Käsi sydämellä, oletko ollut koko äitiysloman- ja vanhempainvapaan vain vauvan kanssa?
Tuosta toisesta ketjusta tuli tämä mieleen, jossa yksi "viisas" sanoi, että vanhempainvapaa on sitä varten, että vanhemmat hoitavat vauvaa eikä sitä saa lykätä millon kellekin mummolle. Tämän johtopäätöksen tämä kirjoittaja teki kun ap kertoi aloituksessa, että heidän isommat lapset ovat olleet muutamia tunteja isovanhemmilla kerran viikossa tai kahdessa ja myöhemmin paheksui kun ap oli palannut harrastuksensa pariin isompien ollessa 3kk ikäisiä.
Todellako täällä on monikin sitä mieltä, että äidillä ei saa olla mitään omaa elämää ja että äitiys- ja vanhempainvapaa pitää olla vain vauvan kanssa eikä käydä missään yksin tai antaa isovanhempien hoitaa vauvaa?
Minulla ihan varmasti hajoais pää, jos en koskaan pääsis 10kk aikana minnekään yksin. Saa kivittää, minä nimittäin olen palannut harrastukseni pariin kun vauva ollut 2kk ja vauva ollut joko isänsä tai anopin kanssa sen 2-3tuntia, jonka olin poissa.
Jos näin ajattelee monikin niin en todellakaan ihmettele, että eroja tulee paljon.
Kommentit (15)
Kun on useampia lapsia, niin tuollainen "täydellinen vauvalle omistautuminen" on sula mahdottomuus. Meillä ainakin isommat lapset harrastaa ja ovat kuitenkin alle kouluikäisiä, joten heitä on harrastuksiin kuljetettava. Tottakai itsellänikin on omat harrastukseni, jotka pitävät minun virkeänä. Kauppareissut hoituu huomattavasti helpommin ilman vauvaa jne.
Meillä ei ole isovanhemmat niin lähellä, että viikottain tai usein edes kuukausittain pääsisivät auttelemaan, joten mieheni kanssa vuorotellaan lasten hoidossa. Yhteistä aikaa meillä on illalla lasten jo mentyä nukkumaan.
Ei äitiysloman tarkoitus suinkaan ole sitoa äitiä vauvaan.
ja hoitaa aina itse ja isäkin on vaan pikku apulainen, joka voi välillä auttaa, mutta eihän isälle lasta voi luottaa kun vain minä osaan kaiken tehdä niin kun pitää. Eikä tietenkään ennen vuoden ikää lasta isovanhemmille, hehän voivat pilata vauvan kun eivät osaa hoitaa niin hyvin kun minä. Tämän käsityksen olen saanut täällä av:lla, tosin itse en noin ajattele.
Meillä on isä jäänyt kotiin aina vauvan ollessa 4-6kk ja minä olen palannut töihin ja jo ennen tuota isä on ollut tasavertainen vanhempi eikä mikään apulainen ja isä osaa hoitaa samalla tavalla kun minä, paitsi imettää ei voi. Ja kummeilla tai isovanhemmilla vauva on ollut ekan kerran tunnista muutamaan tuntiin ollessaan 3-5kk ikäinen. Yökylässä yhden yön lähempänä 1v ikää. Nyt meidän neljä lasta ovat jo yli 10v eivätkä ole kärsineet tästä yhtään vaan heillä on läheinen suhde niin minuun kuin isäänsäkin.
äitiysloma ja vanhempainvapaa on sitävarten että lapsi voi olla mahdollisimman paljon vanempansa kanssa, eikä joudu olemaan pitkiä aikoja esim. päiväkodissa. Vanhemmat myös jaksavat paremmin lapsen kanssa ne alkuajat, kun ovat "vain" lasta varten, eivätkä töissä. Ja esim. imetys on huomattavasti helpompaa jos on lapsen kanssa kotona, kun että olisi töissä :p
Mutta siinä missä työssä olevt vanhemmat, niin myös kotona olevat, tarvitsevat omaa aikaa aina sillointällöin. Enkä tällä tarkoita sitä että käytäisiin joka ilta baarissa ja sysätään lapsi isovanhemmille. Vaan parisuhteen hyvin voinnin ja oman jasamisen kannalta on päästä irti lapsesta kerran pari viikossa tunniksi tai muutamaksi
Minusta on kummallista hankkia lapsia ja sitten huutaa, että haluan oman elämän!
Siinähän se oma elämä on, yhtäkkiä parisuhde muuttuu perheeksi ja pitää ymmärtää olevansa vastuussa jostain pienestä olennosta, joka ei olekaan samanlainen kuin vauvalehtien kuvissa. Huutaa ja itkee, vaikka mitä tekisi.
Jokainen aikuinen saa tehdä ihan mitä tahansa, mutta kannattaa muistaa, että se lapsi ei halunnut teille, te halusitte lapsen. Siksi vanhempien elämän on tarkoituskin muuttua - ei vankilaksi vaan lapsiperheen elämäksi. Siihen kuuluu sekin, että ei enää voikaan aina tehdä juuri niin kuin itsestä on kivaa.
MInä halusin lapsen meidän perheeseen, en mummoloihin! Jos joku toinen ei halua olla oman lapsensa kanssa, ei se minulta pois ole. Siksi en ymmärrä niitä, joiden mielestä minun valintani olla onnellinen lapseni kanssa on jotenkin pois heidän lapsiltaan. Menkään ja harrastakaa, viekää lapset mummolaan. Minä keskityn nauttimaan tästä hetkestä, lasten lyhyestä lapsuudesta.
Valinta olla lapsensa kanssa on ihan yhtä hyvä kuin valinta viedä lapsensa pois.
Lapsi oli hoidossa ensimmäisen kerran 11kk iässä.
Ei huolinut koskaan pulloa, ei tämän vuoksi olisi ainakaan alle 6kk ikäisenä voinut hoitoon mennä/jäädä. Muutenkaan ei oikein ollut mitään tarvetta laittaa hoitoon. Ei olla miehen kanssa kumpikaan mitään kovin meneviä ihmisiä, iltaisinkin tykätään nyhvätä yhdessä sohvalla leffojen parissa. Enkä itse osannut oikein yksin edes mennä mihinkään, viihdyn paikoissa missä voidaan olla yhdessä koko perhe. Lisäksi olin ensimmäisen vuoden niin väsynyt etten edes halunnut lähteä minnekkään.
Lapsi oli 11kk ikäisenä vanhemmillani, kun juhlittiin miehen kanssa kahdestaan hääpäivää.
En kuitenkaan ole missään tapauksessa tuota mieltä että vanhempainvapaa on sitä varten, että ollaan vain vauvan kanssa eikä saisi hoitoon laittaa tai jättää isän hoiviin! :D
Saa olla "omaa elämää"! Ei siinä ole mitään pahaa että lähtee itse harrastamaan tms. Ihan mikä kenestäkin tuntuu hyvältä :)
, ja pisin aika mitä hänestä olen ollut erossa, on puolitoista tuntia. Kieltämättä pää on meinannut pari kertaa hajota, sillä tyttömme ei todellakaan ole niitä ns. perustyytyväisiä tapauksia. Isovanhempiensa hoidossa on ollut peräti kaksi kertaa (1/2 tuntia ja 10 min.), mutta nekin olivat yhtä huutoa :/
Musta ei pidä liioitella ja sanoa, että heti jos äiti haluaa jotenkin säilyttää entisen minänsä ja elämänsä niin ei olisi pitänyt tehdä lasta ollenkaan.
Terveellä itsetunnolla varustettu aikuinen ihminen ymmärtää, että hänellä on oikeus ja velvollisuus pitää huolta myös omasta jaksamisestaan ja persoonastaan. Tietysti vauva ja uusi elämäntilanne asettaa rajat, ehkä harrastusta pitää esim. vähentää tai joku kerta se voi peruuntua kokonaan, mutta vaikka äitiys on varmasti kenen tahansa äidin ehdottomasti tärkein tehtävä, ei sen tarvitse viedä ajasta ihan 100 prosenttia.
Vaikka äiti kävisi pari kertaa viikossa jumpassa on se silti sen lapsen kanssa 24/7 koko sen muun ajan.
Musta ihmisiltä on hävinnyt kohtuullisuuden taju ja se on kateus mikä saa syyllistämään toisia. En itsekään käsitä tyyliin Minea Blomqvistia joka treenaa 5-6 h päivässä ilman aivan pientä vauvaansa, mutta en myöskään sitä että äiti pitää itseään ja symbioosia niin jalustalla, ettei irtoa puoleksitoista tunniksi jumppaan silloin tällöin. Eläminen vain ja ainostaan joka sekunti äitiydelle ja lapselle on ihan yhtä hakoteillä kuin entisen elämäntavan jatkaminen sellaiseen lapsen syntymän jälkeen.
Joitain tunnin lenkkejä oon juossut ilman vauvaa, vauva oli sen ajan isänsä kanssa, mutta monella lenkilläkin vauva oli kärryissä mukana. Musta oli ihan kivaa olla vauvan kanssa, isommat lapset ovat jo koululaisia.
että äidin pitäisi hoitaa vauvaansa itse 24/7. Lisäksi hänen täytyy pitää huolta ulkonäöstään, käydä kampaajalla, kosmetologilla ja pitää rakennekyntensä siistinä. Kuntosalilla ja jumpassakin on käytävä, ja lenkillä muutaman kerran viikossa.
Vauvaa ei tietenkään saa ottaa mukaan häiritsemään muita ihmisiä. Hoitoapua ei saa käyttää eikä vauvaa jättää isänkään hoidettavaksi vaan hyvä äiti hoitaa vauvansa itse aina ja koko ajan :)
Mutta mites hoidat itse koko ajan? En minä ainakaan vauvaa ota mukaan kampaajalle, lääkäriin ym. vaan vauva on sillon isänsä kanssa. Lievä mahdottomuus, mutta ainakin av-mammat näyttävät pystyvän mahdottomuuksiin.
että äidin pitäisi hoitaa vauvaansa itse 24/7. Lisäksi hänen täytyy pitää huolta ulkonäöstään, käydä kampaajalla, kosmetologilla ja pitää rakennekyntensä siistinä. Kuntosalilla ja jumpassakin on käytävä, ja lenkillä muutaman kerran viikossa.
Vauvaa ei tietenkään saa ottaa mukaan häiritsemään muita ihmisiä. Hoitoapua ei saa käyttää eikä vauvaa jättää isänkään hoidettavaksi vaan hyvä äiti hoitaa vauvansa itse aina ja koko ajan :)
että aloitan lääkäriltä luvan saatuani liikunnan, 2-3 krt viikossa pari tuntia kerrallaan. Vauvan isä tai isovanhemmat hoitaa. Tämä on ihan lääkärin määräys, ja itsekin ymmärrän, että viimein on aika ajatella terveyttäni eikä aina luopua liikunnasta ja terveellisestä syömisestä jonkun muka tärkeämmän jutun takia kuten olen tähän asti tehnyt.
saa olla omaa elämää, vaikka perheessä olisi vauvakin. Ihan suotavaakin, ettei täysin käperry siihen lapsen hoitamiseen, niin on sitten vielä ystäviä jäljellä ja järki tallella kun vauvavuosi on ohi.
Isovanhemmat eivät ole vauvaamme hoitaneet, koska asuvat satojen kilometrien päässä, mutta kyllä näinkin pärjää. Välillä toinen vanhemmista voi ottaa omaa aikaa ja harrastaa vaikka urheilua tai mitä nyt haluaakaan.
Yritin toki pitää yllä omaa elämää, mutta en vaan jaksanut, kun vauva valvotti yöt.
Ja nyt en vaan muuten saa itsestäni irti. Kyllä olisi lapsillekin kivempi, että äidillä olisi elämä, mutta ei nyt just vaan jaksa.
Kirjoitustyylistä päätellen kyseessä oli sama idiootti, joka vastaa jokaiseen ketjuun, jossa jollain on vaikeaa ja joutuu tekemään päätöksen, joka on eri miten ihmiset yleensä toimivat. Yleensä hän kertoo miten kaikkeen voi varautua ja että mikään ei muka ole sattumaa, jopa syöpä tämän kirjoittajan mielestä on oma vika. Ja jos kyseiselle kirjoittajalle vastaa niin inttää takaisin jotain ihan muuta.
Meillä isoäiti ehdottomasti haluaa lasta luokseen, ja lapsi siellä myöskin viihtyy. Tosin vasta nyt päälle yksivuotiaana (lapsi nyt n. puolitoista vuotta) on pidempiä aikoja siellä ollut ilman meitä aikuisia, ja vasta viime talvesta lähtien olen ollut harrastuksissani parin tunnin (no satunnaisesti menee useampi tunti) pätkiä ilman lasta. Koen olleeni pitkään ja tiiviisti lapsen kanssa "symbioosissa". Vaikkakin toki kotona lapsi saa puuhailla itsekseenkin, en ole koko aikaa kyttäämässä vieressä, mutta yhtä kaikki en ole esimerkiksi vielä jättänyt lasta yöksi isovanhemmille hoitoon tai ollut itseasiassa edes yötä poissa kotoa, vaan aina olen ollut nukuttamassa lasta illalla. Vieraalla lapsi ei ole ollut ikinä hoidossa, aina joko kummitädin kanssa pari tuntia, isovanhemmillaan vähän pidempiäkin aikoja tai sitten isä on kotona lapsen kanssa.
Vanhempainvapaalla olen, mutta ei se mielestäni sulje pois omia menoja. Vanhempainvapaa on sitä varten, että lasta ei tarvitse panna päivähoitoon, ei sitä että koko ajan ollaan lapsessa kiinni.