistä se johtuu. Osaava ammattilainen saa syyn kyllä selville. Mä en ainakaan uskaltaisi väittää lapselle, että ei ole mitään pelättävää, jos en tietäisi mistä pelko johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki meni niin kauan hyvin kun mukana oli vaaleatukkaisia ihmisiä, mutta kun tummatukkanen tuli lähelle itku alko.
Toinen lapsistani pelkäsi miehiä. Tämän uskon johtuvan lukuisista korvatulehduksista ja siitä että aina oli mies lääkäri kun tehtiin kipeää.
Lapsi nyt 13v ja pelkää edelleen mieslääkäreitä vaikka naislääkäritkin ovat tehneet kipeää
Ollaan miehen kanssa vaaleita, samoin miehen ja minun sukulaiset ovat vaaleita, sisarukset, kummit ja suurin osa ystävistä myös. Tummatukkaiset ihmiset saavat järkyttävän huudon aikaan, oli sitten kyse miehestä tai naisesta.
tossa hiukka alta kolme vuotiaana. Toki vierasti sillon aika voimakkaasti myös naispuolisia henkilöitä, mutta erityisesti miesten kanssa ei suostunut kommunikoimaan ollenkaan/löi itkuksi ja jalat veteläksi, jos mentiin tilaan jossa oli outoja/puolituttuja miehiä, juoksi naapurista pihalle jos perheen isä tuli kotiin jne. Ihan noin voimakasta ja hysteeristä reagointi ei meillä ollut kuin teillä, mutta se toki voi olla tempperamentikysymyskin. Nyt 3,5-vuotiaana tilanne on aika lailla helpottanut. Ei hän edelleenkään reippaasti juttele miehille tms. mutta nyt voidaan jo kävellä samalla laitaa katua mieshenkilöidenkin kanssa.
Toivottaavsti teilläkin on kuitenkin kyse vain tällaisesta ohimenevästä kaudesta eikä mistään pahasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta voihan se olla että on siellä päiväkodissakin jotain miestä säikähtänyt tai mummilassa tai jossain missä minä en ole ollut paikalla. Mennään huomenna perheneuvolaan, katsotaan mitä siellä selvii. Mutta jotenkin helpottavaa kuulla ettei mun tyttö ole ainoa jolla on tälläinen pelko.
varmaan lähelle kouluikää asti. Pelot olivat kuulemma alkaneet pian vanhempieni eron jälkeen (olin n. 3,5 v.). Ja tosiaan, mitä isompi ja tummempi ja varsinkin parrakas mies, sitä enemmän pelkäsin.
Ihan noin voimakkaasti en reagoinut, kuin ap:n lapsi, mutta muistan kyllä pelon itsekin. En osaa sanoa, eikä äitinikään tiedä mistä pelko olisi tullut, mitään hyväksikäyttöä tms. tuskin on tapahtunut.
Itsestään siis meni ohi ehkä siinä eskarin aikoihin...
Mutta ap:n tilanteessa yrittäisin saada ajan vaikka neuvolapsykologille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos niillä oli vain tummat vaatteet, olin mennyt piiloon.Kuulemma ruvennut puremaan mekon helmaa. Kait ,se kuuluu tiettyyn ikään.
ja joskus ne tuntuvat aikuisista ihan hulluilta. Pelon kohde ei välttämättä ole mikään iso tai kovaääninen, vaan vaikka reikä katossa tai kumiankka.
Minullekin tuli noin voimakkaasta miehen pelosta yhtenä vaihtoehtona mieleen seksuaalinen hyväksikäyttö, mutta toki vaihtoehtoja on muitakin. Kuten joku jo aikaisemmin mainitsikin, ehkä esim. ukki on joskus korottanut ääntään, vaikkapa jollekin muulle kuin lapselle, tai sitten vaikka joku pelottava asia telkkarissa, kuten Rölli (kuinka monen 2-3-vuotias muuten EI pelkää Rölliä?), on lapsen mielessä yhdistynyt miehiin.
Seksuaalisen hyväksikäytön varalta neuvoisin puhumaan lapselle lapsentajuisesti, että tiedähän, ettei kukaan saa koskea sinne missä uikkari on ja jos koskee, siitä pitää kertoa äidille. Vaikka joku sanoisi, ettei saa kertoa, niin se on tyhmä, koska äidille saa kertoa kaiken. Tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on nyt 3v 9kk. Tyttö pelkäsi miehiä kesällä parin kuukauden ajan, mutta se meni itsestään ohi. Se alkoi siitä, kun oltiin mummolassa ja sinne tuli tytölle ennestään tuntematon kovaääninen, partasuinen sukulaismies. Tyttö säikähti kovasti kesken leikkien, kun mies yhtäkkiä tyttöä tervehti. Tämän jälkeen tyttö pelkäsi/vierasti monia miehiä, pääasiassa tuntemattomia, mutta myös joitain tuttuja, joita näki harvemmin. Tämä meni tosiaan pikkuhiljaa itsestään ohi. Luulen, että tyttö säikähti niin kovasti, että hänelle jäi jonkinlainen "trauma"... Ja siihen yhdistettynä se, että mummo oli vielä pelotellut tyttöä, että jos tekee ilkeyttä setä on siitä vihainen...(Joka on aika tyhmää aikuiselta...)
Oisko jotenkin siitä tullut tämä pelko.
Voisiko teillä olla mitään vastaavaa kokemusta tytöllä?
usko? Eikö tyttö ole ikinä ollut kaksin kenenkään miehen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en usko että heistä kumpikaan olisi tyttöön kajonnut.
Oletko yrittänyt jutella tai kysyä asiasta tytöltäsi (että miksi "pelkää")? Tuonikäinen osaa sanoa varmaan jo jotakin.
Onko joku vieras mies "torunut" tai "komentanut" tyttöäsi jossakin esim. puistossa, kaupassa, kadulla, josta tyttö olisi säikähtänyt. Ja nyt pelkää sitten kaikki miehiä.
Yritä jotenkin jutella asiasta hänen kanssaan ja udella mikä olisi vialla.
Mutta kommentit tähän asiaan on "mä en puhu" tai "mä en vaan tykkää isoista miehistä". Ei tuu mieleen mitään tilannetta missä olis miestä pelästyny. Puistoonkin kun hänen kanssa menee niin ensin hän laskee montako miestä siellä on - ennenkuin kiinnittää huomion lapsiin.
Pyydä lääkäriä antamaan lähete (jonnekin) jotta selviäisi ensin edes mistä tytön pelko juontuu. Luulen että häntä voi auttaa vasta kun pelon syys on selvillä.
Minullekin tulee tuosta ensimmäisenä mieleen hyväksikäyttö. Tai olisiko esim isä tai ukki voinut saada raivokohtauksen (kaverille, puolisolle, ..) tytön nähden ja tyttö pelästynyt sitä kovasti? Onko tyttö muuten reipas vai arka? Aristeleeko kaikkia vieraita ihmisiä ja miehiä eniten vai vain miehiä?
jos vielä hyväksikäyttöä miettii, niin onko tyttö ollut isänsä seurassa siten, että isän kavereita olisi ollut paikalla tai kenties vahtinut tyttöä joskus jne, tai ukin tuttavia. Muitakin selityksiä toki voi olla, jonnekinhan tyttö pitää viedä asiasta puhumaan, miksi nyt yhtäkkiä lapsi alkaisi pelätä miehiä, miksei kaikkia ihmisiä, eikä niitäkään kai noin hysteerisesti pelätä.
naisia hiukan aristelee mutta ei pelkää. onhan hän nähnyt mun ja isänsä riitoja mutta kun tää pelko paheni oleellisesti pari kk sitten ja siinä vaiheessa ei tapahtunu mitään kummallista. isä-tapaamisiakaan ei noihin aikoihin ollu kun isä on alkoholisti, oli ryyppyputkia peräjälkeen koko kesän ja tyttö oli vaan mulla ja mummilla/ukilla. ukinkaan kanssa ei ole ollut kaksin kuin pari kertaa.
ja mainitsin seksuaalisen hyväksikäytön itsekkin ekassa viestissä koska se mullekkin tuli ekana mieleen mutta kun en silti usko että siitä olisi kyse.
mutta voihan se olla että on siellä päiväkodissakin jotain miestä säikähtänyt tai mummilassa tai jossain missä minä en ole ollut paikalla. Mennään huomenna perheneuvolaan, katsotaan mitä siellä selvii. Mutta jotenkin helpottavaa kuulla ettei mun tyttö ole ainoa jolla on tälläinen pelko.