Missä menee kiusaamisen ja huumorivittuilun raja?
Miten pitkään täytyisi huumorintajuisen ihmisen sietää? Tai pistää sen piikkiin, että kaikista ei tarvitse pitää ja se nyt vaan on hänen mielipiteensä ja ajatuksensa asiasta? Vai ihanko loputtomiin? Jos on fiksu niin hallitsee kyllä tilanteen ilman välien katkaisua tai kolmansia osapuolia?
Otetaan vaikka tällainen tapaus:
- Työkaveri arvostelee sinua ja tekemisiäsi, sekä sinulle suoraan että selän takana. Mitään mitä teet ei tunnu olevan hyvä, ne asiat joista itse olit ylpeä, hän kääntää surkeiksi ja paranneltaviksi mokiksi.
- Sinusta löytyy aina uusia huonoja puolia jotka kerrotaan sekä sinulle että myös kaikille muille työkavereille.
- Työkaveri pitää sinua "vähän sellaisena" ja "se nyt on vaan xxxxx" ja jättää sinut kutsumatta kokouksiin, on kuin ei kuulisi kysymystäsi esim. kokouksessa jne. Nauraa sinulle ja sanomisillesi ja tekemisillesi, mitätöi kaikkea tekemääsi ja sanallisia piikkejä satelee joka käänteessä.
- Kuittaa kaiken huumoriksi ja sinut huumorintajuttomaksi.
- Muut työkaverit ja pomo eivät tahtoisi sekaantua "teidän välisiin henkilökemioihin".
Kommentit (8)
huumorin kohteen huumorintajun loppuminen kertoo missä menee yli
Näin on. Mutta jos huumorin kohde aina vain ottaa iskut vastaan hymyssä suin, niin mistä iskijä voi tietää, että on keittänyt yli?
Ihmisillä on todella erilaiset sisäiset maailmat, siis TODELLA erilaiset. Jonkun mielestä harmiton herja on toisen mielestä täysin sietämätöntä kiusaamista. Tilannetaju on aikuisten välisessä kanssakäymisessä aina hyvästä; toisaalta siinä, ettei ota heittoja liian vakavasti, toisaalta siinä, ettei vittuile sellaiselle, joka ei pidä vittuilua hauskana.
Jos sinusta vittuilu menee yli, niin tee se selväksi vittuilijalle. Ensin kepeästi, sitten vähän enemmän tosissaan ja lopulta oikein vakavissasi. Jos ei vieläkään mene perille, niin puhu esimiehenne kanssa vakavasti, painokkaasti ja rakentavassa hengessä.
Asiat saadaan hoidettua. Pitää vain haluta hoitaa ne. Työilmapiiri on juuri sinun vastuullasi.
ole koskaan ymmärtänyt tuollaista huumoria joten kyllä laskisin tuon kiusaamiseksi...kysy siltä, että MIKÄ MÄTTÄÄ?
Eikä sellainen käy, että esimies ei tahdo sekaantua. Työpaikkakiusaamisen estäminen on työnantajan tehtävä ja siihen nyt on vaan sekaannuttava, vaikka ei tahtoisikaan liata käsiään ja vaikka se ei olekaan helppoa.
Keskustele esimiehesi kanssa ja kysy, miten hänen mielestään pitäisi toimia, että tilanne saataisiin ratkaistua.
ja pomo on tosi ammattitaidoton kun "ei sekaannu henkilökeimioihin" koska tuossa ei ole mistään henkilökemiasta kyse jos jotakuta ei kutsuta kokouksiin.
Muuten mä olen sitä mieltä, että yksi huono vitsi on huumoria, kaksi on hölmöyttä ja kiusaamista on sitten kaikki sen jälkeen kun kohde sanoo ettei tykkää. Mut tosiaan kokouksesta pois jättäminen ei ole edes huono vitsi.
Jos on samaa sukupuolta niin kuulostaa aika tyypilliseltä työpaikkakateudelta..oletko fiksu ja hyvä työntekijä?
Eli toisen käytökselle ei saisi vetää mitään rajoja. Kaikkea pitäisi ymmärtää. Tämä siis ihan kasvatuksessa, koulussa opettajan taholta, aikuisten keskuudessa, teinien keskuudessa jne. Luulen, että monet ahdistukset ja masennukset vältettäisiin kun ne rajat vedettäisiin. Se olisi etu sekä kiusaajaa että kiusattua kohtaan, tai sanotaanko nyt vaikka että väärin kohdeltua ja sitä joka kohtelee muita väärin.
Eli itse kyllä pistäisin tuolle stopin ja enkä todellakaan hyvällä katsoisi jos joku muu kohtelisi jotain muuta näin.
Itse asiassa noita joilla rajat on hämärtyneet on todella paljon. Niiden mielestä on oikeasti ihan normaalia huumorin ja oman mielipiteen varjolla kiusata muita.
ihminen tuo kiusaajasi. Yritä olla hänelle ystävällinen vähän aikaa ja kysele kuulumisia, ehkä hän kerjää huomiota jos elämässä menee huonosti. Jos ei muuta tapojaan, marssi työnantajan juttusille ja sano että rupeat ottamaan työsuojeluhallintoon yhteyttä jos ei rupea asiat muuttumaan.
ei loukkaa ketään. Heti jos joku loukkaantuu on raja ylitetty.
Vittuilu on taitolaji.