Lue keskustelun säännöt.
Oletko jäänyt nuorehkona leskeksi? Minkäikäinen oli lapsesi/olivat lapsesi?
21.06.2010 |
Tai oletko itse nuorena menettänyt toisen vanhempasi?
Meillä on nyt sellainen surullinen tilanne että tulen jäämään leskeksi kohta. Se ei ole tiedossa milloin tarkalleen näin käy. Lääkärit antavat aikaa 6kk-2,5 vuotta mutta kuka tietää. :(
Surutyötä olen tehnyt jo kuukausia mutta nyt eniten mietityttää miten lapsemme tulevat asian yli pääsemään. Vanhempi lapsistamme on nyt 16v ja nuorempi 12v. Kummatkin tyttöjä. Teoreettisesti jos lasken niin vanhempi on 16,5-19v kun isänsä kuolee. Nuorempi on 12,5-15v. Kuulostaa varmaan kovin kylmältä laskea asioita näin mutta se on kaiketi selviytymiskeinoni tässä. Monta katkeraa itkua tässä on jo itketty.
Kaiken muun surun lisäksi mietin siis todella paljon ihan "pieniä" juttuja lasten elämässä. Meneekö vanhemmalla koulu ihan plörinäksi ja mahdollisesti kirjoitukset jos osuu juuri siihen ajankohtaan? Tuleeko nyt niin kunnianhimoisesta lapsesta täysi lusmu joka vai on ja tyytyy mihin vain kun elämä potkii turvakengällä takalistoon. Miten käy nuoremman teini-iän normaaleine teini-ikäisen purnauksien? Miten osaan olla tukena niin että lapsi ei "mene ihan hunningolle" kun vaikeaan ikään noin muutenkin tulee osumaan toisen vanhemman kuolema. Naurettavaa ajatella näin mutta mietin (katkerana) että miksi juuri siihen pahimpaan vaiheeseen kun lapset räpistelevät jo omia siipiään mutta eivät ole vielä omillaan ja tarvitsisivat siipien räpistelyn vastakohdaksi turvallisen kodin ja vanhemmat kalliokseen osuu tällainen menetys. Oikeasti tiedän että varmaan olisi yhtä vaikeaa ellei vaikeampaakin jos lapset olisivat pienempiä. Ehkä?
En tässä lähde avautumaan tarkemmin mikä miehelläni on. Nämä pohdinnat tuntuvat sen verran raadollisilta että en halua että minua kukaan vahingossakaan tunnistaa. :( Toivoisin tietysti vaan että joku voisi luvata minulle että "kaikki menee loppujan lopuksi hyvin, ei hätää". Tiedän kuitenkin ettei tätä voi minulle kukaan oikeasti luvata.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sisko silloin 3. En halua mitenkään pelotella mutta mulla se kyllä vaikutti aika raskaasti. Toisaalta ei ollut mitään varoitusta joten voi olla helpompaa kun on aikaa tottua ajatukseen ja sanoa hyvästi.
Mulla itselläni meni koko teini ikä tapellen äidin kanssa ja koulukin meni vähän niin ja näin. Muutaman vuoden olin jopa kotiopetuksessa kun ei onnistunut muiden ihmisten kanssa luokassa oleminen. Nyt vanhempana (olen tällä hetkellä 25) elämä on hyvin ja opiskelen sitä mitä haluankin.
Siskolla (tällä hetkellä 18) oli kanssa eniten ongelmia asian kanssa tuossa teini iässä. Meillä vaan ongelmana koko perheessä se ettei asioista puhuttu hirveästi.
Suosittelen juttelemaan jo nyt lasten kanssa siitä mikä edessä ja varsinkin kuoleman jälkeen juttelemaa. Tsemppiä koko perheelle ikävässä tilanteessa.