Lue keskustelun säännöt.
Sairauslomalla ja hävettää
10.06.2010 |
Jouduin työuupumuksen takia jäämään sairauslomalle. Pitkäaikaiset (vuoden) stressioireet pahenivat ja lopulta kävivät viimeiset kahden kuukauden aikana niin koviksi etten yksi päivä enää selviytynyt ja pakka romahti ihan totaalisesti. Hengitys vinkui, pulssi hakkasi yli sataa, paniikki iski, en nukkunut öitä, itkin ja pelkäsin kuolevani.
Olen ollut kohta viikon sairauslomalla ja täytyy sanoa että fyysiset oireet loppuivat 3 vrk:n kuluttua saikulle jäämisestä.
Nyt on välillä jo niin hyvä fiilis, että hävettää olla sairaslomalla. Tuntuu kuin feikkaisin pahaa oloani,muut töissä kuormittuvat takiani turhaan tekemättömistä töistäni, voisin olla yhtä hyvin töissäkin, tunnen hirveää syyllisyyttä koska kaikki töissäni ovat väsyneitä.
Onko tämä nyt ihan normaalia? Miten muut olette toipuneet henkisestä romahduksesta? Oletteko olleet koko synkissä tunnelmissa ja masennuksessa ja tarvinneet joka ikisen päivän saikkua mitä on annettu?
Minusta tuntuu etten ansaitse sitä hyvää oloa, se on varastettua, omatunto soimaa kun tunnen iloa.
Toisaalta en pystyisi menemään töihin. Tunnen pitkästä aikaa tunteita, jotka ovat olleet harmaan peitossa, enkä haluaisi antaa näitä pois. Pelkään tulevaa töihin menoa, jos sama ralli jatkuu siellä voin heti taas yhtä huonosti. Tuntuu että stressin sietämisen kynnyskin on madaltunut aivan olemattomaksi. En kestä lukea edes yhtäkään työsähköpostia ahdistumatta ja itkemättä (taas).
Mietin kai nyt sitä, miltä minusta pitäisi nyt tuntua?
Kommentit (7)
Älä nyt hämäänny siitä, että olet päässyt olossasi vähän paremmalle puolelle. Jos googletat työuupumuksesta, burnautista, niin saat lisää tietoa olotilastasi. Se stressikynnys voi olla sinulla tuon uupumuksen vuoksi jo pysyvästi alentunut, joten älä ota turhia riskejä ja palaa liian aikaisin töihin. Ei ole sinun vikasi, että muut kuormittuvat sinun poissaolosi takia. On sen työpaikan homma järjestää sijainen ja pomon tehtävä ohjata työntekoa tiukassa tilanteessa. Työpaikka ei toimi, jos sieltä ei voi olla sairaslomalla ilman äärettömän huonoa omaatuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuollaisten oireitten jälkeen voit mielestäni hyvällä omalla tunnolla olla vielä saikulla ja levätä kunnolla. juttele tuntemuksistasi lääkärille/psykologille, he varmasti osaavat arvioida milloin sinun on hyvä palata töihin.
voimia!
jos kokee vastuuta muiden työntekijöiden väsymyksestä.
ei sota yhtä miestä kaipaa. Jos kuolisit, paikallesi palkattaisiin joku muu. Ei ole sinun asiasi ja elämäntehtäväsi pitää työpaikkaa pystyssä.Meitä ei ole luotu tänne tappamaan itseämme työllä. Työ saa olla tärkeää mutta se ei saa merkitä kaikkea.
Mikä on sinun elämäsi tarkoitus?
Todella raskas työpaikka, paljon vastuuta ihmisistä ja työyhteistöstä, mutta aina liian vähän aikaa ja työntekijöitä. Paljon vaatimuksia ja halusin tehdä työni hyvin. EN ole mikään hikipinko ylisuorittaja, mutta totta kai nautin siitä, että hoidan hommani kunnolla. Töissä oli kamalaa, kun koskaan ei tiennyt milloin joutuu tekemään hutaisten tai jättämään asioita hoitamatta, kun ei ole riittävästi väkeä. Koko päivässä ei ollut yhtään lepohetkeä, jatkuvasti sai olla skarppina ja puhelin soi ihan jatkuvasti.
Aloin saada ahdistuskohtauksia, yöunet menivät, työteho alkoi laskea, kotona itkin tai menin työpäivän jälkeen vain nukkumaan jne. ONNEKSI ONNEKSI ONNEKSI tulin raskaaksi ja pääsin pois tuolta! Fyysiset oireet alkoivat helpottaa nopeasti, henkinen stressi työpaikan olosuhteista rassasi pitkään, etenkin kun ensin ei saatu sijaista ja sitten kun sijainen löytyi, ei hän kuulemma ollut kovin hyvä. Työkaverit ovat tosi mukavia ja siksiki huolehdin.
Nyt olen ollut tuolta pois 8 kk ja jos siellä ei ole mitään muuttunut äitiysloman aikana, niin en helvetti soikoon VOI mennä takaisin. Tyhmä kun olen, niin haluaisin, sillä ko. työ on minulle tärkeä ja työkaverit ihania, mutta vaatimukset ovat liikaa työntekijäkapasiteettiin nähden ja yksi toisensa jälkeen uupuu ja jää saikulle, vaihtaa työpaikkaa tai lähtee virkavapaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mättää, kun jo 30 vuotiaat ovat loppuunpalaneita? Onko ihmisen psyyke nykyään niin pirun heikko, vai miksi ei jakseta? Se on selvää, että nykypäivän työelämä on kovaa, mutta balanssi tehokkuuden ja sopivan työvälinpitämättömyyden välille on vaikea.
Puoli vuotta meni nukkuessa, vuoden verran kesti toipua masennuksesta ja ahdistuneisuudetsa. Nyt haen uudelleenkoulutukseen, vanhaan työhöni en voi enää palata, se ei sovi minulle.
ota niin paljon aikaa itsellesi ja satsaa omaan hyvinvointiisi. Onko sinulla lääkitystä/keskusteluapua? Mitä asioita pitää muuttaa ennenkuin uskot voivasi palata takaisin töihin? Sinun pitää oppia tuntemaan omat tunteesi, ei toimia sen mukaan mitä sinulta odotetaan. Osaatko sanoa ei?