Miltä sinusta äitinä on tuntunut, kun lapsesi on paljastunut kiusaajaksi?

olet suhtautunut asiaan oikein ja puhunut siitä vakavasti lapsesi kanssa. Aivan liikaa on niitä vanhempia jotka edelleen ovat sitä mieltä "ettei se meidän kullannuppu ketään kiusaa". Tsemppiä sinulle, pää pystyyn.

Tilanne tekee joskus varkaan, noin kuvainnollisesti. On paljon tilanteita, joissa ihan tavallinen lapsi sortuu ajattelemattomuuksissaan kiusaamaan toista. Eri asia, jos hän on kiusannut kuukausia systemaattisesti, silloin ottaisin yhteyttä perheneuvolaan ja setvisin asian kunnolla. Silloinkaan syy ei välttämättä ole suoraan sinussa, vaan lapsi on vain lähtenyt väärille raiteille jostakin syystä.

Ajatteletko, että lapsi on "tabula rasa", ja kaikki hänen tekonsa ovat vain kasvatuksesi tulosta?



Jos näin olisi, oikeastaan silti se ei olisi sinun syytäsi - ovathan omat vanhempasi kasvatuksellaan syyllisiä siihen, ettet ole osannut kasvattaa oikein...

pitkän puhuttelun asiasta. En tosin ottanut itseeni, sillä tajuan sen että lapset ovat lapsia ja keskeneräisiä, otin asian lähinnä elämän järjestämän oppitunnin kannalta.

onko se nyt jotenkin oma vika. ja varmasti aina löytyy asioita joilla voi syllistää itsensä.



Mutta se ei auta. Meillä lapsi nälvi ja kiusasi erästä lasta, onneksi tämä vanhempi otti minuun yhteyttä. Ei auttanut vaikka lapseni itki ja parkui etteivät tänne tule, minä kutsuin kiusatut meille ja istuttiin kaikki saman pöydän ääressä.

Ja puhuttiin asiat halki.



Hauskaa oli, että lapsista tuli kavereita:) ja nykyään lapseni on sitten itse saanut pari kertaa mättöä, kun on mennyt puolustamaan kiustattua koulun pihalla.