Mulla on vauvantekosopimus erään miehen kanssa, kolmatta yritetään.

Miten arki hoituu?

Sovimme, että minä saan siemenet ja kannan vastuun lapsista. Mies käy kylässä ja tulee joskus lapsenvahdiksi. Ei muuta vastuuta. Olemme joskus olleet kahdestaankin viihteellä, ja mies on saattanut lähteä jonkun naisen matkaan. Yhdessä vitsailtiin ja katsottiin kuka lähtee matkaan. Ei siis mitään mustasukkaisuusjuttuja.



ap

on halunnut lapsia jos osallistuu tosi vähän arkeen ja lasten elämään? Kutsuvatko lapset miestä isäksi? Teitävätkö että hän on isä?

Eikä se mua haittaa. Mies haluaa kylläkin nähdä lapsia, muttei nähdä vaivaa. Mä halusin lapsia, mutten miestä. No hard feelings. Lapset kutsuu isää isäksi tai sitten nimellä. Isä on vähän kuin kuka tahansa hyvä ystäväni. Lapset ovat kasvaneet tähän ja ovat asian kanssa ok.



ap

Uskotko siihen että ydinperhe on "oikea" ja hyvä tapa kasvatta lapsi mutta koet että itse olet olosuhteiden pakosta pakotettu (et osaa elää ydinperheessä tms) kasvattamaan lapsesi näin vai uskotko että tällanen järjestely on "yhtä hyvä"?



Koetko että lapsistasi kasvaa terveitä ja normaaleita lapsia tämän järjestelyn johdosta? esim lasten isämalli ja perhearvot ovat myös aikuisiällä ok jne

Perhemallilla ei ole väliä, kunhan lapset tulevat rakastetuksi. Onnistunut ydinperhe on tietysti myös hyvä. Minulla on ystäväpiirissä aika paljon ns. epätavallisia perhemalleja, mutta mikään niistä ei ole huono. Lapset ovat samanlaisia kuin ydinperheiden lapset. Ei erota mitenkään.



Mulla ja ystävilläni on aika avarakatseinen näkemys perheestä. En usko lasteni kärsivän tästä, koska ovat tottuneet systeemiin alusta asti. Ero olisi ollut ehkä rankempi juttu - tuttu ja turvallinen perhemalli rikotaan. Tottumiskysymys.



ap

ja että toivottavasti tärppää :) Ei aina tarvita ydinperhettä että lapsista tulee onnellisia :)

ja että toivottavasti tärppää :) Ei aina tarvita ydinperhettä että lapsista tulee onnellisia :)

Muuten lapsista tulee mielenvikaisia helposti.

Luulenpa että ap:n lapsista tulee paljon vähemmän trumatisoituneita kuin niistä monista joiden vanhemmat tappelevat vuosia huoltajuudesta kaikin mahdollisin keinoin.



Tässä ap:n tapauksessa lapsilla on rakastava äiti ja myös turvallinen (ja ehkä rakastavakin) toinen aikuinen elämässään. Minusta järjestely kuulostaa ihan hyvältä ja toimivalta.

Luulenpa että ap:n lapsista tulee paljon vähemmän trumatisoituneita kuin niistä monista joiden vanhemmat tappelevat vuosia huoltajuudesta kaikin mahdollisin keinoin.

Tässä ap:n tapauksessa lapsilla on rakastava äiti ja myös turvallinen (ja ehkä rakastavakin) toinen aikuinen elämässään. Minusta järjestely kuulostaa ihan hyvältä ja toimivalta.

Ihan varmasti tuleekin. Sä sanot siis että sun mielestä AP:n vaihtoehto on parempi kuin vuosia huoltajuudesta tappeleva perhe. Onko tuo nyt sitten kohteliaisuus?

Eikö AP:ta pelota että sitten isona lapset lapset eivät osaa sitoutua oikein tuleviin puolisoihinsa vaan ottavat opit kotoonta. Vaikka sä oletkin saanut tuon järjestelyn mallikkaasti toimimaan niin saakohan lapsesi? Haluaisitko että lapsesi perustaisivat normaalin ja terveen ydinperheen (ihan vaan tarkennuksena ettei nyt kohta vedetä alkoholistiperheitä puolustamaan sun järjestelyä) vai koetko että lapsillesikin parempi vaihtoehto olisi tuollainen "siitä sä mut ja tu joskus käymään" vaihtoehto?

Minusta tää on hyvä! Ja tuskin lapsille yhtään pahaksi. On niitä pahempiakin asioita ns. ehjissä perheissä.

Tsemppii ja toivottavasti tärppää pian kolmas =))

mitä vikaa, jos sopii kaikille osapuolille? Vois jo pikkuhiljaa sopeutua ajatukseen, et perhesysteemit muuttuu koko ajan. Ydinperhe ei takaa yhtään mitään.

koetko että lapsillesikin parempi vaihtoehto olisi tuollainen "siitä sä mut ja tu joskus käymään" vaihtoehto?

- Onko mies tunnustanut isyyden?

- Maksaako elareita?

- Minkä ikäisiä lapsia?

- Jos mies saa lapsia jonkun toisen naisen kanssa, niin kutsutaanko niitä sisaruksiksi?

- Ovatko lapset kyseenalaistaneet tätä järjestelyä? Esim. "miksi isä ei asu täällä?"

- Harrastatteko seksiä muutenkin kuin lastentekomielessä?

mitä vikaa, jos sopii kaikille osapuolille? Vois jo pikkuhiljaa sopeutua ajatukseen, et perhesysteemit muuttuu koko ajan. Ydinperhe ei takaa yhtään mitään.

koetko että lapsillesikin parempi vaihtoehto olisi tuollainen "siitä sä mut ja tu joskus käymään" vaihtoehto?

Nosiis, onko lapsilta kysytty että sopiiko järjestely heille? Mä lähtisin siitä että lasten hyvinvointi on se minkä mukaan järjestelyt sovitaan.

Kyllä mä väitän että ydinperhe on 10x parempi alku terveelle ja hyvinvoivalle lapselle kun hirveä uusperhesouvi isi, sisarpuoli, äiti ja yhteisviikonloppuineen. Hyväksyn kyllä ihan täysin AP:n ratkaisunkin eikä mulla ole mitään uusioperheitä vastaan. Mä nyt vaan olen ydinperheen kannattaja. Ei se ydinperhe mitään takaa, kyllä sielläkin huonoja omenoita on.

Mut siis isä on vastuuntunnoton eikä kykene ottamaan vastuuta lapsistaan, käy milloin lystää ja viettää satunnaisesti aikaa lasten kanssa. Hyvä tyyppi ja omalla tavallaan rakastaa lapsiaan epäilemättä mutta antaako se hyvän miesmallin sun mielestä AP:n lapsille? Isi kävi taas tekemässä meille uuden sisaruksen?

vai elätätkö itsesi ja lapsesi työnteolla?

yksi miespuolinen ystäväni pyysi tekemään lapsen itselleen. Hän tosin olisi halunnut olla vielä enemmän mukana. Olin siis ilmoittanut, ettei hän minua kiinnosta seksuaalisessa mielessä. Olisin tehnytkin, mutta sovittiin, että odotetaan kolme vuotta. Onneksi.



Nyt toinen lapsi tulossa rakastamalleni miehelle.



Mutta siis, en näe tuossa mitään pahaa. Lapset voivat varmasti ihan yhtä hyvin kuin muut ikäisensä. Melaa mekkoon vaan.