Onko oikein suosia nuorinta lasta vanhempien lasten kustannuksella?

Vaikka lelliä sitä nuorempaa. Vanhemmuus kun ei johda tasapuolisuuteen vaan jokainen isä ja äiti saa olla juuri niin epätasapuolinen kuin viitsii ja haluaa. Heidänpä rahoja ne ovat.



Ehkä he tietävät, että vain nuorin lapsista jonain päivänä heitä vanhempia hoitaa, muut ovat itsekkäitä paskoja eivätkä välitä, miniät varsinkaan.



Laki muuten ei tule vastaan siinä, paljonko yhdelle lapselle eläissään antaa. Jos maksaa lahjaverot, voi antaa vaikka kaiken, periminen kun alkaa vasta siitä, kun ihminen kuolee. Ennakkoon et voi appivanhempiasi yrittää periä, vaikka miten mieli tekisi.

Laki muuten ei tule vastaan siinä, paljonko yhdelle lapselle eläissään antaa. Jos maksaa lahjaverot, voi antaa vaikka kaiken, periminen kun alkaa vasta siitä, kun ihminen kuolee.

tässä tapauksessahan on ne verot jääneet maksamatta, joka ainoa kerta... Totta on, että itsepä vanhemmat oman käytöksensä valitsevat, rahojaan jakelevat ja toimintansa seuraukset joutuvat myös kohtaamaan. Itse vaan vanhempana toivoisin pystyväni tukemaan omia lapsiani yhtä paljon ja tarjoamaan heille samankaltaiset mahdollisuudet. Ehkäpä myös miettisin hetkisen omaa rooliani sisarusten välisiin suhteisiin vaikuttajana.

Tuleehan tuo suosiminen tietysti vaikuttamaan lasten suhtautumiseen vanhempiaan mutta myös tuota nuorimmaista sisarustaan kohtaan.

Toivottavasti kuopus jaksaa hoitaa hautoja vanhempiensa kuoleman jälkeen. Pahoin pelkään, että jäävät hoitamatta. Hänen kun ei ole koskaan itse tarvinnut tehdä yhtään mitään tähänkäään asti. Olettaa varmaan tyypilliseen tapaansa, että vanhemmat sisarukset ne velvollisuudentunnosta hoitavat "kun eihän nuorimman lapsen tarvitse".

normaalisti on ollut joskus se pienin ja siteen erityisasemassa (paitsi meillä, kun ekat on kaksoset)

epäreiluja vanhempiahan tässä maailmassa riittää. todennäköisesti jompi kumpi tai molemmat tätä nuorinta suosivista vanhemmista on itse aikoinaan olleet etuoikeutetussa asemassa omassa lapsuudenperheessään. Itse olen omasta sisaruslaumastani se nuorin, enkä voisi kuvitellakaan saavani jotakin erityiskohtelua oman ikäni vuoksi. Minusta se olis suorastaan noloa ja hävettävää, vaivaantuisin ja miettisin, mitä muut sisarukset ajattelevat ja miten suhtautuvat.

Appivanhempani suosivat mieheni vanhinta sisarta aivan rajattomasti. Lapsille kustannetaan vaatteita, kampaajaa, harrastuksia, ja mummi pesee matot, ja ostaa auton (kun erossa auto meni miehelle osituksessa). Kaikki tämä sillä perusteella "kun kyllähän se tarvii". Yök.

Sinä olet miniä. Miniät ovat vaihtuvaa tavaraa, niiden puheista ei tarvitse välittää.



Kun miehesi jättää sinut ja hommaa uuden muijan, ei tällä uudella ole mitän valittamista appivanhempiin päin ja välit voivat olla vaikka miten hyvät.



Ainoa hankala pala tässä pelissä olet sinä, joka et hyväksy sitä, että et ole maailman napa ja saa kaikkea tahtomaasti. Elämä nyt on sellainen, että kivoista tykätään ja hankalat saa pärjätä omillaan.

Sinä olet miniä. Miniät ovat vaihtuvaa tavaraa, niiden puheista ei tarvitse välittää. Kun miehesi jättää sinut ja hommaa uuden muijan, ei tällä uudella ole mitän valittamista appivanhempiin päin ja välit voivat olla vaikka miten hyvät. Ainoa hankala pala tässä pelissä olet sinä, joka et hyväksy sitä, että et ole maailman napa ja saa kaikkea tahtomaasti. Elämä nyt on sellainen, että kivoista tykätään ja hankalat saa pärjätä omillaan.

Annas kun arvaan. Sinä taidatkin juuri olla tällainen suosittu ja etuoikeutettu (omia sanojasi käyttäen "kiva josta tykätään"), vanhempiesi lellikki?

Taisipa keskustelun avaus nimittäin kolahtaa jossakin syvällä sisälläsi ja pahasti. Kannattaa silti joskus pysähtyä miettimään sisarustesi tunteita omien halujesi ohella...

Eli kun sinulle ei anneta niin ei muillekaan saa antaa?

Tässähän ei missään vaiheessa ole kai kyse ollut minusta? Kannattanee lisätä hieman sisälukuharjoituksia jos tekstin ymmärrys tuottaa sinulle noinkin suuria vaikeuksia. Mutta ehkä sun ei ole vanhempiesi suosiollisella luvalla tarvinnut panostaa kouluunkaan niin paljoa, kun "eihän nuorimman koskaan tarvitse".

Tässä on kyse siitä, että jos yhdelle antaa, pitäisi oikeudenmukaisuuden nimissä antaa niille toisillekin. Tässä on kyse juuri niistä muista sisaruksista, jotka kokevat tulevansa väärinkohdelluiksi etuoikeutetussa asemassa olevaan kuopukseen verratessa. Ja surevat samalla sitä, etteivät vanhemmat osoita välittävänsä muista kuin tästä yhdestä onnekkaasta. Tässä on kyse näiden unohdettujen sisarusten tunteista. Pahoillani olen sekä mieheni että hänen kahden muun sisaruksensa puolesta. Käytäntö kun näkyy kaikessa, sekä ajan- että rahankäytössä ja vaikkapa vierailukäytännöissä. Yksi on ylitse muiden, eivätkä muut ole yhtään mitään.

Kai sitä jokainen haluaisi kokea olevansa välitetty, rakastettu ja arvostettu vanhempiensa toimesta syntymäjärjestyksestään huolimatta? Se kuka on kivoin tai kuka ansaitsisi enemmän ei ole todellakaan selityksenä tälle epäreiluudelle. Ainoa syy kun tuntuu tosiaan olevan se, että "nuorimman vaan pitää aina saada eniten" ja "nuorin vaan tarvitsee niin paljon enemmän".

Ihan hölmöä tulla tänne jeesustelemaan että "vanhemmat saavat tehdä niin jos haluavat" sillä sitähän tässä ei kysytty. Laissa ei tuollainen ole kielletty mutta se on moraalitonta ja väärin! No ehkä sitten tämä lellipentu huolehtii vanhempansa vanhainkotiin ja hautaan korvaukseksi? Meillä ollut aina sama tilanne että yhtä sisarusta autetaan kaikella mahdollisella tavalla (selän takana tietenkin kun ei ole pokkaa tehdä sitä avoimesti)ja me muut ollaan ihan ilmaa. Kauan aikaa sitten päätin ettei mullakaan sitten ole minkäänlaisia velvollisuuksia vanhempiani kohtaan. Toisaalta aika vapauttavaa :)

mutta lahjavero pitaisi maksaa tai sitten jotkut isommat ostot (esim. auto) voidaan katsoa ennakkoperinnoksi jolloinka tama osuus vahennetaan tulevasta perinto-osuudesta..ilmoitappas verottajalle jos asia ahdistaa..

Annathan sinäkin pesää pääasiassa omalle miehelle, vaikka joku toinekin voisi olla vonkaamassa. Jos et pidä vonkaajasta, niin ei tipu pimppaa. Sama juttu vanhemmilla, joku nyt vaan on läheisempi kuin toinen!

Ei ole olemassa mitään lakia tai säädöstä, jonka perusteella aikuisille lapsille pitää tasapuolisesti antaa kaikkea! Ihan samalla tavalla ei ole olemassa mitään säädöstä, jonka perusteella lasten tulee valita vanhempien mielestä mieluisat puolisot. Ehkä teillä on kyse tästä: et ole hyvä miniä, joka auttaa appivanhempia, osoittaa välittävänsä näistä, osoittaa arvostustaan jne. eli juuri niitä asioita, joita muilta vaadit.



Jokainen saa kokea asiat ihan niin kuin tahtoo, mutta muista, että kokemus on vain siellä ihmisen päässä, ei välttämättä todellisuudessa ollenkaan. Vain kateellinen pikkusielu märisee siitä, että joku toinen saa enemmän ja vetoaa oikeidenmukaisuuteen.



Ethän itsekään ole oikeudenmukainen, koska et anna yhtä paljon kuin tuo kuopus.

Ja harvalla ilmiantajalla on, yksityistilejä taas ei ryhdytä jonkun satasen takia syynäämään.

niin ostat samalla summalla isommille lapsille jotain, jotta olet tasapuolinen? Tai jos kuopus saa antibiootteja korvakipuun, niin annat samaa lääkettä muillekin, koska olet tasapuolinen? Jos miehesi ajaa autoa 400 km, täytyy sinun tehdä sama, koska muuten toinen teistä ilmiselvästi hyötyy jostain.

Jos tuo häiritsee muita sisaruksia, niin heidän pitää puhua asiasta vanhempien kanssa. Usein vaan tälläiset suosijavanhemmat on myös niitä, joiden kanssa on mahdotonta keskustella mistään asiasta normaalisti.



Eli jos haluaa keskustella, ottaa riskin, että vanhemmat suuttuu silmittömästi ja rupeaa haukkumaan näitä ei-suosikkisisaruksia ilkeiksi ja itsekkäiksi ja ahneiksi jne.



Mitä sitten tuollaisilla vanhemmilla tekee enää aikuisena, kun ymmärsin, että suosiminen ei pelkästään rahallistaa vaan kaikessa toiminnassa? Sitä voi jokainen tykönään miettiä ja tehdä aikuisen ratkaisut siltä perusteelta. Moni vaan on sillä lailla ikuinen lapsi, että vikisee ja vinkuu, mutta kuitenkin sitten nielee vanhemmiltaan vaikka minkälaisen käytöksen.



Ovatko sisarukset ihan suoraan ja rauhallisesti puhuneet tästä kuviosta? Niin, etteivät heti hiljene tuohon "nuorin tarvitsee enemmän" repliikkiin vaan tuovat esiin sen, mitä he ovat aikanaan samassa iässä saaneet rahallista tm. tukea?

eivät annakaan rahaa ja mammonaa mamman miehelle. Voi tätä yksinkertaista ahneutta!

Itseäni on jo pitkään ihmetyttänyt ja ärsyttänyt nuorimman lapsen räikeä suosiminen ja passaaminen. Appivanhempani harjoittavat tätä. Onko teidän mielestänne ok suosia nuorinta lasta kaikessa mahdollisessa ja koko ajan? Rahaa syydetään (useimmiten muilta salassa tottakai), ostetaan kalliita lahjoja, ostetaan auto, osallistutaan ruhtinaallisesti asunnonrahoittamiseen, kustannetaan matkoja ja harrastuksia jne. Ja muut sisarusparvesta ovatkin sitten saaneet tulla toimeen aina ihan omillaan. Ei puhettakaan auttamisesta, vaikka selkeästi apua olisi monet muista sisaruksista usein tarvinneet. Itse asiassa enemmän kuin tämä kultalusikka suussaan syntynyt nuorimmainen. Eikö vanhemmat ihan oikeasti tajua, että tällainenhan pilaa sekä sisarusten keskinäiset välit että tuo luonnollisesti katkeruutta vanhempien käytöstä kohtaan? Todella epäreilua ja epäinhimillistä.

Ja ainoa peruste kaikelle tuntuu tosiaan olevan se, että kun "hän on se lapsista nuorin". Kaikista kuvottavinta musta on, että tämä kuopus selittelee omaa suosimistaan ja erikoisasemaansa ihan samoin, mairealla äänensävyllään: "no nuorinta vaan pitää auttaa aina enemmän" ja "nuorimmalle vaan kuuluu enemmän". Siis wtf? Miten niin? Ihan yhtä tärkeitä ja yhtä paljon ansaitseviahan niiden muidenkin lasten tulisi vanhempiensa silmissä olla. Syntymäjärjestyksestään riippumatta.

Sitä paitsi, tuleehan tuossa jo lakikin vastaan! Taidankin seuraavalla kerralla piruuttani antaa verottajalle pienen vinkin: pitäähän sitä jonkinlaista lahja- tai perintöveroa maksaa noista juhlallisista avustuksista...