Lue keskustelun säännöt.
Miksi "hankkia" toinen lapsi?
11.06.2010 |
Meillä on ollut aika vaikeaa lapsen kanssa ja mietitään jääkö hän ainokaiseksi. Imetys ei onnistunut, vauva on valvottanut öitä urakalla jne. Kauhistuttaa ajatus, että nyt kun alkaa helpottaa pitäisi sama rumba alkaa uudestaan. Toisaalta, päätös toisesta lapsesta pitäisi tehdä melko pian tai on myöhäistä kun ikääkin on jo +35. Mistä syistä te olette päätyneet yhteen/useampaan lapseen?
Kommentit (11)
vaikeaa ja rankkaa esikoisen kanssa. Varsinaisesti ei toista lasta mitenkään kuumeiltu, mutta ajatus ei jättänyt rauhaankaan. Vähän "riskillä" siis mentiin kun toinen päädyttiin "hankkimaan". Enkä ole katunut hetkeäkään. Nyt sen tiedän ja näen joka päivä että sisarus on niin suuri rikkaus että mitään muuta perustelua sille toisen "hankkimiselle" ei tarvitse. Ja vaikkei kuopuskaan helppo ole ollut niin kuitenkin kokemus auttaa niin että sujuu vähän helpommin ja toisaalta nyt ainakin tietää että helpottaa ajallaan. Eli jos ainoa syy epäröintiin on että rumba kauhistuttaa niin unohda se! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasteni kaveripiirissä muutama ainokainen ja ovat jotenkin yksinäisen oloisia. Eräskin mamma tänään valitti ettei lapsi viihdy mökillä kun täytyy aina olla yksin. Moni ainokainen ei osaa olla oikealla tavalla sosiaalinen. Joko ovat hirveän arkoja tai sitten todella itsekkäitä...aikuisenakin sisarukset voimavara useimmiten!
En olisi esikoisen pikkuvauva aikana uskonut joskus näin sanovani, mutta se on totta tai sitten meidän kakkonen on helppo ihmelapsi.
Esikoiseenkin tullut pikkusisaruksen myötä uudenlaista reippautta ja toisaalta hellyyttä pienempäänsä kohtaan, rakkaus pikkuiseen ilmeni heti alusta asti niin hellästi puhui pienemmälleen.
Sisarukset ovat rikkaus myöhemminkin elämässä ja lapset kaipaavat seuraa. Me päädyimme toiseen lapseen koska tarvikkeetkin oli jo valmiiksi esikoiselle uutena ostettu melkein kaikki.. noh ei vaiskaan. Mietittiin jos ainokaisemme joskus surisi miksei hänellä ollut sisarusta. Myös se suuri rakkaus lapseen entä jos hänelle tapahtuisi jotain ja hän olisi ainoamme? Näin surivat naapurimme kuollutta ainokaistaan. Kaikenlaisia ajatuksia asiasta siis oli.
Emme tieneet voimmeko saada toista lasta, koska ensimmäisen synnytyskin oli rankka, mutta raskaus meni hyvin, synnytyskin paremmin kuin ensimmäinen ja kaikki muukin loksahti kohdalleen.
Joskus ehkä väsyttää mutta lapset arvokkainta maailmassa on.
Tuota olen miettinyt. Toinen ei välttämättä ole yhtään vaikeampi vaan luultavasti päin vastoin. Itselläni on monta sisarusta pienillä ikäeroilla ja mielestäni se on suuri rikkaus. Miehellä taas on yksi siskopuoli johon välit on aika viileät. Koen toisaalta, että lapsi jää paljosta paitsi jos ja kun ei ole sisaruksia. Toisaalta oma jaksaminen huolettaa, mutta sekin tuntuu aika itsekkäältä syyltä...
Ap
Ite täytän koht 36 ja lapseni on nyt 3,5v, en todellakaan enää aio hankkia lapsia. Eka lapsi ei ole ollut mikään helppo tapaus ei siitä sen enempää, mutta en todellakaan halua enää valvoa öitäni, taistella syömisistä ym. Nyt nautin tästä lapsesta ja koetan kasvattaa hänestä suht kunnollisen kansalaisen.
Tämä on siis minun valintani. Kukaan ei voi päättää sinun puolestasi haluatko lisää lapsia vai et. Tosin jos ajatus jo nyt kauhistuttaa ni kannattaa miettiä tarkkaan mitä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-vauvat ovat ihania
-haluan sisaruksen pojallemme
-toivon tervettä tyttövauvaa
-saisin olla vielä pojankin kanssa kotona
Sisarus on sisarukselle tärkeä. Minulla on nyt yksi kaksivuotias tytär. Hän oli ns. vaikea lapsi vauvana, eli hyperallerginen, valvotti meitä, itselläni oli vaikea synnytyksenjälkeinen masennus uupumisen takia jne.
Tästä huolimatta - voisinko jättää lapsemme ilman sisarusta, kun itse tulen viisilapsisesta perheestä, jossa olen moneen kertaan todennut perheen olevan elämässäni pysyvin ja tärkein voimavara? En voisi.
Toinen lapsi siis saa tulla kun on tullakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Ensimmäinen lapsi on täyttänyt sydämemme ja elämämme aivan mielettömällä määrällä rakkautta ja iloa ja tätä haluamme ehdottomasti lisää
- Tiedämme että työmäärä lisääntyy, mutta se ei pelota meitä. Esim. yövalvomiset loppuvat aikanaan ja osalle ongelmista voi myös yrittää tehdä jotain, esim. pehmeästi unikouluttaa lasta jne.
- Kukaan eikä mikään ei korvaa omaa sisarusta. Mielestäni ainoat lapset ovat vaarassa jäädä elämässä tosi yksin jos edes toiselle vanhemmista käy jotain.
- Emme automaattisesti oleta että sisarukset leikkivät tai muuten huolehtivat toisistaan, koska emme hanki lapsia siksi, että he pitäisivät huolta toisistaan. Oletamme kuitenkin että he nauttivat toisistaan ja leikkivät yhdessä, ja toki myös riidoin yms. keinoin kasvattavat toisiaan :)
- Biologinen kelloni vain sanoo että vielä on saatava lapsi, se kaiku on syvä eikä sille ole järjellistä selitystä, se on biologiaa
- Haluamme miehemme kanssa elää perhe-elämää ja niissä visioissa perheessä on 2-3 lasta, olkoot meteliä, työtä ja vaivaa
Moni ainokainen ei osaa olla oikealla tavalla sosiaalinen. Joko ovat hirveän arkoja tai sitten todella itsekkäitä
Ainokaiset ovat sosiaalisempia ja epäitsekkäämpiä kuin suurperheen pennut. Kuopukset ovat itsekkäitä. Tutkittu juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä iloinen, että pojilla on hyvät välit keskenään.
Minulle iski pelko esikoisen ollessa pieni, että jos hän jostain syystä kuolee, jäisin lapsettomaksi.
Mieheni kadehtii kun mulla on siskon ja veljen kanssa läheiset välit. Hän on ainoa lapsi.
Ja sitäpaitsi jos eka on vaikea lapsi, ei toinen vältämättä ole. Ikinä ei voi tietää.