Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää onko oma mies se oikea?
17.06.2010 |
Olemme olleet yhdessä 10 vuotta, ja suhteemme on ollut aina hyvin tasainen. Edes alussa meillä ei ollut "kiihkeää alkuaikaa". Olen aina ajatellut, että suhteemme on vakaalla pohjalla ja rakastamme toisiamme.
Viimeaikoina tapasin miehen, jonka on mielestäni todella mukava ja voisin kuvitella, että meillä olisi paljon yhteistä. Hän on antanut ymmärtää, että hän pitää myös minusta ja mahdollisesti olisi valmis muuhunkin kuin pelkkään ystävyyteen.
Mitä teen?
Kommentit (16)
Mielestäni oikea ihminen toiselle on sellainen, joka jakaa elämänkatsomuksesi ja arvot kanssasi, koska silloin olette samoilla linjoilla ja ymmärrätte toisianne.
Mulla on sellainen nyt, eka mies oli vain komea ulkokuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kohdannut ja oltiin aika nuoria. Nykyinen on myös komea, mutta älykkäämpi. Olen onnellinen, mutta joskus kaipaan sitä vähemmän fiksua ;)
Oikeasti en kyllä haluaisi häntä arkeani jakamaan, mutta sänkyäni kyllä.
Fifty-sixty.
voimakkaita ja tulisia...mutta juuri sellaiset palavat nopeimmin loppuun.
Tasainen rakkauselämä on kaikkein parasta.
Jos on lapsia, heidän isänsä on elämäsi mies.
Jos ei ole lapsia, on niin, että jos et tiedä onko miehesi elämäsi mies, hän ei ole sitä.
jos päätät niin. Rakkaus on tahdon asia. Oletko alttarilla sanonut: "tahdon". Eihän sen tahdon pitäisi loppua. Et ole luvannut rakastaa, vaan olet luvannut, että tahdot rakastaa. Se on eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkkää hölynpölyä tuollainen. On useita sopivia ja niistä vaan valitset jonkun. Musta 10 vuotta on vähän turhan pitkä aika miettiä, että olisko joku sopiva vai ei. Kaikissa miehissä on vikoja, uusi mies nyt vaan tuntuu houkuttelevammalta.
ehkä säkin vielä löydät sen oikean.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei tiedä, niin sitten ei ole se oikea (tai kukaan niistä).
jos päätät niin. Rakkaus on tahdon asia. Oletko alttarilla sanonut: "tahdon". Eihän sen tahdon pitäisi loppua. Et ole luvannut rakastaa, vaan olet luvannut, että tahdot rakastaa. Se on eri asia.
Lopeta haaveilut ja keskity mieheesi. Miehesi on sinulle se oikea. Eikö sillä 10v ole merkitystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut mieheni kanssa 19v ja kyllä siinä joskus on ollut mietintää ja erilaisia kausia, erityisesti minulta onkohan mies sittenkään se mitä haluan. Välillä olen ollut ihastunut johonkin toiseen.
Nyt tuon 19v jälkeen voin todeta että mieheni on minulle se oikea. Rakastan häntä ja vain häntä. Mutta aika kauan se kesti itsenikin oppia. Onneksi olen mieheni kanssa pysynyt.
Olen ollut mieheni kanssa 19v ja kyllä siinä joskus on ollut mietintää ja erilaisia kausia, erityisesti minulta onkohan mies sittenkään se mitä haluan. Välillä olen ollut ihastunut johonkin toiseen.
Nyt tuon 19v jälkeen voin todeta että mieheni on minulle se oikea. Rakastan häntä ja vain häntä. Mutta aika kauan se kesti itsenikin oppia. Onneksi olen mieheni kanssa pysynyt.
Itselläni myös pitkä liitto, yhdessä ollaan oltu 25 vuotta ja edelleen rakkaus on vahva. Ei toki roihua enää jatkuvasti alkuaikojen malliin, mutta eipä tarviikaan! Kyllä se silti välillä vieläkin roihahtelee... Mieheni kanssa on hyvä olla, siitä sen tietää, on vieläkin tietynlainen pilke silmäkulmassa, molemmilla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanko oikeasti näin moni aikuinen ihminen kuvittelee, että on olemassa Yksi ja Ainoa määrätty ihminen jokaiselle? Kuka sen on päättänyt? Jumala? Vai joku universumi itsessään?
Eiköhän maailma ole täynnä erilaisia ihmisiä, joista toisten kanssa tulee toimeen paremmin kuin toisten, ja toiset viehättävät enemmän kuin toiset. Ap, on sinun päätöksessäsi kenen kanssa haluat elämäsi viettää. Jos sinulla on lapsia, ei parane mennä kuitenkaan vaihtamaan miestä siksi, että uusi alkaa yhtäkkiä kiinnostaa.
Mulla oli ekassa pitkässä seurustelusuhteessani ajatus, ettei tää mies ehkä oo oikea. Mut ajattelin, että kaikissa varmaan on jotain vikoja, minussakin. Onneksi tää mies sitten jätti minut. Olin tietysti ihan maassa, kun tulin jätetyksi, mutta tosi pian huomasin, että se mies olikin ihan täysi paska! Jos olisin seurustellut ennen häntä jonkun muun kanssa, en ikimaailmassa ois tuhlannut häneen aikaani. Seurustelin lyhyesti parin miehen kanssa, mutta ei niistä sitten tullut mitään. Sitten tapasin nykyisen mieheni. Hän oli heti jotenkin erilainen, ja mä tiesin, että hänestä haluan lasteni isän! Vaikka rakastin vissiin sitä ekaakin miestä, niin en ois kuitenkaan halunnut, että lapseni ois perineet hänen ominaisuuksiaan. Edes silloin kun oltiin yhdessä! Nyt oon ollut nykyisen mieheni kanssa naimisissa 6 vuotta ja ollaan vieläkin rakastuneita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päätymässä siihen tulokseen että ei ollut tämä mies se oikea? suhteen alussa oli ehkä jonkinmoista kiihkoa ja rakkauttakin. olemme kuitenkin todella erilaiset luonteet, ja kiinnostuksen kohteet ovat hyvin erilaiset. nyt tilanne on se, että lapsia on, talo on jne, ja jonkinmoinen rauhanomainen rinnakkaiselo on käynnissä. kaikki on periaatteessa hyvin, mutta:
- seksiä ei ole, eikä miehellä haluja siihen suuntaan lainkaan
- itse en koe pienintäkään intohimoa miestäni kohtaan, melkeinpä päinvastoin
- meillä ei ole käytännössä mitään keskusteltavaa, lukuun ottamatta arjen perusasioita
- ei yhteisiä harrastuksia
- itse asiassa lapsia ja omaisuutta lukuun ottamatta meillä ei ole mitään yhteistä
mies on kuitenkin ihanteellinen aviomies ja isä, kiltti kuin mikä, ahkera, ei juo, osallistuu kotitöihin jne. kipinä miehen ja naisen suhteesta vain puuttuu täysin.
pitääkö edelleen uskoa että kun on 20 vuotta menty näin niin mennään sitten loppuun saakka?
tiukka pillu, niin siitä päättelin. nyt on vaan pillu löystyny. Eikö mieheni ole enää oikea?