Te jotka syötte mielialalääkkeitä: Millaisessa tilanteessa olette aloittanee lääkkeen käytön?

Kahdessa erilaisessa tilanteessa: vuosia kyteneen masennuksen jälkeen sekän akuutissa elämän kriisitilanteessa. Huomasin, että lääkkeet auttoivat akuutissa tuskassa selvästi enemmän kuin "normaalissa" masennustilanteessa.

kehittyi pikku hiljaa vuosien saatossa. oireilin pienesatä pitäen ja vasta aikuisiällä tilanne meni niin pahaksi että jouduin sairaalaan ja aloitin lääkityksen. Viimeiset 2 ½ vuotta olen syönyt lääkettä ja voinut hyvin..

masennus. Lääkkeellä sen jälkeen vajaa pari vuotta ja nyt noin puoli vuotta ilman.



Vielä kuitenkin pinnistelen itseni kanssa, mutta kohti parempaa kuitenkin.

noin 15 vuotta, ennen kuin aloitin lääkityksen. Nyt olen syönyt mielialalääkettä pari vuotta, ja olo alkaa olla aika hyvä. Rinnalla käyn terapiassa.

aloitin synnytyksen jälkeen kun oireilu oli liian voimakasta ja alkoi tulla psykosomaattista oireilua liikaa eikä nukkumisesta tullut mitään.

oli takana vaikea koulukiusaamistausta ja voimat loppuivat 19 vuotiaana. olin kiltti tyttö enkä halunnut ketään huolestuttaa, siksi masennus pääsi vaikeaksi ja oli useita vuosia kun en oikeasti halunnut elää mutta kilttinä tyttönä en voinut tehdä äitiä onnettomaksi. lääkkeet eivät minua parantaneet, tulin "turraksi" tilanteeseeni, ei ahdistanut niin paljoa mutta eivät myöskään ilon tunteet tuntuneet enää missään. pitkän aikaa vaan söin niitä pillereitä. nyt ilman lääkitystä olen saanut takaisin vihdoin oman persoonallisuuteni, hauskan iloisen tyypin jolla on jop seksuaalisuus =)

Auttaa jaksamaan arjen kanssa!



Huom! Ei tarvitse olla "masentunut",että syö lääkkeitä! UUpumukseen määrätään samoja lääkkeitä.