Onko ihan normaalia, että 11 v. on joka päivä kavereiden kanssa ja ahdistuu

Uskoisin, että aika normaalia tuossa iässä on, että lapsi haluaa olla kavereiden kanssa. Oma 11-vuotiaani soittelee näin kesällä heti aamusta kavereilleen, tai kaverit tänne ja lähtevät pihalle sählyn tai jalkapallon peluuseen tai pyöräilemään, lautailemaan tms.



Mutta ei kyllä ole mitään spesiaalia vaatinut, nauttinut sekä niistä päivistä, kun menoa on, sekä niistä joina on ihan vain saanut olla pihalla ja tehdä kavereiden kanssa mitä nyt keksivätkään.

Jotain pitää keksiä, edes se kaveri tai uimaan. Ei riitä että menee mummolleen, sielläkin pitää olla jotain tekemistä. Ihan joskus harvoin viettää aikaa vaikka ihan vain kotona minun kanssani. Silloin varmaan huomaa itsekin, että on rauhoittumisen paikka. Mutta joskus tosiaan ärsyttää itseäkin kun pitää aina olla jotain tekemistä keksimässä tai kuuntelemassa sitä kiukuttelua. Tätä on ollut nyt noin puolisen vuotta.

jos ei ole ketään kaveria. Joka päivä pitäisi tehdä jotain. Maanantaina mummolle, tiistaina seinäkiipeilemään, keskiviikkona Linnanmäelle, torstaina shoppailemaan ja syömään, perjantaina uimaan, lauantaina Hop Lopiin, sunnuntaina elokuviin...

Jos joka päivälle ei ole spesiaalia, niin kiukuttelu kestää koko päivän.

Eikä ole minusta normaalia, että 11-vuotias kiukuttelee päivittäin, jos ei saa jotain haluamaansa. Se aika oli siinä 6 vuotta sitten, jos ei ole jo mennyt ohi, niin kannattaisi hieman alkaa miettiä kasvatusmetodejaan. Ihan ystävällisesti yritän tämän ilmaista, mutta kuulostaa kyllä aika hemmotellulta lapselta.

jotenkin yrittänyt liikaa korvata isän menetystä. Isä ei ole kuollut, mutta ei ole mukana elämässä.

Ihan ystävällisesti yritän tämän ilmaista, mutta kuulostaa kyllä aika hemmotellulta lapselta.

ap

Musta on normaalia, että 11 v tykkää olla kavereiden kanssa. Mutta ei ole normaalia, että hän vaatii jatkuvasti viihdyttämistä ja kiukuttelee, jos ei sitä saa.

Yksi tärkeä juttu on opettaa lapsille arjen ja tylsyyden sietämistä, oman mielikuvituksen käyttämistä jne. Ei aina voi olla mahtavan kivaa, joka päivä ei ole lintsipäivä.

Ja kai hän tekee oman osansa kotitöistä? Siivoaa huoneensa, laittaa astiat koneeseen jne?

"jos ei ole tekemistä, niin sitten pitää vaan olla tekemättä mitään"

että kun olet tiedostanut asian, niin voit alkaa sitä myös muuttamaan. Vielä ei liene liian myöhäistä, siinä viiden vuoden päästä voisi jo hyvinkin olla.

Hän vie roskat, vie pikkusiskoa ulos, kipaisee kaupassa, siivoaa eläintensä häkit. Muuten kyllä mä teen kaiken muun.



On vaan niin inhottaa kuunnella tuota kiukuttelua. Itselläkin meinaa hermot mennä. Olen sanonut, että aina ei voi olla kivaa, mutta eihän se mitään auta.



On myös sellainen, että kinuaa ensin pitkään että mennään uimaan. Pitää olla tietynlainen ranta ensinnäkin. Sitten kun ollaan etsitty kiva ranta ja päästään vaivalla perille julkisilla liikkuen, niin sitten ei uiminen huvitakaan.



ap

Osunko oikeaan: Lapsellasi on lukukausi 09-10 ollut aika tarkkaan aikataulutettu. On harrastuksia, tietysti koulu ja läksyt, kyläilyjä puolin ja toisin, muutakin aktiviteettia? Nyt kun koulu jäi tauolle ja harrastukset, niin ei osaa enää olla vailla mitään tekemistä.



Mutta ap, parasta on nyt kun et hommaa niitä virikkeitä. Lapsi oppii tylsyydensietoa ja myös latautuu seuraavaan lukuvuoteen, joka, voisin olettaa, on taas touhuntäyteinen.



Itselläni on vasta tarhaikäiset lapset mutta he ovat kotihoidetut ja kestävät hyvin tylsyyttä. Sen sijaan kaverin lapset jäivät juuri kesälomalle tarhasta JA harrastuksista ja meno on kuin ap:lla!!! Rauhoittunevat kuitenkin kun tottuvat tylsyyteen ;)

valittaa tylsistymistä jos ei ole kavereita jonain päivänä. Mitään sirkushuveja meidän lapsi ei kaipaa. Haluaisi vain olla kavereiden kanssa joka päivä aamusta iltaan.

No ei ihme, että meinaa mennä hermot. Mutta olet kyllä tilanteeseen itse aivan yhtä syyllinen, kuin lapsesikin. Ei lapsi itsekseen voi muuttua yhdessä yössä ihanaksi enkeliksi, jos on vuosikausia aina saanut haluamansa ja kiukutellut päälle. Sinä olet se, joka on tilanteen antanut tuollaiseksi mennä. Yksinhuoltajana on rankkaa, mutta ei auta kuin kestää.

Kiivas tahti, paljon elämyksiä. Sitten kun tulee hitaampi tahti ja elämykset on sellaisia että omasta sisältä pitäisi tulla se onni niin ei osata nauttia. Siis elämysten pitäisi olla valmiiksi pureskeltuja, tyyliin vempain johon istut ja elämykset tulee valmiina. Tähän lapsesi lienee tottunut.

Nyt pistät lukemaan paljon kirjoja ja askartelemaan niin oma luovuus, mielikuvitus ja sisäinen rauha taas löytyy :)

Hän vie roskat, vie pikkusiskoa ulos, kipaisee kaupassa, siivoaa eläintensä häkit. Muuten kyllä mä teen kaiken muun. On vaan niin inhottaa kuunnella tuota kiukuttelua. Itselläkin meinaa hermot mennä. Olen sanonut, että aina ei voi olla kivaa, mutta eihän se mitään auta. On myös sellainen, että kinuaa ensin pitkään että mennään uimaan. Pitää olla tietynlainen ranta ensinnäkin. Sitten kun ollaan etsitty kiva ranta ja päästään vaivalla perille julkisilla liikkuen, niin sitten ei uiminen huvitakaan. ap

Tyttö on ahkeroinut kovasti koulussa, nauttii koulutyöskentelystä. Vkl:kin olivat välillä tuskaa. Nyt kun kesäloma alkoi, tyttöä harmitti kovasti. Yritin ehdottaa jotain kesäharrastusta, mutta tytöllä on vaikea sitoutua harrastuksiin. Pari kertaa on ok, sitten jo alkaa marina. Ainoa kiva aktiviteetti on koulunkäynti.



Kirjoja tyttö lukee paljon. Meillä on hylly täynnä kirjoja, ja kirjasto on vieressä. Sekään ei vaan riitä. Täytyy kai vaan kestää..



Ap

Auttaa!

kuuntelevat vielä narinaa sen viimeisenkin "EI":n jälkeen? Sinun on opittava olemaan ryhmän johtaja ja sanomaan EI ja myös pysyttävä siinä!1