Lue keskustelun säännöt.
Ryhtyäkö etä-äidiksi tässä tapauksessa?
10.04.2010 |
Meillä on mieheni kanssa ero auttamattomasti edessä (mieheni löysi uuden) ja pohdin/pohdimme lasten asumisjärjestelyjä. Lasten kannalta paras olisi, että jäisivät vanhaan taloomme ja näin ollen minusta tulisi etä-äiti.
Periaatteessa tämä olisi ihan ok, koska mies pystyy organisoimaan työnsä niin, ettei lapsia tarvitse viedä hoitoon ja pariksi päiväksi, joina hoitoa tarvitsevat voi palkata vaikka lastenhoitajan. Tämäkin ihminen olisi lapsille jo ennestään tuttu. Lisäksi mies on viime vuosina hoitanut/ollut lasten kanssa enemmän johtuen minun työstäni.
Jos taas lapset asuisivat minun kanssani niin ensinnäkin joutuisivat lähtemään tutusta kodista ja menemään hoitoon ym. Muutoksia tulisi siis paljon enemmän.
Näkisin lapsiani kuitenkin todella paljon enkä heitä missään nimessä hylkäisi, vaikka isällään asuisivatkin.
Eniten tässä mietityttää tuo miehen uusi nainen. Mies on luvannut, ettei esittele tätä uutta naistaan lapsille ennen kun tietää, että heidän suhteensa voisi kestää pidempäänkin. Haluaisin luottaa siihen, että mies pitää sanansa, mutta entä sitten, jos ei pidäkään? Lapsemme eivät tässä lähiaikoina kaipaisi enää enempää mullistuksia elämäänsä, varsinkaan kun nuorimmat ovat vielä pieniä.
Kommentit (12)
Lapset tulevat olemaan minulla suurin piirtein puolet kuukaudesta molemmilla, miten se riippuu paljolti minun töistäni.
ap
Missä ne sitten tapailisi jossei miehen kotona? Tai sitten lapset joutuvat hoitoon aina treffien ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies rikkoo lupauksensa jos rikkoo, minkäs sille voi sitten. Koitat vaan omalta osaltaan huolehtia siitä (lasten takia siis), että heidän suhde ei vahingossa oman toiminnan takia paljastu lapsille (vaikka isovanhempien möläytyksenä tms.) ennen aikojaan. Mutta et sinä voi täysin vaikuttaa siihen ketä miehesi lapsille esittelee, voitte puhua ja sopia ja voit pyytää miestä vaikka kertomaan kun aikoo lapsille uuden naisen esitellä.
lapset jäävät isälleen. Heräsi silti lisäkysymyksiä:
- miksi automaattisesti se olet sinä, joka lähdet kodistanne? Jos sinä jäisit kotiinne lasten kanssa ja mies lähtisi, ja sinä jäisit siis lähivanhemmaksi?
- Entä yhteishuoltajuus niin, että hommaatte "poikanmiesboksin", jossa vuorollanne asutte ja toinen on lasten kanssa nykyisessä asunnossanne? Siten lapsien ei tarvitsisi lainkaan reissata, vaan saisivat elää omassa kodissaan jatkuvasti. Tämä ei pelaa tietenkään enää, jos mies perustaa uusperheen uuden kumppanin kanssa (tai sinä), mutta näin alkuvaiheessa vähentäisi shokkia lasten kannalta.
Jos ylipäänsä luotat mieheesi vanhempana ja uskallat jättää lapset hänelle, miksi mietit enää, pitääkö miehesi sanaansa uuden naisystävänsä suhteen? Tuskin miehesi mikään idiootti on, ja uuden suhteen pysyvyys on aina SILTI (vaikka se kuinka näyttäisi vakaalta ja pitkäaikaiselta) loppupeleissä vähän ns. tuurista kiinni.
lasten silmistä kauaa, se on varma. Parempi laittaa lapset hoitoon, ja muuttaa sinun kanssasi. Ovat sitten isällään, kun sulla on työreissuja.
tuo järjestely kuulostaa ihan hyvältä. etenkin, kun isä kerran on lasten kanssa enemmän ollut. mikään, ei siis niin mikään, estä lapsia asumasta isällään enimmän osan ajasta.
minä en liikoja pohtisi tuota toista naista. he muuttavat yhteen, jos muuttavat ja lapsesi tulisivat hänet näkemään, vaikka luonasi asuisivatkin, niinä viikonloppuina kun lapset isällään olisivat.
teidän kannattaa vain todella tarkkaan miettiä tapaamiset valmiiksi, jottei niistä pitemmän päälle syntyisi ongelmia. siinä vaiheessa kun miehesi uuden naisen kanssa yhteen muuttaa, tulee tämä tilanne täysin uutena tälle naiselle, vaikka hänellä olisi omiakin lapsia ja vielä enemmän, jos heitä ei ole. se voi tuntua alkuun kivalta kotileikiltä, mutta jossain vaiheessa nainen kuitenkin väistämättä väsyy ja siinä vaiheessa voi olla, että tapaamisia aletaan muutella jos niistä ei ole olemassa sitovaa sopimusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun minä en pysty maksamaan miestä ulos talosta ja lisäksi mies on ollut enemmän lasten kanssa niin heidän arkensa muuttuu vähemmän, jos lapset jäävät isälle. Minusta tuntuu pahalta jo ajatuskin, että pitää olla lapsista, erityisesti nuorimmasta (taapero) erossa, mutta eiköhän se ole parempi, että minä kärsin kuin että lapset kärsivät enempää kun on pakko.
Tuo "poikamiesboksi" tuskin toimisi, en usko, että sopeutuisin soutamaan kahden kodin väliä, tulisi vaan univelkaa kun ei olisi "omaa" kotia, jossa nukkuisin hyvin.
No kyllä minä mieheeni luotan isänä, lapsiaan on aina hoitanut mielellään ja on todella hyvä isä. Tiedän senkin, etten voi sitä estää, jos mies esittelee uuden naisensa lapsille "liian" pian ja eniten siinä pelkään sitä, että lapset ehtivät kiintyä tuohon naiseen ja sitten he eroavat niin taas kokevat yhden menetyksen. Tietysti tämä riski on olemassa, vaikka mies esittelisi uuden naisensa myöhemminkin, mutta sillon lapset olisi ainakin vähän ehtineet toipua erostamme.
Tapaamiset kirjaamme kyllä paperille ja on sovittu, että ne on voimassa aina vuoden kerrallaan. Tämä siksi, jos jossain vaiheessa syystä tai toisesta joku lapsista haluaa muuttaa luokseni ym, niin silloin tämä on mahdollista tai jos elämäntilanne muuttuu muuten tmv.
ap
lapset jäävät isälleen. Heräsi silti lisäkysymyksiä:
- miksi automaattisesti se olet sinä, joka lähdet kodistanne? Jos sinä jäisit kotiinne lasten kanssa ja mies lähtisi, ja sinä jäisit siis lähivanhemmaksi?- Entä yhteishuoltajuus niin, että hommaatte "poikanmiesboksin", jossa vuorollanne asutte ja toinen on lasten kanssa nykyisessä asunnossanne? Siten lapsien ei tarvitsisi lainkaan reissata, vaan saisivat elää omassa kodissaan jatkuvasti. Tämä ei pelaa tietenkään enää, jos mies perustaa uusperheen uuden kumppanin kanssa (tai sinä), mutta näin alkuvaiheessa vähentäisi shokkia lasten kannalta.
Jos ylipäänsä luotat mieheesi vanhempana ja uskallat jättää lapset hänelle, miksi mietit enää, pitääkö miehesi sanaansa uuden naisystävänsä suhteen? Tuskin miehesi mikään idiootti on, ja uuden suhteen pysyvyys on aina SILTI (vaikka se kuinka näyttäisi vakaalta ja pitkäaikaiselta) loppupeleissä vähän ns. tuurista kiinni.
Nimittäin pari vuotta sitten minusta tuli etä-äiti. Meillä oli myös tilanne että lapset jäi isän luo asumaan ja minä muutin pois.
Kaikki meni hyvin niin kauan kunnes uusi nainen muutti sinne ja sen jälkeen alkoikin tapahtua. Minun ja exän välit meni piloille, meidän lapset olivat siellä vain tiellä ja mies halusi omista lapsistaan eroon. Noh, nyt molemmat lapset asuvat minun luonani, mutta hankalaa tämä on, juuri oman työni takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varsinkaan pientä taaperoa. Kyllä lasten paikka on äidin luona, sanotte mitä tahansa!
Tai siis lunastamaan mieheltä sitä puolikasta? Kyllä pankista saa lainaa, jos sulla kerran vakityö on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olleet isänsä kanssa enemmän? Miksi sinusta isä ei voisi olla lähivanhempi? En ymmärrä, miksi aina äidin on oltava se lähivanhempi hinnalla millä hyvänsä.
etkö pysty millään sitä asuntoa ostamaan Tai siis lunastamaan mieheltä sitä puolikasta? Kyllä pankista saa lainaa, jos sulla kerran vakityö on.
eli, jos äidille sopii ruveta etä-äidiksi, niin se on oikeinkin hyväksyttävää... mutta jos mies ehdottaa, että isä olisi lähivanhempi, niin mies joutaa hirteen.
Veikeää ;)
Missä ne sitten tapailisi jossei miehen kotona? Tai sitten lapset joutuvat hoitoon aina treffien ajaksi.