Ensi tapaaminen anopin kanssa

No way!

Minä ainakin autan mielelläni, kun se ei ole itselle suuri vaiva.



Oltiin vähän yli parikymppisiä ja oltu yhdessä muutaman viikon. Poikaystävä sanoi, että mentäiskö käymään hänen vanhempiensa luona, asuivat muutaman kilometrin päässä. Oletin, että oli maininnut asiasta heille etukäteen, mutta eipä ollutkaan.



Äiti tuli töistä, me istuttiin sohvalla ja mieheni esitteli minut. Mutkaton ja puhelias nainen kun on, anoppi alkoi jutustella kaikenlaista. Ihan rento tapaaminen, vaikka olivat varmaan vähän yllättyneitä (mies ei ollut edes kertonut, että seurustelee). Sama mukava höpötys jatkuu edelleen, 16 vuotta yhdessäoloa takana. Anoppi on melkein kuin äiti tai ystävä ja välit on todella hyvät.

Muistatko Sinä kuinka tapasitte nykyisen anopin tai ex-anopin kanssa? Missä tapasitte? Oliko se yllätys vai suunniteltu tilaisuus? Miten anoppi otti sinut vastaan tai huomio sinut?

Eka tapaaminen anopin kanssa oli yhtä kolkko ja kylmä kuin koko ihminenkin. Olin itse asiassa yrittänyt välttää koko epämiellyttävää tilannetta jo jonkin aikaa, koska mieheni kertomukset anopista eivät olleet mitään mairittelevia. Kovin omituisilta tuntuivat mielestäni esim. listat siitä, minkä anoppi kokee ärsyttäväksi (esim. ei saa jauhaa purkkaa kovaaäänisesti, ei saa rouskuttaa syödessään kurkkua jne).

Tapaaminen oli muutamia kuukausia (ehkä puoli vuotta) seurustelun aloittamisesta, olin nuori lukioikäinen. Tapahtui heidän keittiössään, iltaruokailun yhteydessä. Anoppi ei kätellyt, puhui vähän ja jäykästi tyyliin: "no sinäkös se nyt sitten olet, ei olla vielä tavattu". Taisi olla hieman kiusaantunut itsekin esikoisensa tyttöystävän tavatessaan... Muistan miten kiusaantunut olin hänen arvostelevasta katseestaan ja jokaiseen eleeseeni ja tekooni kohdistuneesta huomiosta. Yritin kipeästi muistella mieheni ylipitkää luetteloa siitä, mistä anoppi ei pitänyt ja mikä anopin mielestä oli ärsyttävää, etten vain olisi toiminut näin.

Olisin totisesti toivonut, että anoppi aikuisena ihmisenä olisi osannut suhtautua minuun nuorena 16-vuotiaana, epävarmana tyttönä ja ymmärtänyt millainen tilanne tuo tuon ikäiselle on. Olen nyt myöhemmin ymmärtänyt hänen olevan kovasti epävarma ja huonolla itsetunnolla varustettu ihminen, joka vain esittää olevansa jotakin muuta kuin mitä oikeasti on. Mutta sama kyräilevä tyyli on jatkunut anopilla aina tähän päivään asti, eikä miniä-anoppisuhde ole koskaan ollut mitenkään hyvä ja lämmin.

exän kanssa vasta muutamia kertoja tavattu kun menimme heille kotiin. Exä siis asui vielä lapsuudenkodissaan, ikää 20+. Muu perhe ei tiennyt tulostani. En tainnut kovin hyvää ensivaikutelmaa tehdä, kun anoppi kahvipöydässä kysyi "mistäs toi Matti näitä tyttöjä oikein löytää" ja vähän myöhemmin miehen isä kyseli oliko "matti" ollut edellisenä päivänä liikkeellä entisen tyttöystävänsä kanssa. Eikä välit koskaan kovin lämpimät olleet, vaivaantunut olo tuli anoppilassa vaikka ihan ystävällisiä olivatkin. Taisivat pettyä kun viihdyttiinkin yhdessä vuosia ja lapsiakin tehtiin.