Luonto-ohjelmat nykypäivänä
En tiedä johtuuko sitten iästä vai mistä, mutta nykyään tuntuu, että luonto-ohjelmien katsominen on ainakin itselleni ihan mahdoton tehtävä. :´(
Surullista, ahdistavaa, raadollista.
Harvemmin on onnellisia loppuja, ja jos onkin, niitä edeltää jotakin ihan kauheaa. Tiedän kaiken järjen mukaan että näinhän se tietysti luonnossa ja maailmassa menee, mutta eikö vaikka ennen klo18 voisi näyttää jotakin vähemmän raadollista, jo pienten lapsikatsojienkin takia.
En muista, että luonto-ohjelmat olisi aiemmin olleet näin raadollisia. Esimerkkinä juuri äsken TV1:ltä tullut luontodokkari, jossa seurattiin leijonia, jotka etsivät juomapaikkaa joen kuivumisen vuoksi. Yksi pentu oli ilmeisesti rampautunut (joko jo syntyessään tai sitten kasvunaikana) ja ryömi reppana hädissään löysiä takajalkojaan kuivassa hiekassa raahaten. Yritti parka pysyä muun lauman perässä viimeisillä voimillaan, miten paljon enemmän se joutuikaan ponnistelemaan... Todennäköisesti jäi poloinen laumastaan, kuoli janoon tai sitten joku peto raateli...en tiedä lopputulosta, kun oli ihan pakko kääntää. Tuntui että dokumentintekijä oikein mässäili aiheella. Vähemmänhän ne lapset saa painajaisia kauniista ja rohkeista kuin näistä kuolemaa ja kärsimystä esittelevistä todellisuudenkuvauksista...
Tuossa viime viikolla, pääsiäisen aikoihin näytettiin myös dokumentinomaisesti tehty kokoperheen kuvaus jääkarhuista ja mursuista (?) ja näiden kamppailusta ilmastonmuutoksen aiheuttamien muutosten keskellä. Jääkenttien kutsu tms taisi olla nimi? Erityisesti kohtaus, jossa pienen Seela-mursun "täti" uhrautuu jääkarhun ruoaksi, jotta pieni saa elää, oli kertakaikkisen ahdistava.
"Seela odottaa, mutta täti ei enää koskaan palaa takaisin". Ja samaan aikaan täti on jääkarhun revittävänä viereisellä jäälautalla...
On siinä monessa perheessä varmaan jouduttu selittelemään mitä tapahtui.