Aikuiospiskelija on ihastunut minuun, opettajaan. Ahdistava
Kommentit (13)
varmaan ahdistaa kun oppilas ei ole hyvännäköinen.
harjoituksissa tuo asian selkeästi esille.
Olen nelikymppinen mies-opettaja kaupallisella alalla. Ole onnellinen että olet kiinnostava. Toki tuo on kiusallista, mutta sinulla on mielestäni velvollisuus, jos et halua tuon jatkuvan, ilmoittaa siitä henkilölle.
Minä en ole kuin kerran, 25-vuotiaana, sortunut oppilaan kanssa, petiin asti. Sitten piti miettiä palikat uusiksi ja päättää, että päänuppi tätä jätkää kuljettaa, eikä tuo kolmas jalka.
Teinien kanssa on helppo, ihastuneita tulee ja menee, niihin ei kannata reagoida mitenkään, se on kuukausi-kaksi ja sitten ne hyppäävät taas takapenkkiin istumaan.
Kun kyseessä on aikuinen, pitää asia tehdä selväksi, kyse on sinun työpaikkaviihtyvyydestä ja ehkä koko ryhmän oppimistuloksesta. Siksi kannattaa tehdä oma kanta selväksi heti, ei mitään flirttailuja.
ja toivottavasti en vaikuta ihastuneelta tai ahdistavalta mutta minulla on niin hyvät ja mukavat opettajat että pidän heistä kyllä kovasti. En nyt flirttaile tms. mutta jos tämä pitämiseni ja opettajien arvostus sitten näkyy jotenkin väärin.
Aivan erilaisia opettajia on nykyään kuin ne muinaiset harput, jotka ennen opettivat. Nämä nykyopettajat ovat aineestaan kiinnostuneita, elämässä kiinni olevia sivistyneitä ihmisiä.
8, kirjoituksesi osui, kiitos siitä. :)
Minulla on "seikkailumuistot" eräästä työkkärikurssista, jonka pidin erään yrityksen konsulttina. Olin alle 30v nuori nainen ja kurssilla oli näitä serbi-pakolaisia, suomen kielen lisäksi opiskelimme atk-taitoja ja työnhakuvalmennusta.
Siellä oli yksi n 30v mies, joka todella sulatti sydämmeni katseellaan. Piti oikein kovettaa itsensä jokaisella tauolla, että päästään ryhmän kanssa eteenpäin. Kurssin lopulla, viimeisellä viikolla, antauduin hänen vaatimuksilleen. Ihana mies. Mutta opettajalle todellista piinaa, kun arvovalta pitäisi säilyttää ja ohjat käsissä, ettei mene opiskelijoiden pasianssin peluuksi koko kurssi.
oi niitä muistoja
Minulla on "seikkailumuistot" eräästä työkkärikurssista, jonka pidin erään yrityksen konsulttina. Olin alle 30v nuori nainen ja kurssilla oli näitä serbi-pakolaisia, suomen kielen lisäksi opiskelimme atk-taitoja ja työnhakuvalmennusta.
Siellä oli yksi n 30v mies, joka todella sulatti sydämmeni katseellaan. Piti oikein kovettaa itsensä jokaisella tauolla, että päästään ryhmän kanssa eteenpäin. Kurssin lopulla, viimeisellä viikolla, antauduin hänen vaatimuksilleen. Ihana mies. Mutta opettajalle todellista piinaa, kun arvovalta pitäisi säilyttää ja ohjat käsissä, ettei mene opiskelijoiden pasianssin peluuksi koko kurssi.
oi niitä muistoja
serbeille että suomessa sydämeen mahtuu monta ämmää!
Olen aikuisopettaja ja kurssillani on myös ulkomaalaisia. Kurssi on jo päättynyt ja eräs ulkkariopiskelija, joka selvästi oli jo silloin ihastunut minuun, on opiskelemassa toisaalla. Tapasimme kerran sattumalta mutta silloin oli kiire, joten sovimme uuden tapaamisen ihan vaan jutellaksemme (mies on tosi hauska). Kahvilan terassilla mies alkoi avautua ihastuksestaan ja päädyimme puistokävelyn lomassa halailemaan ja pussailemaan.
Ongelmana on se, että olen naimisissa ja minulla on lapsia. Miehellä on myös tyttöystävä.
Oli tosi kivaa ja kyllähän tuollainen mies osaa pistää suomitytön pään sekaisin romantiikallaan ja hiusten silittelyllä. Sellaista en saa kotona... Tai oikeastaan mitään. Jopa puhuin tämän miehen kanssa parissa tunnissa enemmän kuin oman miehen kanssa ikinä. Nuorena menin hänen kanssaan naimisiin, koska ajattelin, että niin pitää tehdä.
Pientä seikkailua haluaisin, mutta järki sanoo toista. Eihän minun pitänyt ihastua opiskelijaan eikä varsinkaan ulkomaalaiseen, joita tapaan päivittäin. Tämä mies vain tuntuu erilaiselta kuin ne sadat muut jannut. Juu, kliseeltä kuulostaa.
En kuvittelekaan että tuosta syntyisi mitään vakavaa ikinä, mutta uskallanko leikkiä tulella?
Olen aikuisopettaja ja kurssillani on myös ulkomaalaisia. Kurssi on jo päättynyt ja eräs ulkkariopiskelija, joka selvästi oli jo silloin ihastunut minuun, on opiskelemassa toisaalla. Tapasimme kerran sattumalta mutta silloin oli kiire, joten sovimme uuden tapaamisen ihan vaan jutellaksemme (mies on tosi hauska). Kahvilan terassilla mies alkoi avautua ihastuksestaan ja päädyimme puistokävelyn lomassa halailemaan ja pussailemaan. Ongelmana on se, että olen naimisissa ja minulla on lapsia. Miehellä on myös tyttöystävä. Oli tosi kivaa ja kyllähän tuollainen mies osaa pistää suomitytön pään sekaisin romantiikallaan ja hiusten silittelyllä. Sellaista en saa kotona... Tai oikeastaan mitään. Jopa puhuin tämän miehen kanssa parissa tunnissa enemmän kuin oman miehen kanssa ikinä. Nuorena menin hänen kanssaan naimisiin, koska ajattelin, että niin pitää tehdä. Pientä seikkailua haluaisin, mutta järki sanoo toista. Eihän minun pitänyt ihastua opiskelijaan eikä varsinkaan ulkomaalaiseen, joita tapaan päivittäin. Tämä mies vain tuntuu erilaiselta kuin ne sadat muut jannut. Juu, kliseeltä kuulostaa. En kuvittelekaan että tuosta syntyisi mitään vakavaa ikinä, mutta uskallanko leikkiä tulella?
Ei ole ihme etta suomalaisilla naisilla on "maine".
Kyllä kai tässä molemmat on kartalla missä mennään. Pikku jännitystä - ei seksiin olla menossa -, mutta vakavat suhteet ja oikea elämä jossain muualla. Kun näen tämän miehen olen toisessa todellisuudessa. Terv. Aikuisopettaja
Ei se ole vakavaa. Yritän pysyä housuissani.