Kuinka kalliiksi "tavanomaiset" lapsettomuustutkimukset ja -hoidot tulevat?

julkisella puolella lapsettomuushoidoissa käyvä pärjää ilman lainanottoakin, mutta yksityisellä puolella puhutaan aivan eri hintaluokista. Varsinkin jos joudutaan käyttämään luovutettuja munasoluja hinnat nousee todella.

Lopullista summaa hoidoille on mahdotonta sanoa, kun ei tiedä ongelmaa, eikä mahdollisia hoitoja. Lääkkeet maksavat joka tapauksessa saman verran, kävi hoidoissa julkisella tai yksityisellä. Itsellä ainakin lääkkeiden maksukatto meni reippaasti yli samana vuonna tehdyn kahden inseminaation takia.

osaatko sanoa puhutaanko tuhansista vai kymmenistä tuhansista? Ei kai sentään suuremmista summista..

käytiin julkisella, mutta voi kai yksityisellä mennä kymmeniinkin tuhansiin jos hoitoja tehdään useita, käytetään lahjasoluja jne jne. Tietysti jos hoitona on just "kevyt" inseminaatio IVF:n tms. sijaan ja tärppää ensimmäisellä, niin pääsee myöskin halvemmalla. Alkututkimukset tietysti maksavat enemmän, kun julkisella vaan poliklinikkamaksut.

esim. yksi keinohedelmöitys yksityisellä luovutetulla munasolulla n.5000€. Äkkiä se hinta pompsahtaa kymmeniin tuhansiin, jos useampi hoito.

Siis hinta todellakin riippuu ihan siitä mitä tehdään. Yksityisellä puolella IVF-hoitoon menee äkkiä hintaa 1500-2000 euroa, lääkekatto kosahtaa jo yhdestä koeputkihedelmöityksestä.



Tutkimuksiin menee helposti satasia, voi mennä tonni parikin. Edelleenkin riippuu erittäin paljon mitä tehdään.



Roheasti sen voi sanoa, että jos ongelmat on miehessä, niin halvemmalla pääsee kuin naisessa. Jos siis selvitään inseminaatioilla, niin hinnat huomattavasti halvempia kuin koeputkihedelmöityksissä.



Luovutettu munasolu on jo järeän luokan hoitotoimenpide ja siihen ei yleensä kovin nopeasti jouduta.



Sittenhän riippuu kuinka nopeasti tulee raskaaksi.

aika hurjaa leikkiä sekin.



Kyselen siis siksi, että olemme harkinneet tutkimuksia, koska puolitoista vuotta vauvaa toivottu.



Mutta katsellaan nyt ensin ne tutkimukset kustannuksineen ja sitten kun hoitotarve selviää, niin ainahan sitä voi harkita etukäteen.

kolme inseminaatiota, yksi ivf (piikityksineen)tuore siirtona ja kaksi pas:ia. Hintaa tuli lääkkeiden kanssa n. 10 000 €. Ja minulla lääkekatto ei tullut vuoden aikana täyteen, Tosin kaksi inssiä osui eri vuodelle, kuin muut hoidot.

Samoihin hoitoihin eri ihmiset tarvitsevat erilaisen lääkehoidon. Toiset pääsee helpommalla kuin toiset. Itse jouduin piikittämään paljon jo pelkästään inseminaatioita varten, joten lääkekatto meni nopeaan saman vuoden aikana.

kannattaa mennä tutkimuksiin. Yleensä aloitetaan erittäin kevyistä hoidoista kuten ovulaation vahvistamisesta clomifen-tableteilla. Ne ei maksa kuin jonkun kympin. Ja niillä on jo aika hyvä vaste.

Jos ette ole kamalan malttamattomia, niin hanki lähete julkiselle puolelle. Joutuu valitettavasti odotteleen hoitoon pääsyä, mutt jos/kun syy ja hoitomahdollisuudet selviää, voitte aina vaihtaa yksityiselle puolelle mikäli nopeampia hoitoja toivotte.



Kaikilla clomifen-tabletit ei toimi. Itselläni ei vaikuttanut mitenkään :O

siis koko prosessi ja nuo termit, olen ihan ulalla :D



Mutta tosiaan, eiköhän ne siitä tule tutuiksi..



Enää ei ole syytä olla malttamaton, kuukaudet tai vuodetkaan ei tunnu enää tämän asian suhteen juuri miltään. Joten kiitos vinkistä, aloittanemme julkiselta puolelta :D

Siis ei tietenkään kaikilla clomeista ole mitään hyötyä. Meillä esikoinen syntyi vasta kolmannesta koeputkihedelmöityksesta, mutta tietenkin useimmat pääsevät vähemmällä.



Tutkimuksiin ei kannata jättää menemättä rankkojen hoitojen pelossa, koska tietyissä tilanteissa pärjätään aika kevyilläkin hoidolla.



8=12

Me ollaan käyty väestöliitolla vajaa vuosi tutkimuksissa ja hoidoissa. Sovittiin niin, että ensin mennään "pehmeän" kaavan mukaan, eli aloitettiin pelkällä lääkityksellä (koska tutkimuksissa kummastakaan ei löytynyt mitään vikaa). Ensimmäiset tutkimukset maksoivat muutaman satasen (ultra, verinäytteet molemmista, sperma). Ja clomit (lääkkeet) oli muutaman kympin, mutta niitä oli puoleksi vuodeksi sitten.



Pari viikkoa sitten siirryttiin seuraavaan vaiheeseen, eli inseminaatioon ja siitä on odotettavissa n. 700 euron lasku ja lisäksi siihen tarvittavat lääkkeet verottivat pankkitiliä 167 euroa, eli noin tonnin laaki.



Jokainen määrittelee itse sen, kuinka pitkälle haluaa mennä noissa hoidoissa ja sen myötä myös hoitojen kustannukset. Esim. meillä tuskin tullaan koskaan turvautumaan lahjoitettuihin sukusoluihin, koska omienkin pitäisi olla kunnossa. Ja olemme päättäneet sen, ettei tämä kuitenkaan ole sellainen "hinnalla millä hyvänsä" -lapsettomuushoito. Eli jos luonto ja tiede ei riitä meidän lisääntymiseen, niin ei sitten.

Mekin ollaan oltu Väestöliitolla hoidoissa, ja lähtökohta sama kuin teillä: selittämätön lapsettomuus. Meillä vaan hoidoiksi suositeltiin heti järeintä mahdollista eli ivf:ää eli täysin päinvastoin kuin teillä. Lääkäri sanoi, että kun ei ollut tärpännyt lähes neljään vuoteen, todennäköisyys, että tärppäisi luomusti tai helpolla olisi melko olematon. Sanoi, että kaikki lisätutkimukset (tähystys, onko munanjohtimet tukossa) ja niistä aiheutuvat mahdolliset leikkaukset maksaisivat nopeasti sen, mitä ivf, ja vasta sitten voitaisiin alkaa sitä lasta yrittämään, kun ivf:llä mahikset raskautua nopeammat. Uskottiin, ja kaksi ivf:ää ja neljä pas:ia tarvittiin ennen kuin tärppäsi. Toiseen lapseen tarvittiin 1 ivf ja 4 pasia.



Kalliiksi on tullut. Yhteensä rahaa on mennyt näihin kahteen lapseen yli 10 000 euroa. Mutta toisaalta taas, vuosi tutkimusten aloittamisesta ja olin raskaana. Toisen lapsen yrittämiseen meni puolitoista vuotta mutta siinä 2 keskenmenoa välissä.