Jarjestetty avioliitto ei ole mikaan hullu ajatus

vaikka avioliitto olisikin ollut järjestetty.



Isäni seurusteli nuorempana mieheni äidin kanssa, olemme tunteneet toisemme vauvasta asti. Kun olimme pieniä, vanhempamme tekivät piloillaan naimakaupat meistä - tiesimme tästä vasta häidemme jälkeen :)

itse kuitenkin ottaisin tavallisen avioliiton järjestettynä eli jos ja kun ongelmia tulee niin on asenteella, että näistä selvitään ja yhdessä ollaan aina eli ero ei olisi vaihtoehto. minusta tärkeintä on löytää puoliso, jonka kanssa on yhteiset arvot ja jonka kanssa tulee toimeen, kaikki muu menee sitten siinä sivussa. rakkaus ei koskaan kestä samanlaisena huumana kuin se alussa oli, joten miksi ei opettelisi elämään toisen ihmisen kanssa, vaikka tunteet hupenisivatkin. järjestetyssä avioliitossahan on kyse juuri tästä eli toista kohtaan ei ole tunteita kun naimisiin mennään, mutta silti opitaan elämään yhdessä ja hyväksytään toinen sellaisena kuin hän on, eikä oteta eroa vaihtoehdoksi.

että järjestetyissä avioliitoissa otettaisiin puolisoiden luonteet huomioon. Järjestetyt avioliitot kuuluvat yhteisöihin, joissa individualismi katsotaan pahaksi ja jokaisen (varsinkin naisten) oletetaan uhrautuvan tarpeen tullen yhteisön rauhan säilymiseksi. Toisin sanoen, jos sattuu huono mies, joudut sen kanssa elämään ja sulkemaan mölyt mahaasi.

Mielestäni ei ole mitään pahaa siinä, että antaa itsensä rakastua vasta naimisiin mennessään. Ja vaalii sitten tuota suhdetta koko ikänsä. Taatusti parempi tapa kuin meidän ns. intohimoavioliitot, jotka natisevat liitoksissaan jo melkein heti alettuaan.

Tosielämässä tällaisia "vauvasta asti seuraamisia" on perinjuurin harvassa. Yleensä järjestetyissä avioliitoissa taustalla lienee poliittinen pyrkimys, eli yritetään kohottaa perheen/suvun sosiaalista tilannetta avioliiton avulla. Uskon, että pariskunnan keskisellä kemialla ei ole tässä asiassa paljoakaan merkitystä.



Ihan kaunis ajatus siis, mutta ikävä tosiasia on, että kaikkien kanssa ei tule hyvällä tahdollakaan toimeen. Olisi se aikamoista yrittää jakaa elämää ihmisen kanssa, joka ärsyttäisi/kuvottaisi/tylsistyttäisi heti alkumetreiltä lähtien.

Tosielämässä tällaisia "vauvasta asti seuraamisia" on perinjuurin harvassa. Yleensä järjestetyissä avioliitoissa taustalla lienee poliittinen pyrkimys, eli yritetään kohottaa perheen/suvun sosiaalista tilannetta avioliiton avulla. Uskon, että pariskunnan keskisellä kemialla ei ole tässä asiassa paljoakaan merkitystä. Ihan kaunis ajatus siis, mutta ikävä tosiasia on, että kaikkien kanssa ei tule hyvällä tahdollakaan toimeen. Olisi se aikamoista yrittää jakaa elämää ihmisen kanssa, joka ärsyttäisi/kuvottaisi/tylsistyttäisi heti alkumetreiltä lähtien.

Ketaan ei pakoteta naimisiin jos kemiat eivat kohtaa.

Kirjoituksessasi uskot ja luulet mutta et nay tietavan.

Mielestäni ei ole mitään pahaa siinä, että antaa itsensä rakastua vasta naimisiin mennessään. Ja vaalii sitten tuota suhdetta koko ikänsä. Taatusti parempi tapa kuin meidän ns. intohimoavioliitot, jotka natisevat liitoksissaan jo melkein heti alettuaan.