Menee hermot miehen pelaamisen kanssa.

niin sammutat koneen ja toteutat uhkauksen jos ei homma mee perille.

vaan myös se aika mitä mies peleihin käyttää.



Toki miehellä on oikeus "harrastukseensa" ja mulla on oikeus hiljaiseen kotiin kun lapset menee nukkumaan, mutta mikä on se aika minkä voin vaatia että on vielä kohtuullista?

Parisuhde ei ainakaan näin enää parane. Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan että ero alkaa olemaan varteenotettava vaihtoehto

Yksi suhde meni pilalle juuri tuon pelaamisen takia. EI se miksikään muutu. Se on riippuvuus kuten huumeet tai seksi.



Jos nettiliittymä on sinun nimissä, irtisano se ja ota itsellesi salaa mokkula.

ensin oli valveilla kahteentoista, myöhemmin yhteen ja vähitellen kahteen. Herään keskellä yötä ja käyn laittamassa koneen kiinni. Sanomattakin selvää että vuorovaikutusta ei enää välillämme ole. Teen omia juttujani ja vuosien kuluessa sopeutunut tähän. En laske olevani parisuhteessa. Syitä ettei erota, on monia.



Mies pakenee jotain pelien maailmaan. Omia ajatuksiaan, raskasta perhe- elämää, minua? ei tarvitse ajatella arkisia huolia siellä..

tiedän tilanteen,sillä meillä sama juttu. Ääni kovenee ja tunnnit vierähtää kahden laosen isällä tuosta noin vaan. Kehtaa ärsyyntyä, jos häiritään eli ts. jos vauva itkee tai muuta. Pelaa yöllä myös ja sitä onkin kiva kuunnella, tietää itsekin pelin tapahtumat kun kuluu muka-hiljaista kiroilua ja sähinää. Sitten paukkuu huonekalut ja lopuksi hajotetaan peli. Sama toistuu seuraavana päivänä. Ja taas. Ja taas. 9-vuotiaasta pojasta on tulossa hyvää vauhtia samanlainen. Yhden yöllisen infernaalisen saarnan jälkeen tilanne hiukan rauhottui, mutta taas ollaan samassa. Enää ei ole muuta mahdollisuutta kuin käyttää se kortti, minkä jouduin jo vetämään esiin....

Itselläni sama ongelma! Alkuraskauden aikana mies sai pitää viimeiset lanit (kutsutaan kavereita kylään ja kaikki pelaa). Mä sanoin, että sitten menevät aikasin nukkumaan, koska mä tarviin unta ja piti vielä herätä aikaseen. Eivät sitten menneet vaan herättivät mut monta kertaa...lopulta menin huutamaan pelkkä pyyhe päällä näille nuorille miehille, että nyt jos kämppä ei hiljene 10 minuutissa niin mä revin joka ikisen sähköjohdon irti seinästä. Tuli hiljasta vaan mieheni sai drama queen kohtauksen kun olin hänet kavereiden edessä nolannut.



Nyt kun lapsi on syntynyt tämä pelaaminen jatkuu edelleen, useampi tunti menee vuorokaudessa ja minä olen lapsen kanssa kahden...ei hirveesti tunnu parisuhteelta vaan olen yksinhuoltaja yksin yhdessä! Kohtalotovereita?



Mieheni siis 23 ja itse olen 26.

ja varmaan tajuatte, että saan pultin kuullessani sanonnan "Miehet ovat ikuisia pikkupoikia"! Jos näin on oltava niin sitten saa olla yksinäinen pikkupoika! Ja tää on suhteellisen uusi juttu, ei tosiaankaan ollut tuollainen kun tavattiin 15 vuotta sitten...Enpä olisi osannut aavistaakaan, mitä tuleman pitää.

mutta pelit vaan vie mukanaan ja sitä on vaikea lopettaa. Meillä pelataan molemmat mieheni kanssa tietokoneella ja pleikalla(ei tosin noita pelejä mutta silti) ja ei huomaakaan kun onkin kello jotain 3 yöllä...Mieheni on 38v. ja minä 34v.

Mutta meillä tuo pelaaminen ei haittaa muuta elämää joten se ei haittaa.

Mutta en minäkään tuollaista käytöstä sietäisi joten asia täytyy ottaa puheeksi ja miehesi täytyy ymmärtää ettei tuo sovi.

Kamala kun menee tämmöiseksi että toiselle ei ole mitään asiaa kun ottaa niin päähän :(

Jaksanko tätä vielä 30 vuotta?

.Mies 35v.pelaa yöt nettipelejä luurit päässä ja puhua kailottaa kovaan ääneen.Kerran jo raivostuneena kävin sammuttamassa pelikoneen kesken pelin..mieli tekis heittää koko helvetin pelihärpäke seinään.

Niin, ehkä kuitenkin kannattaa katsoa sinne peiliin myös?

Homma kun ei ihan ole kuitenkaan parisuhteessa ja aviossa tai avoliitossa yhden asia vaan tarvitaan kaksi, on niin helppo syyttää sitä miestä pelaamisesta, enemmin sen syyttelyn sijasta ottaa härkää sarvista ja katsoa peiliin ja miettiä myös omaa osuuttaan ja sitä tekeekö itse parisuhteen ja avioliiton eteen tarpeeksi ja ylipäätään onko suhteessa keskustelua vaiko täysin kuollu tilanne.

Tunne aikamonta pariskuntaa ja osassa lapsien tulon jälkeen naisen ajatusmaailma ja toiminta on muuttunut radikaalisti (esim. että ei enää kiinnosta se tiettykään asia) ja monesti ei edes miehet ole pelaavia tyyppeja saati yökyöpeleitä tämän suhteen.

Kyllä sitä voi ja pitääkin vähän nyt katsella peiliin eikä yksipuolisesti syytellä vaan sitä pelaavaa miestä.

Hommasta pitää keskustella ja selvittää miksi näin on eikä siinä auta se, että netti pistetään poikki tai otetaan oma "salainen" mokkula (ihan oikeasti, luuletteko, että mies tai se toinen osapuoli on niin tyhmä, että a) ei osaa hankkia itselleen nettiä b) ei huomaa, että teillä on netti.

Täällä olevat kirjoitukset osoittavat melko hyvin sen, että oma pesä ei taida asiassa ole ihan puhtoinen.

Toki myös siinä miehessä voi ja onkin asiat pielessä jos pitää aamuyöhön pelailla joka päivä (viittaa addiktion mikä nyt ei ole ihan tervettä elämän kannalta).

Meikä pelaa ja vaimo ei siitä ole moksiskaan, joskus voi mennä myöhään mutta yleensä ei, kotiaskareisiin ja yhteiseen hyvään teen osani ja myös vaimoa huomioiden muutenkin, ei ole ongelmia ja asioista keskustellaan jos on tarvis.

Ilmeisesti hyvin monesti ongelmat johtuvat vain siitä, että ei osata keskustella ja myös siitä, että parisuhde perustuu puhtaasti fyysiseen mieltymykseen, mitä enemmän suhteessa on myös kaveruutta, ystävyyttä ym. sen fyysisen puolen lisäksi, sen kestävämpi on liitto kahden ihmisen välillä.

Perheellinen mieskö tommosta touhuaa?!?! Oikeesti, jotain rotia. Pistä osallistumasn perheen touhuihin tai eria. En katselis sekuntiakaan,täys pentu